tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 24

Hyvää joulua kaikille Sinisen keskitien lukijoille! Ehtineekö kukaan tänne edes tänään vilaista? Toivotan teille oikeasti rauhaisaa joulua, ei liikaa hösellystä, vaan juuri itselle sopivasti. Ja jospa olet ollut kilttinä ja saat edes yhden hyvän lahjan, josta ilahdut, sillä sen olet varmasti vuoden puuhistasi ansainnut. Mitenhän teidän jouluaaton päivä ja ilta sujuu? Käykö teillä joulupukki? Meillä se taitaa käydä, isin kengät jalassa...

Mutta sitä ennen lorutellaan vielä viimeistä kertaa yhdessä. En tiedä tuliko viimeiseksi kuinka polittiisesti korrekti loru valittua mutta jospa voimme tulkita lorut ja kuvat kukin omalla laillaan ja kunnioittaa kunkin tapaa juhlia joulua, tai olla juhlimatta. Sillä porsaita äidin oomme kaikki, vai mitä?



Hus sika metsään

Hus sika metsään! (tehdään kädellä hus-liike)
Mitä sika metsässä? (nostellaan hartioita)
Tule jouluna kotiin, (heijataan sylikkäin sivulta toiselle)
tuo lapselle marjoja
punaisessa pussissa,
sinisessä silkissä,
koreassa kontissa,
vaskisessa vakkasessa, (heijataan eteen ja taakse)
kultaisessa kuppisessa,
maalatussa maljasessa
- leuan alla lekkerissä, (kutitetaan leuan alta...)
säkissä saparon alla! (ja sitten masusta!)

- Suom. kr.

Kiitos vielä kaikille joulukalenterin seuraajille ja kommentoijille, sekä apureilleni Euccolle ja Metsämansikalle. Kiitos and never again :D! Väkerrän tunnelmoiden joulunvierailuiden jälkeen sellaisen "Making of joulukalenteri" postauksen, mutta nyt Sininen keskitie hiljenee pariksi päiväksi ja toivottaa kaikille mukavaa keskitalven juhlaa ja joulua!


"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki..."

- P.J. Hannikainen: Joulupukki

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 23

Viimeistä viedään. Nyt on lasten jännitys huipussaan. Tuleekohan illalla edes uni? Entä me vanhemmat? Joko ovat paketit valmiina vai säästelettekö tuon viimeisen kiristelyn joulupuuhan jouluyön valvojaisiin, niin kuin me eräät? Mutta kyllä se jouluaatto sieltä tulee, huomenna, ja sitten se on taas vilauksella ohi. Mutta odotusta kannattaa keventää menemällä ulos happirikkaaseen ilmaan. Olipa keli mikä tahansa, se on parempi kuin kärvistelevä jännähiki sisällä. Hophop!

Sanotaan, että joulu on lasten. Mutta on se myös kissojen. Ei ole parempaa kuin joulu, kun saa tuhat lahjaa- eli lahjapaperia, laatikkoa ja lahjanauhaa. Huh sitä iloa, tuhatsatakiloa!



Kis kis kissanpoika

Kis kis kissanpoika! (taputetaan tavuttain rytmissä: 1,2, 1 2 3 4)
Kissa tanssii jäällä (taputus jatkuu 1 2 3 4)
sukat, kengät kainalossa, (suihkitaan kämmeniä toisiinsa, kuin luistelisi 1,2, 1 2 3 4)
hieno paita päällä. (ja taas taputetaan! 1 2 3 4)

- Suom kr.


Joko teillä on joulukuusi koristeltu vai koristellaanko se vasta huomenna? Minun pitää saada kuusi heti koreaksi sillä iltaisin kynttilän valojen hämyssä on ihana fiilistellä ja rauhoittua päivän humusta.


"Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella..."

- Joulupuu on rakennettu

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 22

Hei, kuljemme jo valoa kohti, joten oikein hyvää keskitalven juhlaa hieman myöhässä!
Kaksi yötä jouluaattoon. Mitenhän se näkyy teidän kodeissanne, vai oletteko karanneet valmiiden joulupatojen ääreen? Sujuuko päivä leppoisasti leivoskellen vai listoja luututen? Ei kai me kuitenkaan stressata turhasta, ei? Ruokaa riittää varmasti, ja maistuu vaikka ikkunat olisivatkin pienten tonttujen sormenjälkiä täynnä... Ja levätä pitää, nyt kun joulu on. Siispä lauletaan ja loruillaan tuutuja. Lapsen on erittäin hyvä oppia rauhoittumaan välillä- kuten meidän aikuistenkin.
Kiitos Metsämansikalle ihanasta kuvasta!



Tuu tuu tupakkarulla

Tuu tuu tupakkarulla, (heijataan sylikkäin koko loru,) 
mistäs tiesit tänne tulla? (tai silitellään tai sivellään silkkiliinalla)
tulin pitkin turkutietä, (köllivää lasta)
hämäläisen härkätietä.
Mistäs tunsit meidän portin?
Näin teidän uuden portin:
haka alla, pyörä päällä,
karhun talja portin päällä.

- Suom. kr.

Jouluista sunnuntaipäivää kaikille!


"Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; 
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, 
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa."

- Joulumaa

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 21

Tänään laulamme, että: "Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen..." . Ja Kummelin tapaan jatkamme, että: "Urpo laskit väärin, joulu meni jo!" (youtube linkki).
No niin, ei kiusata lapsia tämän enempää edes ajatuksissamme vaan jatketaan hempeilemällä, valkoisen joulun ajatuksin. Eli dreaming of a white christmas, just like the ones I used to know...

Tähän loruun tarvitset jonkin kevyen peitteen (vaikka silkkihuivi) tai kasan höyheniä. Lapsi houkutellaan lattialle köllölleen (haha) ja huivia huljutellaan lapsen päällä ylös alas ja koko vartaloa sivellen tai puhalletaan höyheniä päälle (ilman tervaa). Isomman lakanan huljuttelu käy helpoiten kahden aikuisen toimesta. Tällöin voit yhdistää höyhenet lakanaleikkiin niin, että hyppyytät höyheniä lakanalta lapsen päälle...



