tiistai 4. heinäkuuta 2017

Mitä sä rageet?

How cool is this book? Tosi cool! Nyt nimittäin on Lasten Keskus julkaissut todella hienon nuorten (ja nuorten aikuisten) tietokirjan Mitä sä rageet? (2017, esittelykpl). Anne-Mari Jääskisen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin loistavasti kuvittama kirja on täyttä timanttia! En tiedä, mutta lieneekö kyseessä ensimmäinen näin suoraan nuorille tehty tunnekasvatusopus? Ainakin itselleni tämä oli sellainen ja isolla jysäyksellä.


Tunnekasvatus on aikamme sana. Siitä ei "meidän nuoruudessa" puhuttu mutta olen ajatellut, että ehkä tunnekasvatus on aiemmin sisältynyt esimerkiksi uskontojen oppeihin ja sisältöihin. Nykyään sosiaaliset taidot, erilainen viestintä jopa esiintyminen on melko arvostettu asia. Nykynuoria katsoessani saatan usein ihailla heidän itsevarmuuttaan ja ulospäinsuuntautumistaan. Nuoruuteen ja kasvamiseen yleensä liittyyy kuitenkin myös paljon kipukohtia, muuttuvaa kroppaa ja pääkoppaa, ajatusmaailmaa ja hämmennystä. Tunteet ailahtelevat murrosiässä ja tuon ajan tarkoituksena on myös kokea tunteiden aaltoilua ja rajakokemuksia, jotta opimme tuntemaan itsemme- sietämään itsemme erilaiset puolet, moninaiset tunteet ja jopa säätelemään niitä.


Mitä sä rageet antaa loistavasti tietoa nuoren kasvusta ja kehityksestä ja erilaisista tunteista. Jääskisen sanat ovat helppolukuisia ja osuvia. Ne eivät paasaa tai ragee, vaan ovat kirjoitettu nuorten omalla kielellä ja kansantajuisesti. Tietoa on pienissä, täysin sopivissa määrissä, jota koristaa Pelliccionin mielestäni loistavasti osuva kuvitus. Tietoa tasapainottaa myös lukuisat erilaiset rentoutumis- ja tunteiden tunnistus- ja säätelyharjoituksia, jotka painottavat nykyaikaisesti hyväksi havaittuja toimintamalleja, kuten hengitysharjoituksia ja sen säätelyä. Kirja on voimavara- ja ratkaisukeskeinen ja huokuu hyvää mieltä, rauhaa, hyväksyntää ja sydämellistä tsemppausta. Vaikeistakin jutuista selviää! Ihan totta!


Näin heinäkuisena päivänä voisin lupailla Mitä sä rageet kirjalle onnea ja menestystä. Olenpa Lasten Keskuksen somen kautta jopa huomannut, että kirjailijat ovat päässeet esittelemään kirjaa telkkariin ynnä muuta, joten toivottavasti kirjan äärellä oleva pöhinä tarttuu myös sen varsinaiseen kohderyhmään: nuoriin. Ja samalla, kirja on aivan LOISTAVA opus aikuiselle (itselleen oman tunnekasvatuksensa tukena), vanhemmalle (ymmärtämään nuoren ja lapsen normaalia kasvua ja kehitystä) sekä kaikille, jotka toimivat lasten ja nuorten kanssa. Vuoden tietokirja? Hyvin vahvoilla.


Lämmintä kesää kaikille ja rentouttavia joutenolon hetkiä reippaampien puuhien lomassa ja lempeitä hengähdyksiä! Ylen sivuilla oli hyvät vinkit lomalle laskeutumiseen, jonka mukaan se olisikin hyvä aloittaa jo rikkomalla viimeisellä työviikolla piintyneitä rutiineja. Minäkin vietin työtovereitteni kanssa aamuhetkiä kahvipöydän äärellä, mitä en yleensä arjessa koskaan ehdi, istahdin ruokatauolla hyvin mielin hetken pidempään ja teinpä jopa taukojumppaa ja suoristin itseni välillä jumppamatollekin! Rage-kirjasta löysin myös yhden lemppari mielikuvaharjoituksen, jossa aluksi hengitellään ulos stressin aiheet, mitä ahdistuksia, mietinnänaiheita, mielipahaa sattuukin olemaan ja kuvitellaan tuon aate jokaisella uloshengityksellä joksikin väriksi, vaikka ruskeaksi. Pikku hiljaa hengitellessä tuo väri haalenee ja voi alkaa hengitellä sisäänpäin jotakin voimauttavaa väriä, vaikkapa keltaista tai vaaleansinistä, mikä se juuri sinulle sopivalta tuntuu. Ja jokaisella sisäänpäinhengityksellä väriä tulee sisällesi ja ulospäin hengityksellä väri leviää ympäri kroppaasi, ihan sormen ja varpaiden päihin asti. Siinäpä on hyvä nyt olla.

