perjantai 19. tammikuuta 2018

Pietimetsä PUUH!

Vuoden ensimmäinen löytö kirjastosta oli Ville Hytösen kirjoittama Pietimetsä PUUH!, jonka on kuvittanut Mira Mallius (Robustos, 2017). Yhdeksän tarinan satu vei meidän Peeterin ja Evelinin kanssa maan syvyyksiin, paikkaan nimeltä Pietimetsä, jossa asustaa jos jonkinlaisia ötököitä.


Peeter ja Evelin törmää koulumatkallaan suloiseen Pikkukönniin, joka avittaa lapset Pietimetsään. Pietimetsän asukkaat ovat omaa sakkiaan. Sieltä löytyy kyllä samalla lailla mukavia ja ikäviä tyyppejä niin kuin meidän ihmistenkin luota, mutta jotkut asiat ovat melko kummallisia. Saunominen esimerkiksi tehdään kamalassa mutakuopassa, sillä: "Kaikki tuntuu puhtaalta saunan jälkeen, kun on itse niin likainen".


Jättipotti kirjassa on kuitenkin tarina Pieti Pyllykästä, nimittäin hilpeästä veijarista, joka pomppii jättimäisellä pyllään, koska ei omista jalkoja. Tarinaan kuuluu myös asiaan kuuluva runo, kuten osassa muissakin tarinoita. Lapseni vaati kuulla tämän tarinan hyvin monta kertaa!


Ville Hytönen on yksi taitavimpia sananiekkoja lastenkirjallisuuden saralla. Hytösen lastenkirjat ovat moninaisia ja usein myös rohkeita. Pietimetsä PUUH! on oivallinen, hauska ja kiehtova satu, jollaisia harvoin nykyaikana saa luettavakseen. Satumaisuus, ihmeellisyys, outous kiehtoi lastani heti ja kirja nousi nopeasti alle kouluikäisen lapseni suosikiksi. Siinä määrin, että tämä kyllä pitäisi ehdottomasti saada omaan hyllyynkin. Hytösen kielen runsaus on välillä yltiöpäistä mutta silti sitä on mielekästä lukea niin monen yliselkokielisen, ja siksi niin töksähtävän, kirjan jälkeen. Mukava oli myös huomata, että keväällä ilmestyy myös Hytösen Ötökkämaan tarinoihin jatkoa! Ötökkämaan tarinat pitäisikin ehdottomasti lukea taas uudestaan, sillä se on loisto kirja.

Joko sinä olet tutustunut Hytösen lastenkirjoihin?


"Syksy sai puut kauniiksi ja Sitsinmäen pienet vihreät puutalot olivat kuin akvarellimaalauksesta, kun Peeter Peeter ja Evelin kulkivat puistotietä pitkin kohti kouluaan."

- Ville Hytönen: Pietimetsä PUUH!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 kirjasatoa

Vuosi 2017 on hujahtanut perheen, harrastusten, töiden ja usein myös kirjojen ääressä. Tässäpä pieni kuvaotanta vuoden mukavimmista lukumuistoista.


Piilomaan Pikkuaasi ei ollut helpoin luettava, mutta jäi mieleen.


Ihanan hauska kuvakirja Ninka Reitulta pääsi myös Finlandiaehdokkaaksi!


Tästä kirjasta on jo bloggaus valmiina ja kun kirja tulee ensi vuonna suomennoksena, laitan sen eetteriin! Tähän mennessä paras Walliams, odotan innolla miten se onnistuu suomeksi!!



Kauniita ja koskettavia kotimaisia ja käännettyjä...


Toripäivä ansaitsisi tämän vuoden mukavin tunnelma -palkinnon :)!


Vuoden paras lasten ja nuorten tietokirja (ja kirja?) oli Mitä sä rageet -kirja. Ihan paras. Pakko lukee.


Klassikkolöydöistä hurjin ja hauskoin Satu hammaspeikoista. Tämä pitäisi löytää omaksi!