Lumisade

Tyttö taivahan takana, (huivilla sivelyä/höyhen)
tyynyjänsä typsyttävi,
nauhojansa napsuttavi.

- Suom. kr.

Mitä joululahjoja Sinä olet toivonut? Minun ikitoiveisiin kuuluvat kirjat ja olen jo pari vuotta ostanut itselleni joululahjaksi pari uutta kirjaa. Ehkä jouluna saa palkita myös itseään, vai mitä :)? Onko mitään ihanampaa kuin vetäytyä joulupäivien lomassa hyvän uuden kirjan kanssa vällyjen alle ja rentoutua ja unelmoida...


"Koska meillä on joulu,
juhla armas lapsien..."

- Koska meillä on joulu

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 20

Luultavasti tänään moni jää jo joululomalle ja ehkäpä suuntaa pikkuhiljaa rekinsä kohti joulunviettopaikkaansa? Juhlitteko te kotona vai missä? Juhlitteko yhdessä vai yksin?

Suomen kristillisen joulun perinteeseen kuuluu joulukirkko. Vaikka meillä ei juhlita joulua kristillisenä juhlana, vaan keskitalven juhlana, kerromme lapsen iän ja kyselyjen myötä myös muiden tavoista ja juhlista. Siksipä en halunnut kaihtaa kirkkoon liittyvää loruttelua joulukalenterissanikaan, sillä tämä köröttely on kaiken lisäksi ihan yksi lempilorujani. Käytkö sinä joulukirkossa?
Hauskoja jouluköröttelyjä kaikille! Minne tahansa jouluksi suuntaammekin!

Kuva on Metsämansikan omistama.


Kökö körö kirkkoon

Körö körö kirkkoon, (körötellään käsikkäin, kasvot vastakkain)
papin muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla, (körötellään nopeammin)
valkealla varsalla,
kolipäällä koiralla,
pikipäällä pässillä,
laukkipäällä lampaalla -
peltojen alitse, (körötellään rauhallisemmin)
kilikello kaulassa,
punaisessa nauhassa,
pom pom, pom pom, pom! (lopussa voi hupsauttaa jalkojen väliin pom!)

- Suom. kr.

Suosikkimme Satu Sopanen on tehnyt tästä laulusta hyvän version jollekin cd:lleen, jopa niin hyvän, että minun on vaikea lausua tätä lorua, etten ala laulamaan sitä sävelellä. Moni kansanloru löytyykin myös lauluna. Samahan se lausuuko vai laulaa.

Nyt kiinnostaisi kuulla, kuinkahan moni on vielä joulukalenterini mukana? Onko joku jaksanut kokeilla näitä leikkejä? Entä joko teillä soi joululaulut?

Ja kiitos Metsämansikka tämän päivän ihanan raikkaasta ja leikkiin kutsuvasta kuvasta!


"Ei itkeä saa, ei meluta saa,
tonttu voi tulla ikkunan taa,
joulupukki matkaan jo käy..."

- Joulupukki matkaan jo käy

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 19

Joulu kolkuttaa toden teolla oven takana ja lapset ovat varmasti jo hieman kärsimättömiä. Tarvitaan lohdutusta pettymysten sietoon. Siispä pistetäänpä halien ja silitellen!



Ai ai allin lasta

Ai ai allin lasta, (tuuditellaan sylissä vaikka vauva-asennossa)
pikkulinnun poikaa,
pienellä linnull' on pitkät siivet, (silitellään poskia/otsaa/mikä tuntuu hyvälle)
niillä se lasta hoitaa. (pussataan nenulle!)

- Suom. kr.

Tätäkin keinumista voi tehdä ensin hellästi, sitten isommilla tuuditteluilla ja taas hellästi. Poikani, jolla testasin tämän körötyksen, vaati version myös "rajusti!" eli rokkiversiona...


"Kilisee, kilisee kulkunen,
helkkyen, välkkyen..."

- Kilisee, kilisee kulkunen

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 18

Laulu keventäköön keskiviikkoamme. Tämä loru voisi mielestäni sopia varsinkin pikkuprinsessoille. Kuinkahan prinsessat valmistautuvat jouluun linnoissaan? Haluaisitkohan piirtää ja lorutella sen itse? Mukavaa päivää kaikille!



Minä laulan lapselleni

Minä laulan lapselleni, (silitellään hiuksia)
lirkuttelen linnulleni, (silitellään leuan alta)
laulan kultakartanoihin, (silitellään hiuksia)
hopeisiin tuutuloihin. (halitaan!)

- Suom. kr.


"Joulu on taas,
joulu on taas,
voi, kuinka meil' on hauskaa.
Lapsilla on,
lapsilla on,
aamusta iltaan hauskaa!"

- Joulu on taas (kansanlaulu)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 17

Lyhyestä loru kaunis! Kaunista päivää kaikille!



A, B, C

A, B, C (hyppyytetään lasta, tarvittaessa kainaloiden alta)
kissa kävelee
tikapuita pitkin
taivaaseen. (hyppäytetään korkeammalle ilmaan ja otetaan kiinni!)

- Suom. kr


"Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki,
kaikki!"

- Porsaita äidin oomme kaikki

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 16

Makoisaa maanantaita! Tässäpä sattuikin sopivasti tämmöinen oodiloru työnteolle. Joten tehkäämme työtä loruillen!