Jään tämän myötä myös blogikesälomalle, joten toivottelen hauskoja lukuhetkiä kaikille ja mukavaa kesää! Tavataan taas elokuussa :)!


"Ajatukset vaikuttavat oloomme ja siksi ne kannattaa valita huolella. Mutta ennen kuin voit valita ajatuksiasi, sinun täytyy tulla niistä tietoiseksi. Se tarkoittaa, että sinun täytyy ensin huomata mitä ajattelet."

- Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni: Mitä sä rageet?

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti

Tiina Konttilan ja Anne Muhosen toinen Sirkus Rinkeli -sarjakuvakirja on ilmestynyt! Näin kesäkeleilläkin on hauskaa istahtaa välillä varjoisampaan paikkaan ja rauhoittaa itsensä vaikkapa kotimaisen sarjakuvan ääreen. Ja hyvänen aika, kotimaista sarjakuvaa lapsille, se on suorastaan sellainen helmi simpukassa, jonka äärelle todellakin kannattaa kerääntyä. Siis hyvin harvinainen.


Suuressa taikajahdissa mennään nopeassa vauhdissa itse asiaan. Sirkukseen tupsahtaa hihittelevä kirjekuori, joka osoittautuu karkaavaksi taiaksi, jonka Pitkämies niminen henkilö on saanut taikakurssiltaan pohdittavaksi. Kummallisia tapahtumia alkaa sattua ja yhtäkkiä sarjakuvan ruskeavalkoinen värikin muuttuu moniväriseksi! Puusta löytyy mummo ja mitä kaikkea. Tarina soljuu hauskalla ja vauhdikkaalla tavalla eteenpäin, kun taikaa metsästetään pitkin kirjan sivuja.


Suuri taikajahti on mukava pieni seikkailu, jossa on mukana lapsille usein toimivaa pieruhuumoria, mutta kohtuullisissa määrin. Aluksi sarjakuvaa lukiessani yritin etsiä hahmojen kuvauksia, mutta kansisivuilta löytyi vain kuvat ja nimet. Tarina polkaistaan siinä määrin vauhtiin (mikä on hyvä), että aluksi olin hieman häkeltynyt mitä siinä tapahtuu, pian kuitenkin minäkin pääsin seikkailun mukaan ja nautiskelin etenevästä tarinasta. Samalla mietin, että kun lapsi tutustuu sarjakuviin ensi kertoja on varmasti tärkeää, että aikuinen on tässäkin ensin apuna, niin ikään opettamassa kuvalukutaitoa, jotta lapsi pysyy tarinan kärryllä. Itsekin luen romaaneja, en sarjiksia, joten huomasin, että kuvalukutaitoni on karissut käyttämättömyyttään.



Suuri hatun nosto Sirkus Rinkelin sarjakuvan tekijöille, sillä on todella mahtava asia, että lasten kotimaista sarjakuvaa tehdään ja vaikka omin voimin! Ja kyllä, Suuren taikajahdin jälkeen jäin vain odottamaan lisää Rinkelin sarjiksia, joita olisin mielellään lukenut vaikka samasta niteestä lisää!

Kotimaista herkkua on ihmetelty ilolla myös Lastenkirjahyllyssä.


"Tuntuuko teistäkin, että tänä aamuna asiat ovat tavallista enemmänkin... kummallisia!"

- Tiina Konttila (tarina) ja Anne Muhonen (kuvitus): Sirkus Rinkeli ja Suuri taikajahti (2017)

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Meren eläviä

Kirjojen kautta voi opetella monenmoista. Kuten viime bloggauksistakin huomaa, kirjoja on nykyään monenlaiseen lukuun: voi löytää ja yhdistää matikkaa, historiaa, peli-intoa tai vaikkapa hahmottamisen perustaitoja ja iloa kuvituksen voimasta, kuten tässä kirjassa.


Neiko Ng:n kuvittama Meren eläviä on etsimiskirja (Kustannus-Mäkelä, 2017, suom. Raija Rintamäki, esittelykpl). Kirjasarjaa on ilmestynyt myös: Villieläimiä, Kulkuneuvoja ja Dinosauruksia. Iloisen värikkäät ja raikkaan isot, pahvisivuiset kuvat kutsuvat leikki-ikäisiä luokseen. Ja käy tämä mielestäni vaikka alkuopetusikäisellekin.