Ihastuttava tunnelma ja ihastuttavimmat kuvat! Kerttu ja kärpänen <3, ostin tämän kirjamessuilta omaksemme.


Ympyräiset -kirjasarja oli yllättävän hyvä tunnekasvatus -kirjasarja ja ymmärsin kustantajapuolen  kanssa jutellessani, että kirjoja tulisi ensi vuonna lisääkin! Mahtavaa! Näitä kirjoja kuopukseni halusi lukea isovanhemmalleen, joka kertoo jo minusta hyvin paljon.


Allut olisi pitänyt löytää silloin, kun lapseni olivat taaperoita. Löytäkää te taaperoiden vanhemmat nämä puolestamme!


Uusi Prinsessa Pikkiriikki oli tosi hyvä ja tämän kirjasarjan jatkumista odottaa yksi Pöjäläisemme jo innolla!


Dunne, tuo iki-ihana Dunne <3!


Muistelo on hyvä lopettaa kirjaan, joka löytyi yhden marketin top joululahja -listalta. Tänä päivänä, kaikkien pelikoneiden, liikkuvien kissojen ja välkkyvien lelujen joukossa:
LAADUKAS LASTENKIRJA VOI JA ELÄÄ HYVIN!

Sininen keskitie jatkaa lastenkirjojen esittelyjään vielä vuonna 2018. Bloggaustahti rauhoittuu varmasti vielä entisestään. Pyydän vähemmän esittelykirjoja kustantajilta mutta säilytän toivottavasti kirjastokäyntien määrän ja runsaan lainaamisen (tänäkin vuonna lainattiin kirjastokortti välillä täyteen asti!). Koetan edellisten vuosien tapaan esitellä erilaisia lastenkirjoja kuvakirjoista runoihin ja tietokirjoihin. Teen myös lupauksen: esittelen kaikki blogiin lähetetyt vauvoille ja taaperoille lähetetyt pahvikirjat, sillä niiden merkitys vain korostuu ajatuksissani. Mielestäni luku"harrastus" kannattaa ehdottomasti liittää arkeen jo heti vauva-aikana, jolloin siitä tulee yhteinen arjen rutiini. Myöhemmin vauvan kontatessa, juostessa, tullessa uhmaan, voi uuden arkirytmin liittäminen esimerkiksi iltasadun muodossa olla sangen ponnistusta vaativa teko. Mutta jos tuo tapa on jo vaikka yhden runon, laulun, yhteishetken muodossa olemasts, on siihen varmasti kevyempi liittää vuosi vuodelta pidempiä lukuhetkiä oman rakkaan lapsen kanssa. Jaettuja tarinoita, jaettuja iloja ja suruja, ja jaettuja taianomaisia maailmoita- voitko enempää antaakaan?

Ihastuttavia lukukokemuksia teille kaikille vuodelle 2018!


"Keinu, keinu kielon kello
soita kehtolaulua.
Tuudittelet, valkotukka,
kesän unen tuoksua."

- Kansanruno, napattu kirjasta: Oma maa mansikka (2016, Tammi)

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 24. luukku

Sinisen keskitien luetuimpiin kirjoituksiin on kuulunut Vauvojen ensikirjat Top 5. Koska kirjalistaukset ovat aina yhtä herkullisia ja kirjoittajalleen paatoksessaan vaarallisia, ajattelin kirjoittaa teille jouluaaton kunniaksi Lasten joulukirjojen Top 5! Olen kuukauden ajan esitellyt instan puolella lähinnä kotimaisia lasten joulu- ja talvikirjoja ja tuo kuvainen joulukalenterini huipentuu nyt näin Kirjabloggaajien yhteisen joulukalenterin viimeiseen luukkuun yhdistyen. Kiitän kovasti Hyllytonttua mahdollisuudesta osallistua tähän tonttuisan ihanaan, kirjaisaan ja yhteisölliseen joulukalenteriin! Aiemman 23. luukun aukaisi Tuijata ja sieltä löydät polun myös aiempiin luukkuihin. Kirjabloggaajien joulukalenteri 2017 päättyy tähän 24. luukkuun.

