perjantai 23. kesäkuuta 2017

Julia syö kaiken

Hellurei kaikki taaperoiden vanhemmat! Julia -kirjoja on tullut lisää! Eva Erikssonin ja Lisa Moronin (äiti ja tytär) Julia -sarja on ihan täysi klassikko jo syntyessään. Kirjan taustalta löytyy Lisan oma Julia -tytär ja ehkäpä siksi tarinat ovat aitoudessaan äärimmäisen osuvia.


Julia -kirjojen teksti istuu napakasti ja mukavasti suuhun (hehe) ja sitä on juuri sopivasti taaperolle ja isommallekin luettaessa. Olen lukenut tämän Julia syö kaiken (Kustannus-Mäkelä, 2017, suom. Raija Rintamäki, esittelykpl) vähintäänkin kymmenen kertaa, koska se on tosi hyvä iltasatu. Se on lyhyt, se on hauska, se on sympaattinen ja se heittää päivän huolet hus pois! Ja kuten sanottuna, se on niin aito.

Julia syö kaiken Julia syö kaiken -kirjassaan. Onneksi ei itse kirjaa, kuten aikoinaan kuopukseni tapasi tekemän. Julia maistelee ulkona hiekkaa, sisällä muovailuvahaa ja jopa koiranruokaa. Mutta ruoka ei maistu tietenkään, EIPÄ TIETENKÄÄN! Mutta jälkkäri saattaisi kyllä mennä... Miten tuttua!


Tarina on siis tuttu kaikille vauvojen ja taaperoiden vanhemmille. Suun kautta lapsi tutustuu maailmaan, ja se on hyvä se, vaikkakin aikuiselta se vaatii kovasti vahtimistyötä. Juliakin ehtii maistaa jo JÄNIKSENPAPANOITA! Minkäs autat, kun oli niin kiehtovan näköisiä pallukoita...


Hauska juttu, että isommat lapseni tykkäävät silti näistä kirjoista, vaikka kohderyhmä on selkeästi pienemmät lapset. Ehkäpä kirja on hauskasti itsetuntoa pönkittävää, että on jo isompi eikä noin hölmö. Samalla saa ehkä kuvitella miten kivaa oli olla pienempi ja hölmömpi? Kirjan kautta ollaan myös muisteltu (muttei maisteltu) mitä kommelluksia lapsen Julian ikäisenä itse puuhasivat.

Julia on kaikin puolin niin söpö tapaus, uskomattoman mahtavan Eva Erikssonin kuvituksenkin ansiosta, ettei tuota vipeltäjää auta muuta kuin rakastaa.
Mielestäni Julia -kirjat pitäisi löytyä kaikkien lapsiperheiden kirjakaapista ja ihan omana.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni!
Blogissa esitellään vielä pari lastenkirjaa ennen heinäkuuta ja sitten blogi jää todennäköisesti kuukauden kesälomatauolle. Syksyllä jatketaan uusin kirjoin, koetan saada lomallani blogisuunnitelman tehtyä ja kirjat varaukseen.
Kesän aikanakin kannattaa seurailla kauppojen kirjahyllyjä: taitaapi ainakin uusi Tatu ja Patu ilmestyä jo heinäkuussa!!
Muistakaa lukea lomalla ja rentoutua yhdessä ihanien lastenkirjojen ääressä!


"Nyt karkkipaperikin loppui.
Löytyisikö jotain muuta mutusteltavaa?"

- Eva Eriksson ja Lisa Moron: Jullia syö kaiken

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Päättelyseikkailua kirjoissa

Meillä oli pitkään hyllyssämme pari päättelyä vaativaa seikkailukirjaa, jotka olin huomannut melko vaikeiksi ja aikaavieviksi. Kirjat siis odottivat lasteni kasvamista.
Kesäloman alkaessa sanat "Ei oo mitään tekemistä" muistuttivat minua näistä kirjoista ja niinpä nappasin odottavat kirjat kirjahyllystäni: David Gloverin Matikkaseikkailu Salaisuuksien sokkelon (suom. Elisa Hurmerinta, Lasten Keskus, 2016) ja Timothy Knapmanin Historiaseikkailu Kammion kauhut (suom. Anna-Reetta Sipilä, 2016, Lasten Keskus, esittelykpl). Tai itse asiassa annoin ensin vain yhden luettavaksi ja säästelin toista yllätykseksi- ja ilo toisesta kirjasta olikin suuri!