Koko aukeaman kokoisista hauskoista kuvista voit etsiä sekä alalaidasta löytyviä kuvia tai sitten sivun ylälaidassa olevan tekstin mukaisia asioita, kuten: "Mitä hylkeet syövät?". Kirjan takana sanotaan, että kirjasta voi myös opetella lukemaan sanoja. No, näin voi tehdä joka kirjasta, mutta kun tässä kirjassa asiaan lasta kannustetaan, olisi teksti voinut mielestäni olla vaikka isoin kirjaimin ja kotimaisessa versiossa myös tavutettuna.


Näköaisti on tärkeä aisti oppimisessa. Siksi myös nämä hahmottamista ja näönvaraista päättelyä vaativat kirjat ovat tosi hyviä tarinakirjojen rinnalla. Kirjojen äärellä vanhempi ja lapsi myös harjoittelevat yhdessä keskittymistä ja yhteisen keskittymisen kohteen jakamista, ihan kuten ympäristössä liikkuessaan ja havaintoja jakaessaan: "Oi, katsopas tuolla menee orava!".

Pahvisivuisena kirjana tämäkin kirja sopii siis jo melko pienille lukijoille- ja harjoittelijoille.
Kirjojen lisäksi kaupoista löytyy nykyään paljon erilaisia tehtävävihkoja ja puuhakortteja, joissa harjoitellaan mukavalla tavalla samoja juttuja. Perinteisiä leikkejä: rakenteluja, palapelejä ja piirtämistä unohtamatta!


"Katso kuinka paljon kaloja piileksii koralleissa."

- Neigo Ng: Meren eläviä

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Julia syö kaiken

Hellurei kaikki taaperoiden vanhemmat! Julia -kirjoja on tullut lisää! Eva Erikssonin ja Lisa Moronin (äiti ja tytär) Julia -sarja on ihan täysi klassikko jo syntyessään. Kirjan taustalta löytyy Lisan oma Julia -tytär ja ehkäpä siksi tarinat ovat aitoudessaan äärimmäisen osuvia.


Julia -kirjojen teksti istuu napakasti ja mukavasti suuhun (hehe) ja sitä on juuri sopivasti taaperolle ja isommallekin luettaessa. Olen lukenut tämän Julia syö kaiken (Kustannus-Mäkelä, 2017, suom. Raija Rintamäki, esittelykpl) vähintäänkin kymmenen kertaa, koska se on tosi hyvä iltasatu. Se on lyhyt, se on hauska, se on sympaattinen ja se heittää päivän huolet hus pois! Ja kuten sanottuna, se on niin aito.

Julia syö kaiken Julia syö kaiken -kirjassaan. Onneksi ei itse kirjaa, kuten aikoinaan kuopukseni tapasi tekemän. Julia maistelee ulkona hiekkaa, sisällä muovailuvahaa ja jopa koiranruokaa. Mutta ruoka ei maistu tietenkään, EIPÄ TIETENKÄÄN! Mutta jälkkäri saattaisi kyllä mennä... Miten tuttua!


Tarina on siis tuttu kaikille vauvojen ja taaperoiden vanhemmille. Suun kautta lapsi tutustuu maailmaan, ja se on hyvä se, vaikkakin aikuiselta se vaatii kovasti vahtimistyötä. Juliakin ehtii maistaa jo JÄNIKSENPAPANOITA! Minkäs autat, kun oli niin kiehtovan näköisiä pallukoita...


Hauska juttu, että isommat lapseni tykkäävät silti näistä kirjoista, vaikka kohderyhmä on selkeästi pienemmät lapset. Ehkäpä kirja on hauskasti itsetuntoa pönkittävää, että on jo isompi eikä noin hölmö. Samalla saa ehkä kuvitella miten kivaa oli olla pienempi ja hölmömpi? Kirjan kautta ollaan myös muisteltu (muttei maisteltu) mitä kommelluksia lapsen Julian ikäisenä itse puuhasivat.

