lauantai 3. marraskuuta 2012

Veera-lastenkirjat ja uusi Lupo-kirja

Jäin lastenkirjamoodille.

Meillä on ollut pitkään yhtinä suosikkikirjoina Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Veera-kirjat. Varmasti useampi muistaa tämän lastenkirjailijapariskunnan Tatusta ja Patusta, onhan heiltä tullut jopa vauvakirja. Tatun ja Patun kirjat ovat sellaista puujalkahuumoria (kuten blogini), mikä on mielestäni aika hauskaa. Niissä on myös mukana "pikkuväen villiyttä ja höpönlöpötystä". Innostavat siis varmasti myös muita pikkupoikia ja -tyttöjä kuin meidän esikoistamme. Tatu ja Patu-kirjat ovat kuitenkin vallan pitkiä kirjoja, minkä vuoksi niitä ei vielä ainakaan meillä olla luettu. Katseltu, selailtu, lueskeltu sieltä täältä kyllä, muttei luettu, luettu. Siispä olin erittäin ilahtunut, kun muistin Veera kirjat, joista Veera lääkärissä ilmestyi jo vuonna 1999.



Veera kirjoja on ymmärtääkseni neljä: Veera lääkärissä, Veera ja maatalon eläimet, Veeran keittiöpuuhat ja Veera ja menopelit. Lääkärikirja kertoo mukavasti lääkärissä (tai neuvolassa) käynnistä nimensä mukaisesti ja, aivan kuten muissakin kirjoissa, sisältää paljon pientä kivaa tietoa pikkuväelle. Veera ja maatalon eläimet on mielestäni ehkä kömpelöin ja meillä vähiten luetuin kirja, mutta jälleen kerran kiva tietopaketti, joskin hieman kiireen tunnulla. Veeran keittiöpuuhat on sekä pitsaohjekirja (hehe), että hyvä pikkuopus ruuanlaiton ja ruokailun käytöstavoista ja varsinkin keittiössä toimimisesta (myös sen vaaroista). Tämän kirjan jälkeen tekee mieli leipoa pitsaa ja syödä jäätelöä. Yhdessä kokaten! Veera ja menopelit on taitava ajoneuvokirja muun muassa junista, laivoista, autoista ja jopa näiden historiasta. Sanomattakin selvää, että meidän pikkuautonlapsen lemppari sekä selailla että lukea.

Veerat ovat siis varsinaisia nykyaikaisia yhdistelmäkirjoja, joissa on runsaasti hyödyllistä arkitietoa lapsen tasoisella tavalla huumorin sävyttämänä ja selkeillä, kauniilla, yksityiskohtaisilla ja hauskoilla kuvilla. Tarvitseeko sanoa, että suosittelen? Löytyvät näköjään myös pikkuisina "matkakirjoina". Ja unohdinko sanoa? Mukana myös Tatu ja Patu!


Luimme tässä uuden kirjan Réka Királyn ja Marika Maijalan yhdessä kuvittaman ja kirjoittaman Lunta sataa Lupo! , vuodenaikaan sopivasti. Koska kannessa ei ollut autoja, se oli siis äitin bongaama ja valitsema kirja. Kirja on kaunis ja mielenkiintoisen näköinen läppineen ja reikineen ja ajattelin sen lumoavan myös esikoiseni tarkempaan tutkiskeluun. Toisin kävi. Tarina kertoo ensilumen kohtaavasta Luposta, joka luulee täpliensä kadonneen lumisateessa ja tarina etenee täpliä etsiessä. Valitettavasti tarina ei ollut mielestäni hääppöinen ja kuvitus ja toteutuskin tuntui hieman aikuismaisen korealta. Esikoinen sanoi suoraan "oliko hyvä kirja?" kysymykseen, että ei. Ja uskallanko sanoa tässä nyt samaa? Mutta kaunis, tyylikäs, tummasävyinen toiminee varmasti vaikka kirjalahjana aikuisellekin, eipä siinä. Ei vain kolahtanut meille, mutta voi toki kolahtaa jollekin muulle.

Mielestäni suomalainen lastenkirjallisuus on kovatasoista. Monipuolinen anti uusine tulokkaineen ja vanhoine luottokirjailijoineen ovat yhtä lailla kaikki meistä käyttäjistä varmasti hyvä asia. Olen iloinen, että saamme lukea monipuolisesti laadukkaasti tuotettuja kotimaisia lastenkirjoja ulkomaisten ohella.

Varmaan tässä välissä on hyvä todeta, että esittelemäni (ja arvostelemani) kirjat ovat joko meidän kirjahyllystämme tai sitten kirjastosta lainattuja, eli en ole saanut niitä varta vasten blogiini (eikä minulla ole muitakaan sidoksia kirjamaailmaan, kuten varmasti amatööripohjastani huomaatte)! Nämä kirjapostaukset ovat siis omasta tyhmyydestäni tehtyä ilmaista mainontaa, jos sen niin haluaa nähdä. Tai sitten kirjahullun ja kirjahullun pojan äipän arkista tuumailua- harrastusmielessä!

Mikä kotimainen lastenkirja on teidän perheen suosikkinne? Pidätkö suomalaisten lastenkirjojen tasoa hyvänä? Minkä muun maalaisia kirjoja luette/ kiinnitätkö asiaan edes huomiota?