Koululaislapseni innostui Salaisuuksien sokkelosta tosi paljon. Ideana kummassakin kirjassa on edetä seikkailumatkaa erilaisia pulmia ratkaisten. Matikkamatkassa ratkotaan laskutehtäviä, joissa tarvitsee yhteen-ja vähennyslaskuja, sekä kerto- ja jakolaskuja. Parhaiten matikkakirja käy siis sellaisille lapsille, jotka taitavat jo noita laskuja. Kirjan takaa löytyy myös "sanakirja". Itsekin kokeilin Matikkaseikkailua ja se oli aika hauskasti tehty ja vaati kyllä keskitttymistä ja aikaakin. Lapseni innostui kirjasta niin, että suoritti seikkailun useaan kertaan.


Historiaseikkailun kautta lapsi voi tutustua muinaiseen Egyptiin. Lapseni koki tämän kirjan aluksi tosi vaikeana, mutta otti kirjan aina vain uudestaan käsiinsä. Kirjassa sanotaan, että kirjan seikkailun suorittamiseen tarvitaan jo ennakkotietoa historiasta mutta myös tervettä maalaisjärkeä, eli veikkaamallakin voi selvitä, sillä kirjojen idea on johdattaa aina väärienkin valintojen kautta oikealle polulle. Kummassakin kirjassa tarina etenee siis kirjan sivuilla edestakaisin pomppimalla ja vaihtoehtovastauksien mukaan, etsit aina uuden sivun ja siellä olevan kohdan. Matikkaseikkailussa tarina eteni yllättävän koosteisesti, erilaisia tavaroita ja numeroita "keräten", joka sai minut ihmettelemään näiden vaihtoehtotarinoiden tekijöiden uskomatonta taitoa. Historiaseikkailu on päällisin puolin minusta hieman runsaammin kuvitettu, joka näyttää kokonaisuudessaan siten mukavammalta.

Kirjat olivat siis oikea menestys koululaiselleni. Muistelen, että seikkailusarjaa tuli aikoinaan pari muutakin kirjaa, jotka minun täytyy kyllä nyt jostakin etsiä. Ehkäpä ne löytyvät kirjastosta... mutta miltä osastolta? Onneksi on nettikirjaston hakukone, niin sitäkään ei tarvitse enää miettiä!

Luimme näitä kirjoja myös pidemmillä automatkoilla, joten tässäpä vinkki myös kesälomaretkiään suunnitteleville, tiedosta kiinnostuneille matkustajille! Ainakin meillä kirjoista saattaa tulla automatkojen vakiotekemistöä; puuhatehtävien, piirtämisten, äänisatujen ja lukuisten pelikoneiden rinnalle!


"No, oletko valmiina? Käännä sivua ja aloita seikkailu!"

- David Glover: Salaisuuksien sokkelo

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesäkirjoja koululaiselle!

Muistakaa koululaiset, vasta lukemaan oppineet ja taitavammatkin lukea myös kesällä. Lukunopeus kehittyy koko ajan, ja se helpottaa lukusujuvuuttasi ja luetun ymmärtämistä. Ja niitä taitoja tarvitsemme koko elämän!

Se vielä pitää muistuttaa, että kesällä kannattaa lukea pelkästään kirjoja, mistä tykkää.
Ei yhtään tylsää tai puuduttavaa, vaan sellaisia, joista saa kivat kiksit, olipa se uusi Super Mario Bros pelikirja (kuten meillä, kun ostin sen tänään kirjakaupasta ilolla, kun pyyntö kävi!! vinkvink!), Harry Potter, Aku Ankka tai lyhempi kuvallinen lukukirja.





Ja tässäpä kesän kovia lyhkäisempiä kirjoja, joita minä olen napsinut lukuvuoden uutuuksista. Kaikkia yhdistää kutsuva kuvitus, joka on minusta varsin tärkeä asia, jotta kirja alkaa kiinnostaa. Lempparini, ja myös poikani lemppari, on ehdottomasti Zapfin poikkeuksellisen laadukas, suuraakkosin tavutettu, 41 sivuinen Kirjatiikeri -sarjan kirja: Paluu Robomaahan. Zapfin kuvitus on suorastaan huimaavaa verrattuna useimpiin ensilukukirjoihin, eikä tarinakaan ole pöllömpi. Paluu Robomaahan jatkaa Akun tutustumista Robomaahan, josta hän löytää ystävänsä Betan tosi kehnossa kunnossa... Miten Beta saadaan kuntoon ja pilaako ilkeät pikkurobot Akun suunnitelmat? LUE NIIN TIEDÄT!
(suom. Seija Kukkonen, 2017, Kustannus-Mäkelä, esittelykpl)




