Ajattelin, että haluaisin olla vähemmän ärtymyksessäni kiinni ja keskittyä enemmän siihen, että olemme, ja saamme olla, kotona ja viettää kotihoitoarkea. Päivät, jolloin odotan vain lasten yhteistä päikkärihetkeä, tuntui jälkeenpäin inhottavilta. Harmitti, kun monta viikkoa oli soljahtanut ohitse yhdessä askartelematta ja puuhailematta. Toki muuta oli ollut tilalla (kuten esikoisen uudestaan leiskahtanut mustasukkaisuus, joka on taas tasaantumaan päin) ja arkihommatkin pyykkeineen ja imuroimisineen on vaan tehtävä.
Siispä niskasta kiinni. Ensiksi täytyy hoitaa itseään: katselmus ruokiin - vähemmän herkkuja, enemmän täyttä hyvää, liikunta- olen nyt käynyt jopa kaksi kertaa salilla jes!, omista jutuista kiinnipito- kirjoita vaikka edes blogia jos ei muu huvita. Muut- yhteisiä kiireettömiä hetkiä.
Huomasin, että blogiini oli eksynyt varsin moni "jouluaskartelu" hakusanalla, josta tunsin vähän häpeää mutta se myös muistutti itseäni askartelun mukavuudesta. Siispä leikkelin yksi ilta (menikin jopa 5 minuuttia omaa aikaa) silkkipaperista lumihiutalepohjiksi neliöitä (siis useamman arkin kerralla leikaten) ja yhden kynttilän pohjan. Seuraavana aamuna askartelimme yhdessä sinisiä ja valkeita lumihiutaleita (miksipä ei voisi käyttää välillä värejä?) ja yhden kynttilän. Ja esikoiseni oli tosi iloinen, näin pienestä! Ja kuopuskin hihkui pöydässä (syöttötuolissaan!) omia lelujaan jyrsien. Samana päivänä kävimme pienellä metsäretkellä etsimässä käpyjä (siis aarteita) ja nyt kävyt kuivavat huoneenlämmössä. Niistä teemme myöhemmin tonttuja, josta yritän muistaa postata tännekin.
Kirjat, kirjat. Vaikken vieläkään ole törmännyt siihen tämän ajan oikeaan omaan kirjaani, lukeminen lasten kanssa jatkuu. Eilen aloitimme Muumilaakson marraskuun ja vaikka esikoinen sanoi, että hän ei halua kuunnella sitä yhtä jaksoa enempää, kömpi hän suurella mielenkiinnolla viekkuun taas tänään, kun luin sitä sohvalla ääneen. Päikkärikirjoina luimme seuraavia, jotka olivat oikeastaan kaikki niin kivoja, että jaan suositukseni taas teidän kanssanne.
Viime postauksessa puhuin uudesta Syli kirjasta Loruttele sylitellen, jonka olin lainannut kirjastosta. No huomasinkin, että kirja on ilmestynyt jo 2011, joten vauvakirja ei olekaan aivan uunituore tapaus. Elina Pullin runot ja Terese Bastin kuvitus oli mukava yllätys: runot olivat hauskoja ja lyhyitä (vauva pysähtyi heti kuuntelemaan, kun muuten leikki lelullaan lukuajan sylissäni ja myös esikoista runot hymyilyttivät) ja kuvitus oli selkeätä, jotenkin raikasta ja kaunista. "Haluaakohan appsi tämän joululahjaksi?", pääsi suustani, johon ei enää niin mustasukkaiseksi tituleeraamani esikoinen: "Ei, vaan kaikki asiat ovat minun.". Mh-hmh.
Kirjastosta löytyi myös toinen Savisaaren ja Ruohosen Ambulanssipartio Masa ja Maija (Sylvi Sumppi pulassa)- jee! Eli tyyppien seikkailut ovat poikineet sarjaksi. Miten monta lie ilmestynyt, en laiskana jaksa sitä tarkastaa, mutta iloitsen asiasta! Sillä onpa hyviä lastenkirjoja! Kokonaisuus on huumorintajuinen ja rikas: kuvat ovat mahtavan vauhdikkaasti mutta kuitenkin selkeästi piirrettyjä ja tarinat ovat koosteisia mutta mielikuvituksellisia. Lisää näitä!
Kolmanneksi luimme Dinojen kisat, jo toistamiseen esikoisen pyynnöstä, joka on lastenkirjailijan David Bedfordin kynästä. Kansi povasi mielestäni tusinatavaraa mutta iloksemme huomasimme, että polkevaan runomuotoon kirjoitettu hieman jännittäväkin dinotarina ei ollutkaan aivan päivänselvin satu! Runon suomennos oli myös selkeästi onnistunut ja siten mukava lukea ja innosti rytmitykseen. Nyt kirjailijan nimeä googlatessani, huomasinkin, että olen lukenut kirjailijalta myös muita kirjoja, kuten Pikkukarhun raitapaidan, joka on mahtavaa Caroline Pedlerin kuvittamaa Pikkukarhu sarjaa, josta on minun pitänytkin tehdä postausta. Mutta kirjoittaja tässä raitapaita kirjassa onkin eri kuin Pikkukarhun uusi potta ja Tämä on minun! - kirjoissa, joista ensimmäinen on paras pottakirja ikinä ja toinen varsin hyvältä vaikuttava mustasukkaisuus/lelujen jakamisen vaikeus -kirja, jonka nappasin vastikään varsin suolaisella hinnalla kirjakaupasta, mikä on hyvin harvinaista itselleni. Mutta siis vain siksi, että tiesin Pottakirjan laadun, kuvitus on mieleisemme ja aihepiiri oli meille JUST eikä melkein!
![]() |
napattu täältä |
Neljäs kirja oli Richard Scarryn Touhulan väen iloinen pahvikirja, joka löytyi kirjastomme vauvapuolelta. Tarinoissa oli taas hauskalla tavalla opettavaista juttua ja kuvissa huumoria. Mutta ei se vauvakirja ollut. Taaperokirja. Liian pieniä kuvia vauvoille ja liian paljon tarinaa. Sivumateriaali kävi kyllä myös vauvoille, ja näköjään maistuikin, huoh.
Blogini on vallan lastenkirjapainotteinen tällä hetkellä. Kirjoittelen fiilisteni mukaan, joten aihepiirit hyppivät kuin sekava ajatukseni juoksu. Mukavaa, että pysyt mukana!
"Hyppää, hyppää hyppytassu,
Hyppää, hyppää hytkymassu.
Sinä senkin syli-hassu."
- Elina Pulli, kirjassa Loruttele sylitellen