perjantai 14. syyskuuta 2012

Lapsen seksuaalisuuden kehittymisestä (kirja)

Tässäpä aihepiiri, joka pistää ainakin minut itseni raapimaan päälakeani. Seksi on mielestäni aikuisen intiimi elämänalue ja sellainen, mitä ei kylillä kuulutella ja sellaiseksi tulisi jäädäkin. Olen ehkä hieman vanhanliiton nainen tässä suhteessa, koska tunnen usein epämukavuutta ja myötähäpeää, kun keskustelut alkavat mennä liian k-18 painotteiseksi. Huumori voi olla välillä härskiäkin mutta esimerkiksi aikoinaan saapuminen juhliin, joissa katseltiin pokea siinä missä kuunneltiin musiikkia, sai minut nolostumaan ja vähän etomaankin.

Tekstini lähti tämän kirjan pohjalta.

Piirretyt kuvat ovat taas napattu
tästä ranskalaislähtoisestä kirjasta.

Siis mitä ihmettä otsikollani tarkoitan? Jotain pedofiliaako?
No en. Vaan niitä normaaleita kasvun juttuja.

Lapset kehittyvät ja varmasti jokainen vanhempi huomaa, että joka ikinen lapsi löytää sukupuolielimensä siinä missä aikoinaan kätensä ja jalkansakin. Se on normaalia ja jopa toivottua. Kasvaessaan lapsi huomaa tyttöjen ja poikien erot ja uskallanpa väittää, että neutraaleista kasvatusyrityksistä huolimatta, lapset alkavat ihmetellä eroja (siinä missä lapsen ja aikuisenkin, eli iän tuomia eroja)  ja vertailla niitä "Onko äitilläkin pippeli? On sillä!".

Mutta koska aihepiiri on hiukan tabu, ajattelin tarttua tähän täällä blogimaailmassa pikalukaisemalla päivitettyä tietoa kirjasta Portaita pitkin (Korteniemi-Poikela ja Cacciatore, 2010). Heti kirjaa katsellessani huomasin, että itseäni tällä hetkellä kiinnostava osio vauvan ja lapsen seksuaalisen kasvusta (ja onko sellaista?) oli hyvin pieni, joten tartuin myös nettitietouteen. Lähteikseni otin Nettineuvon, jonka olin esikoisen aikana kokenut kasvun "seuraamisessa" kovin asialliseksi sekä MLL:n sivut. Nettineuvosta löytyi psykoanalyyttisesti värittynyt seksuaalisen kasvun kuvaus ja MLL:n sivuilla seksuaalisuudesta puhuttiin selvemmin vasta 15-vuotiaasta lähtien.

Pienistä tietomääristä kävi kuitenkin ilmi, että itse asiassa rakastamisen taitoa aletaan harjoitella jo hyvin varhain vauvana. Vauvana opitaan, miten oma kroppa on rakas ja kuinka sitä voi rakastaa. Vauva tarvitsee aikuisen ihailua ja ihastelua: vaikka oman nimen lauleskelua ja yhdessä kujertelua, sekä lämmintä, turvallista kosketusta leikein ja hoitamista- ilman pelontunnetta.

"Hän kokee olevansa rakastava ja rakkauden arvoinen, minkä hän ilmaisee hymyllä ja kujertelulla." 

"Yksi tämän varhaisen kehityksen tärkeä lopputulos on, että lapsi saa tuntea olevansa tähti, keskipiste ja itseään rakastava sekä nauttiva olento: tämä tulee voida tuntea täysillä, ilman pelkoa häpeästä tai fyysisestä kurittamisesta. Näin hän voi oppia, että on sallittua tuntea riemullista iloa, ylpeyttä ja nautintoa itsestään ja toisen henkilön rakkaudesta." 
(kirjasta Portaita pitkin).


Portaita pitkin- kirjassa lapsen seksuaalisuuden kehitystä kuvataan yhdeksän portaan kautta. Ensimmäinen varsinainen porras on "Vanhempien ihailu", joka kuvataan olevan 2-6-vuoden iässä.

 "Hänelle kehittyy kokemus siitä, että on sallittua hakea hyvää oloa ja lohtua omasta kehostaan." 

Nettineuvossa myös korrektisti muistutetaan, että:

"Ennen kouluikää 3-6-vuotiaana lapsen sukupuolielimet muuttuvat mielihyvän lähteeksi. Lapsi tutkiskelee omaa kehoaan ja tarvitsee ymmärtävää ohjausta näkyvän tai runsaan itsetyydytyksen suhteen."