Palvelin minä rikasta miestä

Palvelin minä rikasta miestä, (kävellään paikallaan rytmissä)
rikasta miestä ja viisasta,
sain minä koiran palkakseni,
koiran nimi oli Hau-vau, (näytellään koiraa, vaikka kädet lurppakorviksi)
sian nimi oli Röh-höh, (painetaan nenä siankärsäksi)
pöllön nimi oli Hu-hu, (heilutetaan käsiä siipinä)
lehmän nimi oli Immun-Ammun. (kutitetaan lasta)

Palvelin minä rikasta miestä, (kävely)
rikasta miestä ja viisasta,
sain minä kissan palkakseni,
kissan nimi oli Kirnau, (näytellään kissaan, vaikka kädellä häntää heilutellen)
koiran nimi oli Hau-vau, (koirankorvat)
sian nimi oli Röh-höh, (siankärsä)
pöllön nimi oli Hu-hu, (siivet)
lehmän nimi oli Immun-Ammun. (kutitus!)

- Suom. kr.


"Taas toivotus hyvän joulun
taas toivotus hyvän joulun
taas toivotus hyvän joulun
joulurauhan näin tuo..."

- We wish you a merry christmas

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 15

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tähän tulikin vähän monimutkaisempi leikki mutta kukinhan voi toteuttaa leikkejään omin tavoin.
Mutta päivän lauluna on varmasti vanhempien suosikkisanoitus!


Viikonpäivät

Maanantaina makkarat tehtiin, (leivotaan lapsen jalkoja)
tiistaina tikut vuoltiin, (sivelletään etusormia yhteen)
keskiviikkona keitto keitettiin, (keitetään keittoa lapsen kämmeneen/ viittoen)
torstaina tupahan kannettiin, (nostetaan lasta vähän sylissä hups)
perjantaina perheelle annettiin, (silitetään sormia)
lauantaina liemi latkittiin, ("juodaan liemeä kämmenkulhosta")
sunnnuntaina suu pyyhittiin. ("pyyhitään lapsen suuta")

- Suom. kr.


"Tonttu Torvinen on salainen
ja pukin tärkein alainen.
Hän urkkii, kurkkii, vakoilee,
kelle pukki tänä vuonna
lahjat antaa voi."

- Tonttu Torvinen

lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 14

Jokos on pikkujoulut vietetty? Nehän voi järjestää vaikka omalla perheellä, tai naapuriperheen kanssa pipareita leipoen. Jouluntuoksuista lauantaita kaikille!



Hippa-Heikin laiva

Hippa-Heikin laiva läksi (keinutellaan sylikkäin sivulta toiselle)
varttia vaille kuus,
onkapannu uus,
tallukoita uunin päällä (keinutellaan edes takaisin)
kuivumassa kuus:
yks, kaks, kolme, (kosketa: silmä, silmä, poski)
neljä, viis, (poski, leuka, )
kuus. (ja nenä)

- Suom. kr.


"Hupsis tupsis
pimpeli pompeli
hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkoon leikkiä lyömään
ja puuroa syömään
kun joulu on!"

- Nisse-polkka

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 13

Tutustuin tähän loruun Riimikissa kikattaa kirjan kautta ja havaitsin lorun olevan hirvittävän hauska kaikessa höpötyksessään. Eli vaihtoehtoinen leikki löytyy myös mainitusta runoleikki-kirjasta!
Kommervenkkaista, vemmerkonkkaista päivää kaikille! Ja jee, viikonloppu eessä taas!



Myttynä mattona

Myttynä mattona (köröttelyä jaloilla)
hyttynä hattuna
kommervenkkaa
vemmerkonkkaa
hetulan petulan heis (pysäytetään köröttely)
tepulan retulan seis. (lapsi hupsautetaan jalkojen väliin hellästi yllättäen)

- Suom. kr.


"Hei kuuraparta
lumiukko valkoinen,
mustahampainen,
nenä keltainen,
teimme porkkanasta sen..."

- Hei kuuraparta

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 12

Olemme joulunodotuksen ja joulukalenterin puolessa välissä. Mahtava aika kiittää teitä kommenteistanne ja siitä etteivät tilastot ole uinahtaneet hetkeksikään! Vau :)!! Olen vähän itse ollut nolona omien kuvieni tasosta mutta...
Otan mielelläni vastaan palautetta ja varsinkin kuulumiset ja loruttelukokemukset sieltä pikkuväeltä itseltään sulattavat sydämeni arkikiireitteni ja -huolteni keskellä eniten. Paras palaute kuitenkin on itselleni ollut se, että esikoiseni osaa joitakin loruja lähes ulkoa ja leikkii niitä itsenäisesti kuopuksen kanssa. Se on se äitiyden awww-momentti kuulkaas parhaimmillaan. Jokohan sinä muistat osan ulkoa? Ovatko lorut olleet sinulle tuttuja omasta lapsuudestasi?

Tämän päivän lorua meillä käytettiin uimaleikkinä pienenä. Ja sepä vasta oli jännää, kun lopussa pulahti sylistä viileään veteen!



Istu isän polveen

Yks kaks kolme, (körötellään lapsi sylissä)
istu isän polveen,
äiti sanoi: älä istu,
isä sanoi istu vaan!
(Ja niin sitä sitten istuttiiin!) (lopussa lapsi "pudotetaan" turvallisesti jalkojen välistä alemmas!)

- Suom. kr.

Mukavaa torstaita kaikille!


"Jollei jouluna ole lunta,
Kuorma-autonko lainaa hän?
Vaiko lahjoineen junan tungokseen
Pukin luulet pyrkivän?"

- Jollei jouluna ole lunta

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 11

Pitää muistaa, että osa loruilijoistamme rakastaa ajoneuvoja... Että brumm, brumm ja tuut tuut vaan päiväämme!


Auto ajoi kilparataa

Auto ajoi kilparataa, (ajetaan leikisti autoa, voidaan myös kävellä samalla)
mittari näytti kuuttasataa,
yksi pyörä putosi pois. (halitaan lasta, kutitetaan tai otetaan lapsi kiinni!)

- Suom. kr.

Tällä voidaan myös laskea entten tentten malliin, vaikka kuka pääsee ekaksi sisälle!


"Tuntureilla tuiskuttaa,
poronkellot soivat,
tontuilla on pulkassaan,
yllätykset oivat..."

- Walter Kollo: Tuntureilla tuiskuttaa

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 10

Lorut ovat hauskoja! Eipä oteta elämääkään liian vakavasti! Thihi-thiistaita!