Toinen vinkki on Sinisen banaani -sarjan Tavallinen Taneli, jonka valitsin hauskan kannen takia. Tanelin koulussa on kykykilpailu mutta Taneli ei keksi mikä oikein olisi, kun on niin ta-val-li-nen. Mitä höperyyksiä muut esittävät? Entä löytääkö Tane omat piilevän kykynsä? LUE NIIN TIEDÄT! Lapseni arvio oli, että tässä kirjassa ei tapahtunut kovinkaan paljon asioita ( :DD)
(teksti Nadin, kuvitus Serrano, suom. Terhi Leskinen, 2017, Kustannus-Mäkelä, esittelykpl)



Kolmanneksi vinkkaan historiasta kiinnostuneille uuden alkaneen kirjasarjan Pronssikauden seikkailuja (Petojen armoilla ja Metalliukko), joita odotin innolla ja onnekseni löysinkin ne kirjastosta lukuumme. Hyppää kirjan kyytiin! -kirjasarja on kirjoitettu suuraakkosin. Tarina kertoo 3000 vuotta sitten asuneesta perheestä ja heidän kahden lapsensa seikkailuista. Kirjoissa on tarinan muodossa (ja lopussa tiivistetystikin) kiinnostavaa tietoa Pronssikaudesta esim. metallien sulatuksesta sekä metsästyksestä. LUE NÄMÄ NIIN TIEDÄT ENEMMÄN!
(Shoo Rayner, suom. Terhi Leskinen, 2017, Kustannus-Mäkelä)

Kannattaa tsekata myös Kian helppolukuisten kirjojen vinkit kesälomalle Luetaanko tämä? -blogista!


"Silloin Aku muistaa vaarin sanat:
'Kaiken voi korjata,
jos on oikeat välineet!'
hän säntää matkaan."

- Zapf: Paluu Robomaahan

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Koiranpentukirjoja

Meillä on ollut onni saada tutustua koiranpentuun ja kylläpä siitä onkin tullut toisen lapsen "paras kaveri". Koska kyseessä ei ole oma pentu, ollaan myös saatu kokea rusinat pullasta -meininkiä, eli ei yöllisiä ulvontoja, kaikki tavarat pureksimattomia ja hermotkin tallella. Vaikka kyllä ollaan päästy myös näkemään miten koiranpentu osaa uhmitella! Nih!


Luimme kaksi kuvakirjaa aiheeseen liittyen, tietenkin. Virtasen lapset ja pentu on Anneli Kanton kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Virtasen -kirjasarjan koiranpentukirja (Karisto, 2015, kirjastolaina). Virtasen lapset haluavat naapurista koiranpennun ja sitten käy niin, että alkuhuuma taintuu ja vanhemmat uhkaavat palauttaa pennun. Lopulta lapset tekevät listan kuka tekee koiranpennun kanssa mitäkin. En oikein ole täysin hurahtanut Virtasen muksujen kirjoihin, syystä tuntemattomasta, mutta lapsista nämä on ihan hauskoja ja tässäkin kakkaava koira aiheutti kurittomuudellaan räjähdyksen omaista naurua. Kirjassa oli hyvin esitelty, miten paljon pentu tuottaa työtä ja eikä ole vain ainoastaan söpö tapaus. Se minua vähän ärsytti, että pentu otettiin lapsille ja lasten vastuulle, koska mielestäni lemmikki on aina aikuisen vastuu, eikä voi olettaa, että lapsi osaa kasvattaa ja hoitaa eläintä kokonaan itse.


Pirjo Suvilehdon kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Anni ja ihana pentu (WSOY, 2014, kirjastolaina) taas kertoi kivasti koiranpennun hankkimisesta ja sen hoidon vastuullisuudesta. Kirjassa on suoranaisia vinkkejä pennun pitoon, joiden viisaudesta en osaa sanoa mitään, koska en ole perehtynyt asiaan riittävästi. Meillä on omina koirakirjoina myös Anni ja loistokoirat ja Emppu rakastaa koiria, jotka olen lyhyesti esitellyt täällä. Suvilehdon mukava, napakka tyyli on hauskaa luettavaa ääneen ja kummassakin kirjassa on Pertamon kuvituksenkin kautta todella lempeä, hyvä tunnelma, että saa oikein nauttia kunnolla. Kirjan ovat vain hiukkasen pitkiä, joten kannattaa varata aikaa. Tänä iltana meillä kyllä luetaan tuo Emppu ja kitketään vähän pentuikävää!