Tämä voidaan mielestäni sanoa lapselle jo varhain kertomalla, että itseä saa tutkia mutta on kohteliasta tehdä se vaikkapa kylvyssä tai omassa sängyssä. Mielestäni ruokapöytään ei kuulu housun sisustan tutkiskelu tai muu, koska eihän se ole kohteliasta tai hygieenistäkään. Kerran eräs kaverini kertoi opettaneensa jo varhain lapsilleen oman kropan koskemattomuuden rajan jotenkin näin: "Tissit ja pippeli/pimppi ovat sinun omaa aluettasi, jota kukaan ei saa koskea ilman sinun lupaasi". Se oli mielestäni lapsen mukaisesti hyvin keksitty turvallisuuden opetus. Ilman sen kummempaa pelottelua tai muuta.


Taaperon ja alle kouluikäisen seksuaalisuuden kasvusta kertovista osioista mieleeni jäivät, että keholla lekkiminen on tavallista (kuten vaikka: laitetaanpa herne nenään) ja, että lääkärileikit ovat kiinnostavia. Pikku hiljaa lapsi miettii, ketä hän itse rakastaa ja valitsee valtavalle rakkauden osoitukselleen yleensä joko oman äitinsä tai isänsä, jonka kanssa haluaa mennä isona naimisiin. Tällöin lapsi saattaa suosia toista vanhempaa (rakkauden kohde voi olla myös joku muu) huomattavasti. Vaihe on kaikkien vaiheiden mukaisesti ohimenevä. (Eikä varmasti tarkoita, että toinen vanhempi olisi toista sen parempi?!)

 "Rakkauden kohteen sukupuolella ei ole väliä"

eli myös samaan sukupuoleen rakastuminen tulisi sallia ja keskustella siitä tarpeen mukaan. Nykyään saman sukupuolen seurustelusuhteet ovat niin yleisiä, ettei mielestäni asian käsittelyä voi välttää. Ehkä meidän ikäpolvemme ei muutenkaan koe aihetta enää niin tabuna, kuten esimerkiksi omat vanhempamme. Ja yleensäkin asia on enemmän läsnä ja näkyvänä.
Lapsen rakastamisen vaihetta pitäisi kirjan mukaan huomioida, eikä vain naureskella lasta vähätellen.
Keskustelujen edetessä vanhempien tulee myös hellästi tuoda esiin, että aikuinen ja lapsi eivät voi oikeasti mennä naimisiin ja vauvojakin tehdään vasta aikuisena oman ikäisen kanssa.

Tässä iässä myös vauvojen syntyminen kiinnostavat useimpia. Epäilen, että lapset, jotka ovat nähneet äitiensä masun kasvavan ja lukeneet sisaruskirjoja vauvaa taloon odottaessaan, ovat jo saaneet pientä vihiä ja kuulleet luonnostaan jotain vauvojen kasvusta. Pienillä lapsilla asian ymmärtäminen voi varmastikin olla hyvin pintapuolista ja lapsekasta, ja se riittänee.

Kirja lopussa muistutetaan lasten ja nuorten suojaamisesta.

"Jonakin päivänä hän on täysi-ikäinen ja päätösvaltainen asioistaan. Siihen asti aikuisten velvollisuus on suojata hänen terveyttään, jotta se olisi vahingoittumaton, kun hän ottaa päätösvallan kehostaan, turvallisuudestaan ja kehityksestään itselleen."

Mieleeni tulevat yllä mainitun fyysisen koskemattomuuden oikeuden lisäksi myös altistuminen muulle seksuaalisväritteiselle infolle. Miten tältä voi lasta suojata? Sulkemalla Salkkarit, kunnes hän on 18? Ei varmaankaan mutta esimerkki kertonee, että rajanveto on aika vaikeaa tässäkin- kuten kaikessa muussakin lapsen suojaamisessa.


Mitä ajattelette tekstistäni? Tuliko mieleen jotain, mistä olette samaa mieltä tai erimieltä? Onko aihepiiri vanhemmalle yhtä vaikea kuin "mitä ihmettä kerron joulupukista"- juttu vai joko sinulla on fläppitaulut aiheesta valmiina?!


"If you can see them, they can see you- touching it!"