Toivotan teille kirjabloggaajien puolesta oikein hyvää joulua ja huumaavia lukuhetkiä niin lasten-, nuorten- kuin aikuistenkirjojen parissa!




1. Hiroko Motai ja Marika Maijala (Sets, 2014, suom. Mirjam Ilvas): Miljoona biljoona joulupukkia

"Kauan, kauan sitten koko maailmassa oli van yksi joulupukki.
Koska koko maailmassa oli vain vähän ihmisiä."


"Mutta yhä edelleen miljoona biljoona joulupukkia kiipeää miljoonan biljoonan aikuisen korvanlehdelle ja kuiskaa: "Anna lapselle lahja."
Me kaikki tottelemme tuota käskyä vielä tänäkin päivänä."


2. Hannamari Ruohonen (WSOY, 2008): Eläinten kaupungissa sataa lunta

"Vihdoinkin eläinten kaupungissa on pakkasta!"


"Ja millaisia asioita kuusen oksalla istuva tonttu mahtaakaan kirjoittaa lehtiöönsä?"


3. Kristiina Louhi: Tompan joulu (Tammi, 1999)

" -HOU-AU-UUUUU! Se tarkoittaa hyvää huomenta ja sitä, että Tomppa on herännyt."


" - OHO, Tomppa sanoo ja osoittaa tähteä. Ja äiti hymyilee.
- Tähti saa palaa ikkunassa koko jouluyön, äiti lupaa."


4. Juhani Känkänen (Teos, 2013): Joulu on jo ovella, Apo Apponen!

" - Iskä! Löysin joulutähden ja vähän muuta joulutavaraa, Apo iloitsee.
- Ihan kiva, isä vastaa. - Vaikka eihän sillä kiire ole, kun jouluun on vielä kolme kuukautta."


"Aattoilta on jo tummunut yöksi, kun Apo viimein malttaa mennä nukkumaan.
- Äiti.
- Niin, Apo?
- Joko kohta on taas joulu?
- Nyt pää tyynyyn."


5. Eric Hill: Hauskaa joulua, Puppe! (Otava, 2006, suom. Anne Luukkanen)

"Saanko laittaa tähden kuusen latvaan, isä? Puppe kysyy."


"Vihdoinkin on jouluaatto!
Puppe saa avata lahjat.
"Hauskaa joulua!" sanovat äiti ja isä ja halaavat Puppea."

Lasten joulukirjojen Top viides valinta oli täysin tunnearvollinen valinta (vaikka se ei huutokaupassakaan olisi eduksi!). Hauskaa joulua, Puppe! on ensimmäisiä kirjoja, joita pikkuisen pyöreä ja lämpöinen esikoislapseni kuunteli sylissäni herkeämättä jouluaattona, joulukalenterista tulleena lahjana, kun hän oli noin 1-vuotias. Tuo muisto on minulle äärimmäisen rakas ja arvokas ja toivoisinkin teille kaikille tämän muiston kautta rauhallista, mukavaa jouluaattoa ja joulun aikaa. Rakastakaa toisianne sekä itseänne ja olkaa ihmisiksi niin tänään kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina, juntit! ihanat <3!


Vaihtoehtoisena viidentenä valintana voit näinä virtuaalisina valintapäivinä valita myös kirjan:

(5.) Mauri Kunnas: Joulupukki (Otava, 2011, 9. painos)

"Kaukana, kaukana, Lapissa, revontulten ja kaamoksen maassa, tietämättömien erämaitten keskellä kohoaa Korvatunturi."