Apinan kapina

Apina kapina kiipes puuhun, (kiivetään käsillä pitkin lapsen vartaloa)
putosi sieltä poliisin suuhun, (hypätään käsillä poskille)
poliisi luuli makkaraksi (hierotaan poskia)
puraisi palan pois. (annetaan pusu!)

- Suom. kr.


"Sinivuorten yö, siellä uuras työ,
se on päättynyt on juhla nyt..."

- Sofie Lithenius: Sinivuorten yö

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 9

Hyvää maanantaita kaikille! Jaksaisimmekohan puuhata taas yhtä virkeänä kuin pikkuoravat? Tai ainakin yhtä hörperöllä päällä? Hei ja kuvassakin orava näyttää meille peukkua, että jaksaa jaksaa...


Oravalla puussa

Oravalla puussa (syödään käpyä)
käpy oli suussa.
Askeleita kuuli, (laitetaan käsi korvalle "kuunnellaan")
Halli-koiraks luuli.
Hyppäs männyn oksalle, (hypätään käsillä reisiltä polville, "rannekosketuksesta sormenpäihin")
loukkas pienen jalkansa (silitetään jalkaa)
sekä pitkän, pitkän pörröhännän. (heilutetaan kädellä häntää taakse)

- Suom. kr.


"Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee,
nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee..."

- Kansanlaulu: Lumiukot

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 8

Sauna, sepä taittaa tulevatkin arkihuolet.  Lämmintä sunnuntaita kaikille! Ja kiitos taas Metsämansikalle ihanan tunnelmallisesta saunakuvasta!



Satu meni saunaan

Satu meni saunaan, (istutaan sylikkäin ja kipitetään sormilla lapsen jaloilla reisiltä nilkkoihin)
pisti laukun naulaan. (kipitetään takaisin reisille)
Satu tuli saunasta, (nilkkoihin)
otti laukun naulasta. (reisille ja tarvittaessa masukutitus!)

- Suom. kr.

Käydäänkö teillä joulusaunassa? Minulla on ollut tapana hankkia vasta (tahi vihta) joulusaunaan, kun se tuo niin hyvän tuoksun (vihtan nojalla voi myös siirtää saunan pesua joulun jälkeen, kun se sottaa ja eihän se mäntysuopa koivuntuoksun alta kuitenkaan...).


"Hei tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemu raikkahin aika!"

- ruotsalainen kansanlaulu: Hei, tonttu-ukot

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 7

Lauantaina on ihana syödä aamupala "kaikessa" rauhassa ja venytellä ennen puuhiin ryhtymistä kuin kissa konsanaan! Tämä loru ei ollut minulle lapsuudesta tuttu mutta pidän siitä kovasti. Leikki oli tähän vaikeampi keksiä. Hellittelyjä lauantaihinne!


Kissan laulu

Minä laulan kissan laulun, (keinutellaan sylikkäin)
kissan parta kasvaa,
eikä se päivällä kasvakaan,
yöllä sen parta kasvaa. (kutitetaan leuan alta, tai mistä vain)

- Suom. kr.

Josko tänään olisi aika muistutella tontuista...


"Soihdut sammuu kaikki väki nukkuu,
väki nukkuu..."

-  Vilhelm Sefve, suom. V. Sihvo: Tonttujen jouluyö

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja varsinkin ihanaa lomapäivää meille, joilla se on! Vietetäänkö teillä itsenäisyyspäivää mitenkään? Meillä on usein tehty pikkuisen parempaa ruokaa ja joskus olemme vilkaisseet linnanjuhlia kättelyiden kohdalta. Emme sinänsä muuten ole osanneet juhlia sitä mutta ehkäpä tänään voisimme askarrella lasten kanssa Suomen lipun pöytäkoristeeksi.

Mutta harjoitellaanpa taas joulupuuron keittoa, että osataan se sitten juhlahetkenä varmasti. Tästäkin on lorusta on useita variaatioita. Kiitos Metsämansikalle ihanasta kuvasta :)!



Harakka huttua keittää

Harakka huttua keittää, (keitetään kämmentä)
hännällänsä hämmentää,
pyrstöllänsä puistelee,
nokallansa koittelee, (koputetaan kämmentä)
panee suolaa,
panee sokeria,
antaa tälle, (annetaan kullekin sormelle yksitellen)
antaa tälle,
antaa tälle,
antaa tälle
- tälle ei annakaan!

- Suom. kr (Pikku Pegasos kirjasta)

Lastenorkesteri Ammuu jatkaa runoa laulussaan näin: "Hyppää kivelle, hyppää kannolle, ja tuollahan se kaivo on (kutitetaan kainaloa)!". Tämä loppu on minullekin kaukaisemmin tutumpi versio. Mutten ihan muista kaikkia sanoja omasta lapsuudestani. Millaisia versioita te muistatte?


"Reippahasti käypi askeleet,
äidin hommat on niin kiireiset..."

- Emmy Köhler, suom S. Sköldberg-Petterson

torstai 5. joulukuuta 2013

Liikkuva joulutonttu

Löysin askarteluliikkeestä vihdoinkin näitä ihme vipuja, joilla saa askarteluihin liikettä. Mikähän hakanen tämä oikealta nimeltään onkaan mutta se on nerokas! Sillä saa autojen renkaat pyörimään ja tonttujen jalat vipattamaan! Tässäpä pieni maistiainen mitä me tänään hakasilla puuhasimme. Kuvat on keskeneräisestä tontustamme.




Mitä jouluaskarteluja te olette jo tehneet? Me ei olla paljon mitään korttien lisäksi. Ikkunatkin ovat vielä ilman lumihiutaleita. Mutta onpahan yksi tonttu talossa!


"Ai niin! Jos se tonttu on köyhä, sillä vois olla silmälasit!"