Julia on kaikin puolin niin söpö tapaus, uskomattoman mahtavan Eva Erikssonin kuvituksenkin ansiosta, ettei tuota vipeltäjää auta muuta kuin rakastaa.
Mielestäni Julia -kirjat pitäisi löytyä kaikkien lapsiperheiden kirjakaapista ja ihan omana.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni!
Blogissa esitellään vielä pari lastenkirjaa ennen heinäkuuta ja sitten blogi jää todennäköisesti kuukauden kesälomatauolle. Syksyllä jatketaan uusin kirjoin, koetan saada lomallani blogisuunnitelman tehtyä ja kirjat varaukseen.
Kesän aikanakin kannattaa seurailla kauppojen kirjahyllyjä: taitaapi ainakin uusi Tatu ja Patu ilmestyä jo heinäkuussa!!
Muistakaa lukea lomalla ja rentoutua yhdessä ihanien lastenkirjojen ääressä!


"Nyt karkkipaperikin loppui.
Löytyisikö jotain muuta mutusteltavaa?"

- Eva Eriksson ja Lisa Moron: Jullia syö kaiken

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Päättelyseikkailua kirjoissa

Meillä oli pitkään hyllyssämme pari päättelyä vaativaa seikkailukirjaa, jotka olin huomannut melko vaikeiksi ja aikaavieviksi. Kirjat siis odottivat lasteni kasvamista.
Kesäloman alkaessa sanat "Ei oo mitään tekemistä" muistuttivat minua näistä kirjoista ja niinpä nappasin odottavat kirjat kirjahyllystäni: David Gloverin Matikkaseikkailu Salaisuuksien sokkelon (suom. Elisa Hurmerinta, Lasten Keskus, 2016) ja Timothy Knapmanin Historiaseikkailu Kammion kauhut (suom. Anna-Reetta Sipilä, 2016, Lasten Keskus, esittelykpl). Tai itse asiassa annoin ensin vain yhden luettavaksi ja säästelin toista yllätykseksi- ja ilo toisesta kirjasta olikin suuri!


Koululaislapseni innostui Salaisuuksien sokkelosta tosi paljon. Ideana kummassakin kirjassa on edetä seikkailumatkaa erilaisia pulmia ratkaisten. Matikkamatkassa ratkotaan laskutehtäviä, joissa tarvitsee yhteen-ja vähennyslaskuja, sekä kerto- ja jakolaskuja. Parhaiten matikkakirja käy siis sellaisille lapsille, jotka taitavat jo noita laskuja. Kirjan takaa löytyy myös "sanakirja". Itsekin kokeilin Matikkaseikkailua ja se oli aika hauskasti tehty ja vaati kyllä keskitttymistä ja aikaakin. Lapseni innostui kirjasta niin, että suoritti seikkailun useaan kertaan.


Historiaseikkailun kautta lapsi voi tutustua muinaiseen Egyptiin. Lapseni koki tämän kirjan aluksi tosi vaikeana, mutta otti kirjan aina vain uudestaan käsiinsä. Kirjassa sanotaan, että kirjan seikkailun suorittamiseen tarvitaan jo ennakkotietoa historiasta mutta myös tervettä maalaisjärkeä, eli veikkaamallakin voi selvitä, sillä kirjojen idea on johdattaa aina väärienkin valintojen kautta oikealle polulle. Kummassakin kirjassa tarina etenee siis kirjan sivuilla edestakaisin pomppimalla ja vaihtoehtovastauksien mukaan, etsit aina uuden sivun ja siellä olevan kohdan. Matikkaseikkailussa tarina eteni yllättävän koosteisesti, erilaisia tavaroita ja numeroita "keräten", joka sai minut ihmettelemään näiden vaihtoehtotarinoiden tekijöiden uskomatonta taitoa. Historiaseikkailu on päällisin puolin minusta hieman runsaammin kuvitettu, joka näyttää kokonaisuudessaan siten mukavammalta.

Kirjat olivat siis oikea menestys koululaiselleni. Muistelen, että seikkailusarjaa tuli aikoinaan pari muutakin kirjaa, jotka minun täytyy kyllä nyt jostakin etsiä. Ehkäpä ne löytyvät kirjastosta... mutta miltä osastolta? Onneksi on nettikirjaston hakukone, niin sitäkään ei tarvitse enää miettiä!

Luimme näitä kirjoja myös pidemmillä automatkoilla, joten tässäpä vinkki myös kesälomaretkiään suunnitteleville, tiedosta kiinnostuneille matkustajille! Ainakin meillä kirjoista saattaa tulla automatkojen vakiotekemistöä; puuhatehtävien, piirtämisten, äänisatujen ja lukuisten pelikoneiden rinnalle!


"No, oletko valmiina? Käännä sivua ja aloita seikkailu!"

- David Glover: Salaisuuksien sokkelo