Mukavaa pyhäinpäiväniltaa lukijoille, toivottavasti muistitte, että kaupat ovat kiinni, toisin kuin minä!

pst. jos jotakin jäi kiinnostamaan tissienivauvanruokintatarinani jatko, siitä on ko. postauksessa pieni lisäys kommenttiosiossa. en nähnyt uutta postausta asiasta tarpeellisena.


Gary Strang: "Bed? Beds are for sleepy people! Let's get a kebab and go to a disco!"

- Men Behaving Badly

8 kommenttia:

  1. Meillä luetaan Tomppa-kirjoja, Tammen kultaisia kirjoja (juuri niitä 50-luvulla kirjoitettuja, pistävän asenteellisia "Me autamme äitiä", "Touhukas Tomi"), Mimmi Lehmää, Jasonia... Parhaiten uppoaa sellainen, minkä sisällöstä pojalla on omakohtaista kokemusta, eli arkipuuhasteluista kertova kirjallisuus. Häikäilemättä käytän tuota "Me autamme äitiä" -kirjaa hyväksi, kun koetan opettaa pojalle omien jälkien korjaamisen filosofiaa ja "normaalia" päivärytmiä. Lähinnä sitä, että on kiva mennä illalla oikein kiltisti nukkumaan ja nukkua koko yö omassa sängyssä. Jos poika uhkarohkeasti temppuilee ja kiipeilee kielletysti, ei tarvitse kuin mainita Mimmi Lehmä (Mimmi Lehmä saa laastarin) ja muistikuva isosta haavasta lehmän masussa ja pikku seikkailijan pois pahasta paikasta. Uhkailu, kiristys jne. toimii meillä hyvin ;-)

    Alle kaksi- ja puolivuotiaana poika puhuu minusta tosi hyvin, eli käyttää paljon sivulauseita ja osaa kuvailla asioita. Ehkä se johtuu siitä että meillä jutellaan, luetaan ja lauletaan paljon, ehkä ei. Itse on tietysti kauhean kiva tuudittautua ajatukseen että olen osannut olla hyödyksi lapsen kehitykselle. Suvussa kielellinen taitavuus on kyllä vallalla, joten kyse voi olla ihan vaan geeneistä taikka sattumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimmilehmää lukuunottamatta, kuvasit meilläkin hyvin paljon luettuja kirjoja :). Myös Scarryn kirjoissa löytyy näitä opettavaisia kirjoja, jotka vähän huvittavatkin välillä :D. Ja onhan näitä muitakin toki.

      Kuulostaa siltä, että lapsesi todella osaa ilmaista itseään jo varsin hyvin. Vaikka kyseessä olisivatkin hyvät geenit, kaipa nekin tarvitsevat rikkaan ympäristön päästäkseen loistoonsa :)! Ja lukuhetket ovat jo itsessään mielestäni niin ihania syli/viekkuhetkiä ja rauhallista yhdessä oloa, että jo se on itsessään kiitos :)!

      Poista
  2. Siis pakko myöntää, ettei mulla oo tullut juuri kiinnitettyä huomiota siihen, minkämaalaisia kirjoja meillä luetaan. Suomalaisista suurin suosikki tuntuu jostain syystä olevan äitiyspakkauksessa ollut Pikku Poron Päivä. Kivoja loruja ilmeisesti.

    VastaaPoista
  3. Siis pakko myöntää, ettei mulla oo tullut juuri kiinnitettyä huomiota siihen, minkämaalaisia kirjoja meillä luetaan. Suomalaisista suurin suosikki tuntuu jostain syystä olevan äitiyspakkauksessa ollut Pikku Poron Päivä. Kivoja loruja ilmeisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvempi varmaan ehtii moisia miettiä :). Olen ehkä enemmän lukenut omia kirjoja viime vuosina kirjailijan lähtökohtia tiedostaen, niin siitä on seurannut pienoinen lastenkirjojenkin detaljien katsahdus (mm suomentaja).
      Pikku poron päivä kuulostaa olevan jo nykyajan lasten klassikko, siitä pidetään, eikä suotta. Sitten on se Lorutoukka. Olen jo ihan kyllästynyt kumpaankin tämän kakkoskierroksen luvun jälkeen :D.

      Poista
  4. Lupo kirja sai meillä toisen yrityksen, kun esikoinen itse valitsi sen päikkäkirjaksi- ja olipa jo paljon parempi kuin ensi kerralla! Näin tuli todistetuksi miten paljon oma jaksaminen ja fiilis vaikuttaa myös lastenkirjoja lukiessa. Nyt paremmalla ajalla ja voinnilla, kirjakin oli hauskempi, oivaltavampi ja miellyttävämpi!

    VastaaPoista
  5. Vitsi nää on hyviä nää sun kirjapostaukset. Heti kun on vähän enemmän aikaa, otan ylös näitä kirjavinkkejä. Mä olen aika pihalla nykyisistä lastenkirjoista, joten kiva lukea tämmöisiä analyysejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :))))! Tulipa hyvä mieli tästä kommentistasi :).

      Lupo kirjaa olemme lukeneet jopa kolmannenkin kerran esikoisen pyynnöstä, että... :)! Minulle se on vähän tylsä mutta lapsiahan varten nämä kirjat tehdään :D.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!