torstai 7. kesäkuuta 2012

Kesälukemista

Loma-aikoina ja kesäisin tulee usein valittua kirjastosta vähän keveämpää lukemista. Dostojevskini on siis ansaitulla tauollaan (tavataan vuonna?). Lueskelin raskauden loppuvaiheilla ja sitten synnytyksen jälkeen Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä. Kirjailija oli hauska sattuma sinänsä, että olen lukenut häneltä ainoastaan yhden kirjan aiemmin, Lumous, ja senkin luin esikoisen syntymän aikaan. Lumouksessa näkyi kirjailijan kirjoituksen ja tarinan kerronnan taito mutta kirjan loppu oli mielestäni todella huono ja pilasi kirjan. Tämän vuoksi kirjailijan muut teokset ovatkin olleet minulla pari vuotta lukematta. Kesä ilman miehiä teoksesta olin kuitenkin kuullut positiivisempaa- kirjailija puhkeaa kukkaansa ja sen semmoista.

Ja tottahan se oli, annoin jopa arvosanaksi blogikirjoihini 4-/5. Kirja oli mielestäni yllättävä älykäs ja pohdiskeleva. Kirjassa oli hauska tempo ja se oli hyvällä maulla nokkela, trendikäskin muttei ylittänyt kokeilun rajoja liikaa, kuten monissa tämän tyylisissä progressiivisissa tarinoissa on tapana (lainasin nyt sivistymättömänä musiikkikuvausta kirjallisuuden kuvaamiseen, mikähän olisikaan oikea sana tässä progressiiviselle?). Kirjaa lukiessani tuli mieleen Anna Gavaldan tyyli kirjoittaa, varsinkin kirjassa Lohduttaja. Tapa kertoa ajatuksenkulunomaisesti. Tämä voi olla vaikealukuista jos ajatuksenkulut eivät kohtaa, mutta jos kirjailijan ajatuksesta saa kiinni, se on hyvin palkitsevaa. Kesä ilman miehiä oli, keveästä nimestään huolimatta, myös hyvin elämää pohdiskeleva kirja laaja-alaisine viittauksineen. Kirjan tarinan aiheina olivat muun muassa parisuhde, perhe, ihmisten väliset suhteet, pettäminen ja lähes koko elämänkirjo eri sukupolvien kautta kuvattuna. Kirjassa kuvattiin hetkittäin vauva-ajan muistoja mutta myös vanhan ihmisen kuolemaa, vaikka pääosassa olikin keski-ikäinen nainen.

Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä kirjaa voisin suositella, jos haluat jonkun helppolukuisen mutta kuitenkin samalla tuumailua sisältävän kirjan.


Eräs henkilö suositteli minulle jo vuosia sitten tutustumaan Suzanne Collinsin Nälkäpeli -kirjaan. Yritin sitä silloin saada kirjastosta mutta sitten se unohtui. Nyt Nälkäpelistä puhuvat kaikki ja lähes kaikki tietävät sen, ainakin elokuvana. Suosio toimii minulle yleensä täydellisenä turn offina mutta tällä kertaa ylitin itseni ja kysyin kirjaa kirjastosta uudestaan. Varausjono oli niin pitkä, että päädyin ostamaan pokkarin.

Kuva täällä.

Kyseessä on siis nuorten fantasiakirja. Olin varautunut ennakoiden siihen, että Stephenie Meyersin Houkutus kirjasarja olisi tyylisuunnaltaa samantyyppistä. Houkutussarjan olen lukenut pari vuotta sitten, ja olihan se nopeaa ja mielenkiintoista viihdettä. Nälkäpelissä juoni on selvästikin nopeatempoisempi ja tarina yllättävästi raaempi kuin meikäläissatunnaispotterilukija on tottunut. Sepä innoittikin jatkamaan kirjan lukemista. Päähenkilönä on tietysti teini-ikäinen, samaistuttavissa oleva, kapinallinen (kuten kaikki me teinit tuntee itsensä olevan) tyttö.

Kaiken kaikkiaan erittäin nopealukuinen, tempaava ja viihdyttävä kirja. En kuvaisi klassikoksi mutta olen vakaasti sitä mieltä, että fantasiaa ja viihdettä ihminen tarvitsee arkensa vastapainoksi, vaikkakin kirjan juonessa tämä ihmisen viihdehakuisuus olikin mennyt sen mukavuusrajan keskitien yli. Toiset meistä hakevat viihteensä Salkkareista, Täykkäreistä (hei en minä katso näitä sarjoja mutta Täydelliset naiset voisivat olla Täykkäreitä eikö?) ja Kinkkuelämistä. Minä britimmästä huumorista, komisario Parhaudesta, musiikista ja kirjallisuudesta. Kaikki sama tyystin. Eli suosittelen lukemaan Nälkäpelin jos haluat olla in lukea jotain hieman yllättämpää fantasiaa ja ahmia kirjan parissa päivässä vaikkapa riippukeinussa ja viileä hellejanojuoma kourassa (ymmärrät mustanhuumorin tästä vinkistä kirjaa lukiessasi). Muista syödä pikkusuolaista väliin ja rasvata itsesi aurinkorasvalla, ettet pala!

Onko lukijoillani hyviä kesälukuvinkkejä?


"Viisas sydän antaa suuhun sanat,
jotka vievät perille opetuksen."


-Sananlasku