- esikoiseni villihköjä jatkoideoita tontun somistukseen (tämän jälkeen hän ehdotti pippelin laittoa) (minkä jälkeen äiti mietti, että senkin saisi liikkuvaksi ja nauroi suhteettoman paljon omalle mielikuvitukselleen)

Joulukalenterin luukku 5

Hyvää päivää kaikille! Jatketaanpa helpolla klassikolla, jossa on monenlaisia loppuja, käytä omaasi! Tällä lorulla voi leikkiä vaikka kuka pääsee ekana käsien pesulle.



Entten tentten

Entten tentten teelika mentten, (osoitetaan etusormella kaikkia vuorotellen joka sanan kohdalla)
hissun kissun vaapula vissun,
eelin keelin klot,
viipula vaapula vot.
Eskon saun,
piun paun,
nyt mä lähden
tästä pelistä pois!

- Suom. kr.

Ja hyvää pitkän viikonlopun alkua kaikille, jotka saavat pitää huomenna vapaapäivän! Lyhennetyt viikot ovat ihania :). Mitähän teidän suunnitelmiinne kuuluu? Meillä on tarkoitus päästä mieheni kanssa kaksistaan ulos. Eläköön kaikki lapsiperheiden hoitoavut, eläköön!


"Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää,
sulta usein unhohon jää..."

- Johnny Marks, suom Saukki: Petteri Punakuono

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Astronautin rusinapulla (Jukka Itkonen)

Astronautin rusinapulla ilmestyi juuri Helsingin kirjamessujen aikoihin ja kuten kerrottu, kävin kuuntelemassa Jukka Itkosta eräässä keskustelussa messuilla. Itkonen oli juuri saanut itse tämän kirjan ensimmäistä kertaa valmiina painoksena käsiinsä ja lukikin sitten joitakin runoja nopeaan, toteavaan lausumistapaansa meidän yleisön iloksi. Minä kuuntelin mielenkiinnolla, sillä olin saanut tuon itse pyytämäni kirjan Otavalta samalla viikolla.


Astronautin rusinapulla (Otava, 2013) on siis runokirja, joissa kaikki runot liittyvät tavalla tai toisella ruokaan ja ruuan valmistukseen. Runoissa puhutaan realistisella tavalla ruuan lähtöperistä ja ne avaavat lapselle mitä lautasella oikein on. Samalla se avaa sen, kuinka ruoka lautasellemme saapuu. Leipomon leipä on leipurin leipoma ja ravintolan kokki kokkaa kuin saunassa konsanaan: "Muistatteko kiittää kun teillä leipää riittää?" (runosta Leipuri-Heikki).


Katsoin joskus televisiosta jotain kokkiohjelmaa, jossa subadubatähtikokki kiersi jotain ison omenan osavaltiota ja huomasi muun muassa, että suurin osa koululaislapsista ei tunnistanut esimerkiksi perunaa ja porkkanaa ulkonäöltä. Joissakin kouluissa ei ollut käytössä veitsiä (ja oliko jopa haarukatkin pannassa) ollenkaan "alakouluikäisillä", koska opettajat luulivat, etteivät lapset osaa niitä käyttää. Muutenkin ruokatuntemus oli ohjelman mukaan tuolla suuressa maailmassa todella heikkoa, myös lasten vanhemmilla. 

Ohjelma oli siis vallan surullista katsottavaa. En kuitenkaan usko, että Suomessa tilanne olisi lähellekään näin paha. Uskon, ja toivon, että vaikka asummekin paljon kaupunkialueilla, emme ole etääntyneet luonnosta ja luonnon kiertokulusta aivan täysin. On varmasti olemassa poikkeuksia mutta uskon, että suurin osa meistä pitää vielä perustavallisista ja perinteisistä jutuista kiinni, koska se tuntuu oikealta ja sillä on merkitystä.


Itkosen kirjassa astronautista tärkeintä kuussa työskennellessä on se, että on oman äidin rusinapullaa mukana. Vaikka sinänsä Astronautin rusinapulla runokokoelma on täynnä erilaisia, osin pitkähköjäkin, hieman hassuja ja hieman satumaisiakin ruokaloruja lapsille, minä aikuisena näin tässä kirjassa myös sanoman, että säilyttäisimme kosketuksemme tavalliseen arkeen ja tiedostaisimme miten maailma toimii. Matti Pikkujämsän hyvin suomalaisilta tuntuvat kuvitukset tekevät runoista arkisen oloisia, joka toisaalta korostaa sitä seikkaa, että oikeastaan ruuasta, ammateista ja muusta maailman menosta jutteleminen on aika arkinen, pikku juttu. Mutta minä ajattelen, että pienikin juttu arjessamme voi olla hyvin tärkeä, että elämämme perusarvot säilyisivät inhimillisinä ja näin myös eettisesti kestävällä pohjalla. Olen joskus aiemminkin kirjoitellut ruuasta ja muun muassa yhdessä syömisestä ja tuumaillut kaikenlaista. Ehkäpä juuri siksi näin tässäkin kirjassa tämän "isomman tarkoituksen" kirkkaammin, kun taas joku toinen lukisi sitä lasten runokirjana toisten joukossa.