"Ja lopulta tuttu kopistelu ja kilinä kuuluu eteisestä. "Onkos talossa kilttejä lapsia?" Pukki kysyy vaikka hyvin tietää vastauksen."

maanantai 18. joulukuuta 2017

Nyt on joulu!

No ainakin jouluviikko! Olen kuvaillut joulukuun erilaisia joulu- ja talvikirjoja instaan ja joulukirjoja on tullut luettua jo pidemään kirjaston löydöistä oman hyllyn aarteisiin. Nyt on joulu! on Tracey Corderoyn ja Tim Warnesin Aaro -sarvikuonokirjojen uutuus. Aaro -kirjasarja alkoi aikoinaan legendaarisella Ei! -kirjallaan, joka sopi lapsiperhe-elämäämme tuolloin kuin nenä päähän. Sen jälkeen ovat ilmestyneet Miksi?, Lisää! ja Nyt heti!


Nyt on joulu! -kirjassa Aaro ilakoi joulusta täpöllä. Mutta Aaro ei ole täysin tyytyväinen, joten se alkaa tuunaamaan keksit, joulupaidat ja joulukuusen jouluisemmaksi. Ehkäpä Aaro kaipaa lisää joulutunnelmaa? Touhotus alkaa selvästikin (jälleen kerran) käymään Aaron vanhempien hermolle, joten vanhemmat ohjaavat Aaronin odottamaan lumen tuloa... Ja siitäpä seuraakin melkoinen sotku.


Kirja on ihan hauska kirja joulutunnelman luomisesta ja joulutouhotuksesta. Aaronin tapaan usein ehkä me aikuiset touhotamme liikaa juhlien eteen. Useinhan kuitenkin rento ja iloinen meininki saattaa olla paljon tärkeämpää kuin se, onko kuusessa oikeat koristeet, onko piparit täydellisen muotoisia tai onko ne hitsin vaatekaapit järjestyksessä.


Tuntuu, että tänä vuonna jouluaatto tupsahtaa yllättäin arjen keskelle mutta onneksi sitä seuraa vapaampi viikko. Meillä jouluntuntua onkin alettu rakentamaan jo ajoissa. Tuntuu turhalta satsata yhteen päivään koko homma, vaan mielestäni joulua voi vietellä juhlapäivien ympärillä.


Pysykäähän tontut kuulolla, meitsi avaa bloggaajien joulukalenteriluukun numeron 24 *<:)! Mukavaa jouluviikkoa kaikille!


"Tämä ei ole yhtään jouluista!"

- Corderoy, Warnes: Nyt on joulu!

perjantai 15. joulukuuta 2017

Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas on yksi kaikkien aikojen suosituimpia kotimaisia lastenkirjailijoita. Lienee harvassa se suomalainen, joka ei tunne Mauri Kunnaksen nimeä. Tässä taannoin kävin hyvän keskustelun, jossa nimesimme Mauri Kunnaksen lastenkirjojen presidentiksi- tämä herra tunnetaan. Onkin sanomattakin selvää, että oma ääneni meni Finlandia-äänestyksessä Mauri Kunnakselle. Kunnas, kuten muun muassa Aino Havukainen ja Sami Toivonen, ovat taiteilijoita ja kirjailijoita, joille meillä lastenlukemisen puolestapuhujilla on paljon kiitosta annettavana. Tatut ja Patut sekä Koiramäet ja Herra Hakkaraiset tuntevat lähes kaikki lapset ja jokainen koti lienee jossakin vaiheessa lukenut edes yhden kirjan näiltä kirjailijoilta. Mainitut lastenkirjailijat panostavat teoksiinsa usein kokonaisen työvuoden, ehkä enemmänkin, ja sen kyllä huomaa! Minusta se on asia, josta ansaitsisi kyllä vaikka kuinka monta mitalia ja palkintoa. Se on kulttuuriteko, jota ei kuitenkaan samalla voi mitata rahassa.