Mukavaa kesälomaa kaikille koululaisille ja muistakaa lukea kivoja kirjoja! Ja aikuiset, muistetaan olla vastuullisia lemmikinpitäjiä ja sanotaan ei kesäkissoille!


"Ja tosiaan, Hattara laskee takatassut alas ja lirauttaa pienen lammikon.
'Hienoa Hattara, sinähän osaat', kehun ja sujautan sen suuhun pienen makupalan."

- Pirjo Suvilehto ja Karoliina Pertamo: Anni ja ihana pentu

maanantai 29. toukokuuta 2017

Uusia luontokirjoja

Usko tai älä, kevät on ja kesän korvilla tanssitaan. Vähän meinaa kyllä se usko loppua, kun tänäkin aamuna oli pipoa ikävä. Mutta mutta, minulla on ollut lähes tapana ottaa keväisin lasten luontoon liittyviä kirjoja esille, koska aika moni lapsiperhe tuntuu itseni tavoin virkistymän näin keväisin ja halajavan metsäretkille ja luontoon. Ja mikäpä Suomen luontoa ihmetellessä! Tänä vuonna en ole löytänyt vielä montaa luontoon liittyvää kirjaa (yksi on kyllä vasta postissa tulossa- siitä myöhemmin lisää!), mutta jonkun kuitenkin.


Titta Kuisman ja Laila Nevakiven Lapsen oma väriseikkailu, Satuja ja tietoa luonnon väreistä lähti kirjaston hyllyltä matkaan (Minerva, 2017). Samaan kirjasarjaan kuuluvia kirjoja on meillä ennenkin luettu ja vaihtelevasti tykästytty. Tässä kirjassa keskitytään väreihin ja värioppiin. Kirjan alkupuolisossa on Joonas -pojan kautta kerrottuja satuja, joissa käydään sateenkaaren värejä eri satujen kautta lävitse. Tunnustan nyt, että me ei oikein innostuttu näistä saduista, joten hyppäsimme suoraan kirjan takaosioon, jossa olikin kerrottu miten värit muodostuvat valosta ja sitten miten eri värejä tapaa luonnosta. Tämä olikin lapsista ja minusta tosi mielenkiintoista ja varsinkin viisivuotiaamme lumoutui näistä väreistä, eri ötököistä ja eläimistä sekä luontoon liittyvistä pikkuinfoista. Lukukokemus oli sangen ilahduttava ja herätteli mukavasti taas pienet luonnontieteilijämme eloon.


Toinen uutuuskirja kirjastosta oli Marjo Nygårdin upeasti, siis aivan upeasti, kuvittama kirja Kaikessa on itua, siilin puutarhassa (Lasten Keskus, 2017). Nygårdin kirja kertoo siilin kautta tarinan mitä kaikkea puutarhurina saakaan tehdä, pulmatilanteita unohtamatta. Kirja on sangen tietopohjamainen, hieman sitä myös kirjoitusasultaan, joten upea, kyllä värikkään upea, kuvitus kannattelee kauniisti tiedon määrää, johon olisin muuten hieman puutunut. Kirja on hauska kurkistus puutarhahommien lumoon ja vaivaan.  Kirjan avulla myös avautuu lapsille kivasti mistä kasvikset pöytäämme tulevat.


Lisäksi olemme kurkkineet kirjastolainana sieltä täältä Tammelta ilmestynyttä kirjasarjaa 1000 ilmiötä Suomen luonnosta, joissa kaikissa tuntuu olevan hyvä valokuvakuvitus ja mukavan lyhyitä tietotekstejä erilaisista eläimistä. Esim. Mietteliäs konna -kirja sisältää tietoa sammakoista, käärmeistä ja liskoista (huono idea lukea iltasaduksi jos lapsi sattuu olemaan "hui, pelottavia" -iässä) ja Utelian kettu -kirjassa on esitelty paljon Suomen nisäkkäitä. Kannattaa vilkaista, sopii varsinkin tiedonhaluiselle koululaiselle mutta myös nuoremmille kuulijoille!


"Sateenkaaren väreissä ei ole mustaa. Kun linnun höyhenpuku näyttää mustalta, se johtuu siitä, ettei auringonvalo heijastu höyhenistä lainkaan."

- Kuisma, Nevakivi: Lapsen oma väriseikkailu