Luin runokirjaa esikoiseni kanssa, sillä vuosikkaalleni lorut olivat vielä liian pitkiä ja vaikeita ymmärtää. Myös kolmivuotiaalleni osa loruista oli selvästi pitkiä. Kuitenkin osa runoista oli oikein hauskoja ja poikanikin vaati minua lukemaan niitä uudestaan. Esikoiseni tämän hetkinen lemppari saattaa olla Robotti robottiravintolassa. Ja olipa kirjassa tuttu runo Tuoreimmat kalat ovat mätiä, joka on myös sävelletty Lohi ui ohi -cd:lle. Selvästikään tämä runokirja ei ole yhtä merkittävä meille kuin Itkosen ja Pitkäjämsän tekemä Kaupunkiretki, eikä mielestäni runot ole yhtä koskettavia ja pysäyttäviä kuin Itkosen ja Pitkäjämsän kevätpuolella ilmestynyt Keinuhevosen kengittäjä. Voisin kuvitella, että nämä lorut iskisivät paremmin esikoululaisiin tai koululaisiin. Sen ikäisillä lorujen avulla saatettaisiin saada hyviä keskustelujen aikaan. Se, mistä tykkäsin tässäkin kirjassa oli, ettei kirja ole minusta selkeästi tyttö- tai poikalorukirja vaan sopii täysin kummallekin. Kirjoitinkin aiemmin, että Itkonen oli kirjamessujen haastattelussaan hieman huolissaan lukevatko pojat loruja. Siksipä haluan vielä lopuksi todeta, että Itkonen ja Pitkäjämsä tekevät tälläkin Astronautin rusinapulla kirjallaan hyvää kasvatuksellista taidetyötä ja houkuttelevat kaikenlaisia lapsia runokirjojen ja isompien asioiden äärelle. Kiitos siitä! (Ja leikkimieliset pisteeni kirjalle olisivat 3,5/5).


Mitä te ajattelette ruuasta ja ruuanlaitosta? Onko teistä tärkeää kertoa lapsille ruuan lähtökohdista, opettaa ruoka-aineita tai vaikka syödä kotona yhdessä? Mielittekö mieluummin "toisen äidin tekemää" vai teettekö ruokaa itse? Entä mitä kaikkea tarkoittaa suosittu nykylausahdus "sellainen pullantuoksuinen äiti" (tavataan usein lauseessa "Minä en ainakaan ole sellainen pullantuoksuinen äiti.")? Entä oletteko te lukeneet Jukka Itkosen runoja ja minkä ikäisellä lapsella ne ovat olleet teillä IN?


"Uskokaa kalakaupan tätiä.
Kaikki tuoreemmat kalat ovat mätiä."

- Jukka Itkonen: Tuoreimmat kalat ovat mätiä (Kirjassa Astronautin rusinapulla)

Joulukalenterin luukku 4

Hyvää keskiviikkoa kaikille! Toivottavasti nukuitte hyvin, sillä tänään jumpataan taas soutujumppaa! Istutaanpa yhdessä lattialle...


Vedetään nuottaa

Vedetään nuottaa, (soudetaan yhdessä vastakkain istuen)
saadaan kaloja,
kissalle kiisket, (heitetään yli laidan)
koiralle kuoreet, (heitetään toiselle puolen)
ahvenet kylän akoille. (heitetään pää yli taakse)
Isot kalat syödään, (tehdään syömisliikettä)
pienet kalat myödään- (tarjotaan käsillä "kaloja")
kups kalat konttiin! (kutitetaan lasta!)

- Suom. kr

Voit vaihtoehtoisesti soutaa koko lorun ja kutitella lopussa. Ja jatkaa sitten tähtilaulua leikkien ja viittoen! Senhän me osaamme ilman ohjeitakin?


"Tuiki, tuiki, tähtönen,
iltaisin sua katselen..."

- Ranskalainen lastenlaulu, suom. Maisa Krokfors

tiistai 3. joulukuuta 2013

Halihirviö huiiii!

Yksi kummankin lapseni suosikkipahvikirjoista on Kenneth Anderssonin Pieni kummajaiskirja (Nemo, 2010). Lainasimme tätä kirjaa kirjastosta esikoisen ollessa 1-2 -vuotias ja nyt kun kirja löytyi alehyllyltä, pääsi appsikin kokeilemaan kummajaisten maailmaa.




Olen sen sortin mutsi, etten yleensä halua lapsilleni turhaa altistusta kummituksille tai sen semmoisille, varsinkaan jos kielenkäyttö ei vielä yllä tarvittavalle keskustelun tasolle. Kuitenkin Pieni kummajaiskirja on ollut meidän perheen suosikki kummallakin lapsella ja myös me aikuiset pidämme siitä. Kirjassa esitellään kymmenen mielestämme hauskaa ja hymyilevää hirviötä, jonka perään hihkaistaan (meillä iloisesti ja loppua kohti ääntä nostaen) huiiii! Varovaisena esikoismutsina olin hieman varuillaan onkohan pusumonsterit jollakin tapaa lapsestani kuitenkin pelottavia (huoh minua), mutta ei. Kumpikin lapsistani nauraa vieläkin tälle kirjalle ja juuri äsken, kun olin lukenut kirjan kolmesti päikkäriluvussa, pian nelivuotias lapseni halusi ottaa kirjan mukaansa katsomaan dinojunaa (siis tämäkin postaus on sponsored by dinojuna- kiinni jäin), sillä "Tää kilja on tosi hauska ja ihan höpelö!". 4/5.




Niinpä tuli mieleeni, että hirviökirja ansaitsee päästä kirja-aarteitteni joukkoon. Onko kirja teille tuttu ja oletteko pitäneet siitä? Kirjan lopussa viimeisenä kuvana on peili, ja se tuntuu olevan aina aikamoinen hittiteko näille pikkuisille. Appsihan tosin vielä tänään sinnikkäästi nimesi, että äiti, kun katsoi omaa peilikuvaansa. Tosin tuon ottamani valokuvan mukaan (yllä), hän saattoi ollakin oikeassa! Huiiii! Nimikin osuisi oikeaan jos olisitte nähneet tänään vaatekaappini, jonka siivosin! Huiiii!



Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä on käytössä joulukalenteri, jossa joulumaskotti tuo jotain pientä lapsille joka päivä (tai piilottaa yllätyksen jonnekin kämppään, jonka lapset saavat etsiä). Kalenterista on tullut nyt jo useampi minikirja: Myyrää, yksi Muumi ja yksi Richard Scarry. Minusta nämä minikirjat ovat jotenkin hirvittävän hyviä. Ne mahtuvat pieneen tilaan, ovat todella käteviä esim. reissuilla (eikä paina mitään) ja kestävät yllättävän hyvin. Onko teillä minikirjoja käytössä? Lisäksi minua ihastuttaa se ajatus minikirjoissa, että hintansa puolesta myös vähävaraisemmat voivat näin ostaa laadukkaita kuvakirjoja lapsilleen. Pikkukirjahan maksaa vain 2 euroa ja minikirjoista löytyy muun muassa Kristiina Louhen Tompat! Esikoinen pyysi jo loput pikkumyyräkirjat joululahjaksi mutta taitaapa käydä niin, että materialisti mutsi on jo jemmannut ne kalenterilahjoiksi...