-Drew Carey Show: Drew Careyn vanhemmat muistelivat Drewn lapsuutta ja heidän antamiaan neuvojaan, kun Drew kiinnostui housun sisuksestaan

tiistai 4. syyskuuta 2012

Mitä tehtäis? (taaperon kanssa)

Olen ollut aikoinaan se lapsi, joka kyselee jatkuvasti mitä tehtäis. Eli puuhailija jo pienestä pitäen! Puuhailuinto näkyy jo pienessä esikoisessanikin (2,5 v.) ja olen yrittänyt vastata tähän energiamäärään keksimällä arkipäiviin jotain pieniä kivoja juttuja vapaan leiki lisäksi, jos siis ei ole kerhoa tai muuta menoa. Ja jos totta puhutaan, näin minunkin päivät sujuvat mielekkäämmin!

Tällä viikolla olemme todel-lakin nauttineet appsin parantuneista unista- sekä päivällä että yöllä. Olen saanut nukuttua ilman vaippojen vaihtoa jo pari yötä ja päivälläkin tuntuu olevan hurjasti aikaa puuhailuun, kun appsi vetelee ulkona parin tunnin päikkäreitä. Makapaka nauttii tietenkin äidiltä saamastaan huomiosta ja selvästi nämä yhteiset puuhailut ulkoiluineen ja sisäleikkineen parantavat myös mielialaa, eikä uhmailuja ole välillä laisinkaan!

Tänä syksynä olin ostanut kokeiluksi esikoiselle puuhakirjan. Ensiksi makapaka sai jostakin arkisuorituksestaan palkinnoksi Salama-kynän, -vihkon ja -kumin. Makapaka haluaa usein, että aikuiset piirtävät hänelle ja se oman kynän käyttö on jäänyt vähän toissijaiseksi. Ajattelinkin houkutella häntä piirtelyn ja "pöytäpuuhien" ihanaan maailmaan, aluksi halpamaisesti Salama-tuotteilla lahjomalla! Viime viikolla otimme ensi kerran puuhakirjan esille, kun appsi nukkui.




Ja jopas jotakin! Esikoinen innostui kynäpuuhasta nopeasti saadessaan itse päättää puuhakirjan aukeaman, minkä sinä päivänä tekisimme. Päätimme, että yhdellä kerralla saa tehdä kaksi sivua. Piilo-opetussuunnitelmani (hekoheko) tässä oli, ettei innostus vihkoon menisi ihan hetkessä. Ensi kerta sujuikin niin hienosti, että makapaka yritti selkeämmin ensimmäistä kertaa värittää piirrettyä kuvaa "tarkasti". Äiti oli haljeta ylpeydestä ja silmäkulmassa kiilui ehkä yksi kyynelkin.

Tällä viikolla olemme käyttäneet ulkoilun jälkeisen yhteisajan askarteluun makapakan toiveesta. Eilen maalasimme tavallisilla peiteväreillä ja pensseleillä (paperi teipattiin askartelualustaan kiinni, niin ei se liu'u ja samalla paperin ympärille tulee kivat "kehykset"). Tänään esikoinen halusi askarrella "autoja, lentokoneita ja kuorma-autoja", kun houkuttelin häntä kärpässienen tekoon. Hän harjoitteli hetken saksia ja sitten teimme yhdessä sen ajattelemani kärpässienen (makapaka toimi liimausmestarina, sekä valkeinen pisteiden silkkipaperimyttäysmestarina). Lounasta lämmitellessäni makapaka sai tehdä miettimänsä autopuuhan liimaamalla autotarroja askartelukartongin "työmaalle" (helppo ja nykyään aika halpakin askarteluvinkki ja aika takuuvarma innostaja lapsille, kuten myös kuvien tms. liimaus).

Askartelu ei siis mielestäni tarvitse kerhoja, kerhonvetäjiä tai edes paljon aikaa. Jos kaapista löytyy pala paperia, kyniä, liimaa/teippiä ja sakset: askarteluainekset ovat valmiina. Jo pienellä mielikuvituksella tai vaikka vähän muilta kysellen (ja kerhojen seiniä katsellen) löytyy "ohjeita" askarteluun kasapäin!

Mitäs teillä on viimeksi askarreltu? Askarteletteko kotona?

Kohta voin varmaan ostaa lappuhaalarit, pistää pirteät ponnarit päähäni ja laittaa marimekon värikkään raitapaidan päälle! Wannabe-lto bleuen kokeileva kotihoito!


"Mitä tehtäis,
kissa pestäis,
kenen kuvalla,
naapurin munalla luvalla"

-lastenloru