Koiramäen Suomen historia lähti meillä käsistäni heti ja kirja meni mieheni ja lasten lukemistoon. Minähän olen se outo tyyppi, jolle ei tule nostalgista oloa Kunnaksen kirjojen kohdalla, toisin kuin monelle muulle. Olen tutustunut kirjoihin vasta äiti-iällä. Koiramäen Suomen historia kertoo Suomen historiasta 1500 -luvulta 1800 -luvulle saakka, jolloin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät. Hauskaahan tässä kirjassa on se, että itse asiassa kirjaa voi jatkaa lukemalla seuraavaksi Kunnaksella jo aiemmin ilmestyneen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjaa (joka on meillä lukematta!), eli kirja nivoutuu mukavasti Kunnaksen aiempiinkin tuotoksiin. Kirjan alussa on myös uskomaton piirretty Koiramäen lasten sukutaulu, jossa kirjan vuosisadat yhdistetään tuttujen Kallen, Elsan ja Martan aikaan ja tehdään näin visuaalisesti selvemmäksi pienemmälle lukijalle se, että historia koskettaa meitä kaikkia omien isoisiemme ja -äitiemme kautta. Tämä on lapsille vailinaisessa ajantajussaan varsin haasteellinen ajatus. Ja ymmärrämmekö me aikuisetkaan oikein historiamme vaikutusta omaan elämäämme?



Koiramäen lasten historiassa nimetään Suomen historiaan vaikuttaneita henkilöitä. Henkilökuvaukset ovat usein napakoita ja niiden muutoin runsasta informaatiota ja nimien paljoutta on ihanasti selkeytetty jättämällä muutoin kuva-asu tarinakohtia selkeämmäksi valkeapohjaiseksi aukeamaksi. Henkilökuvia sisennetään sittemmin huumoripitoisilla mielenkiintoisilla tarinoilla. On tappeluita, on virhetulkintoja, on vaikka mitä. Tarinoiden kautta lukija oppii miten monta näkökulmaa asioissa usein on. Noitavainoista kerrottaessa yhden onnekas yrttilöytö kivenjuurella tulkitaan pyllistyksenä ilmiselväksi noidan tempuksi! Kunnas pukee historian kummallisuuksia ja totuuksia sellaiseen muotoon, että tarinat jäävät mielekkäällä tavalla mieleen ja herättelevät uteliaisuutta.



Sanomattakin on selvää, että Mauri Kunnaksen kirjoissa suuressa osassa ovat piirrokset. Koiramäen Suomen historiassa piirrokset ovat tutun turvallisia ja niistä löytyvät kaikki ne mukavat elementit, joita Kunnasta katsoessaan toivoo löytävänsä. Kuvista löytyy lisää tietoa, hieman nokkelia havaintoja, ylimääräisiä kikatuksia, jotka täydentävät hyvää kertomusta ja tekstiä. Jo yhdestä kuvasta saatat löytää hyvin persoonallisia hahmoja, jotka on loihduttu taidokkaasti esiin pienin asennoin ja ilmein. Eihän näitä katsoessa voi kuin vain hymyillä ihastuneena.

Mauri Kunnas, eläköön laadukas lastenkirjallisuus, ja nöyrä ja kaunis kiitos elämäntyöstäsi lastenkirjallisuuden ja lukemisen saralla!



"- Voikohan hienoista kirjaimista saada aikaiseksi suomalaisen sanan? pohti maisteri Laurentius.
- Ja voiko sitä kukaan ymmärtää?
Niin, mitähän hyötyä lukemisesta voisi olla, Melkki, Käpälän isäntä mietti.
- Osaavatkohan arvon herrat itse lukea? tiedusteli Mikael.
- Totta kai! Mitä sinä luulla? nauroi von Allenpap. - Me luke saksa, ruotsi, vähä ranska!
Ne olla oikea kieli!

Mikael kumartui ja poimi maasta hiilenpalan."

- Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (Otava, 2017, esittelykpl)