"Mukkelismakkelis, hui!"

- Kenneth Andersson: Pieni kummajaiskirja

Joulukalenterin luukku 3

Lennokasta ja kepeää tiistaipäivää kaikille! Tällä kertaa kuvitus onkin poikkeuksellisesti tämmöinen valokuvaversio, sillä piirtämästäni leppiksestä tuli niin pelottava, etten halunnut laittaa sitä näytille :D! (Kuitenkin tarkoituksenani on hyvän mielen jakaminen, eikä ikuiset traumapainajaiset lapsille...) Ja sitten taas lorutellaan aika tutulla lorulla:



Lennä lennä leppäkerttu

Lennä lennä leppäkerttu (istukaa sylikkäin ja lennätä käsiäsi/lapsen käsiä siipinä)
ison kiven juureen, (viito kivi, vaikka kumpareen muoto)
siellä sinun isäs, äitis, (keitä lapsen kämmeneen puuroa)
keittää sulle puuroo.

- Suomen kr.


Joko teillä on keitetty riisipuuroa? Meillä riisipuuroa syödään pitkin vuotta, sillä se on henkilökohtainen herkkuruokani!


"No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle,
ja laitetaanko pesä myös pikkulinnuille?"

- Suomalainen kansansävelmä, J.H. Erkko: No, onkos tullut kesä

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 2

Saimme eilen leivottua joulun ensimmäiset piparit. Kyllähän siitä jo joulunodotuksen tunnetta tulikin. Luultavasti leivomme vielä toisen satsin lähempänä joulua, sillä talossamme asuu kaksi piparihirmua. Esikoiseni oli jo iso apu hommassa, niin mikäpäs siinä leipoessa! Hauskaa oli!

Mukavaa arkista, mutta lyhyttä (!), viikkoa kaikille ja rentouttavia lorutteluhetkiä arkeanne keventämään!



Sormiloru

Peukaloputtis saaviin putosi, (heiluttele/kosketa/silitä lapsen peukaloa)
Suomen suttis sen pelasti, (etusormi)
Lonkermanni sen kehtoon peitti, (keskisormi)
Kultakranni tuuditti, (nimetön)
Pikkurilli rumpua löi (pikkurilli)
ja kaikella tapaa metelöi. (aloita alusta ja toista sama leikki toiselle kädelle)

- Suom. kr.

Tämä rebelöivästä pikkurillistä kertova loru on minusta kovin hauska. Miksi varpailla ei muuten ole omia nimiä, vai onko? Pottuvarvas on kyllä varvasnimien aatelia. Voisihan ne muutkin nimetä juureksilla, vai keksisimmekö kuvaavampia nimiä varpaille? Entä miksi yksi sormista on nimetön, voi pieni raukka sormi. Aika epäreilua jos tarkemmin ajattelemme. Kultakranni on paljon parempi.


"Rati riti ralla, tuli talvihalla..."

- suom. kansansävelmä, Maija Konttinen: Rati riti ralla

lauantai 30. marraskuuta 2013

Sinisen keskitien joulukalenteri, luukku 1

Hyvää joulukuun alkua kaikille! Tästäpä alkaa Sinisen keskitien oma joulukalenteri. Minua vähän jännittääkin mutta. Kaipa tästäkin hulluttelusta jää eloon!

Kirjoitan teille jokaiselle joulukuun päivälle yhden suomalaisen kansanrunon. Päivittäisistä kuvituksista vastaavat minä, Metsämansikka, ja ihanan joulukalenterilogon on tehnyt Eucco! Tästä siis muodostuikin hauska yhteistyöprojekti, ja apu tuli tarpeen, kiitos.


Loruihin olen yrittänyt tehdä itse perinteisten köröttelyjen mukaisia, helppoja leikkejä, jotka ovat lorujen mukana suluissa ja kursiivilla. Leikit ovat siis "pelkällä äitilogiikalla tehtyjä", ilman tieteellistä pohjaa, ja tällä (kuten myös noloilla kuvituksillani!) yritän kannustaa meitä kaikkia pöljyilemään oman tasomme mukaisesti- ei kai vanhemmuuteen, leikkimiseen ja köröttelyyn tarvitse kursseja, vaan ikioma luomutuote eli mielikuvitus vaan käyttöön! Ja usko itseesi, olet varmasti paras leikittäjä ja leikkien keksijä omalle lapsellesi!

Valitsin runot Kaarina Helakisan toimittamista kirjoista Suomen lasten runotar (Otava, 2009) ja Pikku Pegasos (Otava, 2005, 19.painos). Poimin itselleni tuttuja kansanrunoja, koska ajattelin, että ne olisivat helpoimpia muistaa perusarjessamme. Toivottavasti pidätte tutuista loruista (vaikkeivat ne olekaan jouluisia), kuvista ja leikeistä. Luukkupostauksen lopuissa lainaan tapani mukaan vielä jotain joululaulua.
Mukavaa joulukuuta ja joulukalenterin seuraamista!


Aa, aa Heikki

Aa, aa, Heikki, (istukaa lattialla ja soutakaa käsi kädessä)
kissa langoissa leikki.
Ai, ai, veitikka, (keinukaa käsikädessä kannikalta toiselle)
et saa lankoja sotkea.
Äidin rukki (soutu)
suuri kuin pellavatukki.
Ai, ai, veitikka, (keinuminen)
et saa rukkiin koskea.
Sur, sur, rukki. (soutu)
Tarhassa suuri pukki.
Ai, ai, veitikka, (keinuminen)
et saa pukkia härnätä. (kutita lapsen massua!)

- Suom. kr.


"Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli pimpeli pom,
heitti lumihiutaleen, pimpeli pimpeli pom..."

- Tuulikki Kolehmainen: Lumihiutale

perjantai 29. marraskuuta 2013

Koira ja kirahvi (Viljamaa ja Syrjälä)

Sain sähköpostia pieneltä kustantamolta nimeltään N-Y-T NYT ja kyselyn haluaisinko lukea ja blogata heidän kustantamansa uuden Koira ja kirahvi kirjan (2013). Kirja on kahdella tapaa erikoinen kirja, joista ensimmäinen ja tärkein on toki se, että kirja on Saara Viljamaan 8-9 -vuotiaana kirjoittama. Eli olemme blogissani jälleen kerran sadutuksen ja leikin äärellä. Kuvituksesta vastaa taiteiden maisteri Mirkka Syrjälä. Toiseen kirjan erikoisuuteen palaan itse kirjan esittelyn lopussa.



Koira ja kirahvi kirjassa on oikeastaan kaksi satua. Ensimmäinen on Koira ja kirahvi ja toinen on Koira ja kirahvi Afrikassa. Satu on kokonaan lapsen keksimä, jota on ilmeisesti muokattu aikuisen toimesta kirjaan hyvin vähän. Sadun juonta on aivan turhanpäiväistä alkaa tässä tiivistämään ja totean vain, että se on ihana ja aito. Kun luin kirjaa esikoiselleni ääneen, huomasin heti kuinka intensiivinen ja mielenkiintoinen satu tämä onkaan. Nauroin välillä ihan ääneen, kun se oli niin lämmin ja hyväntuulinen! Satu kulkee rohkeasti omaa polkuaan, käyttää toistoja, on epälooginen, tärkeimpään keskittyvä ja varsin vauhdikas. Siis täynnä mielikuvitusta ja lapsenomaista aitoa satumaista iloa- ilman latistavia rajoitteita. Myös kolmivuotias esikoiseni pitää kirjasta kovasti ja oli jo ensimmäisen lukukertamme jälkeen kovin surullinen, kun kerroin, ettei Saara Viljamaa ole tainnut tehdä muita kirjoja. Joten lämpimät kiitokset ja terveiset Saaralle, jos hän tätä joskus sattuu lukemaan. Voi kun me aikuisetkin osaisimme säilyttää tuon aidon tarinan kerronnan taidon, mikä Saara Viljamaan upeassa sadussa on!

Kirjan kuvitukseen on tehty selvästikin paljon töitä. Pidän Mirkka Syrjälän värikylläisestä ja monipuolisesta kuvituksesta, jossa on paljon yksityiskohtia. Kuvat täyttävät sivut täysin, mutteivat missään nimessä jättäneet satua toiselle sijalle- mikä on upea juttu. Kuvitus on nuorekkaan oloista, mikä on varmasti lapsilukijoille mukavaa katseltavaa. Kuvituksessa näkyy myös ikään kuin piirron jälki, ja tästä pääsemmekin kirjan toiseen erikoiseen seikkaan.



Kirja kuuluu nimittäin saamani lisäinformaatiolappusen mukaan osana Oulun yliopiston TelLis-tutkimushankkeeseen (lyhenteen alkuperää en saanut pienellä jäljitykselläkään selville). Tutkimuksesta voit lukea lisää tästä linkistä. (Tämä kohta on muokattu 1.12.2013, sillä kyseessä oli täsmällisemmin Oulun yliopiston alainen tutkimus, eikä aiemmin linkkaamani Helsingin yliopiston, kyseessä on yliopistojen konsortio TelLis -tutkimushankkeen parissa. Pahoittelen kirjojen tekijöiltä tekemääni asiavirhettä!)

Koira ja kirahvi kirjassa kuvataan lapsen tarinan kautta hankkeessa kerättyä tutkimustietoa. Eli lapsilta kerätyn informaation pohjalta tehdyt analyysit palautetaan kuvakirjan muodossa lapsille ja perheille takaisin. Nerokasta! Sadussa näkyy lapsen tapa kertoa elämää omalla tavallaan. Kuvituksessa on taas näkyvissä lasten (päiväkoti)päivien merkityksellisyys arjen kautta sekä kuinka satu, kerronta ja kerrontamuodot näkyvät lapsen arjessa ja leikissä. Kirjassa (muun muassa) ravistetaan myös kyseenalaiseksi se millä tavalla aikuiset ohjailevat lasten leikkejä ja tarinoita "sovinnaisempaan tapaan" (kuvassa, jossa "koira" puree "kirahvia"- mahtava kuva!) ja kuinka lapset kokevat moisen "turhan rajoittamisen" aikuisen puolelta.



Kirja loppuu avoimesti ja loppua on jatkettu kaulaliinakuvituksen myötä avaamalla lukijoille hieman kirjan monipuolista sisältöä pienin avoimin lausein ja kysymyksin, kuten: "Mitä sinä haluat kertoa?" ja "Tai ehkä sinun kertomisesi on laulua, tanssia ja liikettä."

Minun täytyy kertoa, että olen usein hieman skeptinen jos lastenkirja on tehty liian tutkimuspohjaisesti, mutta tämä kirja pelastuu varmasti sen vuoksi, että sen lähtökohtana on oikeasti lapsen tekemä satu. Vaikka nyt tiedättekin tämän tutkimuspohjan kirjalle, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjaa lapsen kanssa ihan kuten muitakin kirjoja, sillä se on harvinaisen hyvä, kuvitettu satukirja. Pisteitä antaisin leikkimieliseen tapaani 4/5 ja esikoiseni antoi vaatimattomasti "SATA!".

Tekstiä on muokattu 1.12.2013 asiavirheen vuoksi.


"Koira lähti pää kolmantena jalkana kirahvin luo. Kirahvi oli lähtenyt syömään, mutta kopin perältä kuului jotakin. Kun koira meni perälle asti, hän näki sen. Siellä oli vastasyntyneitä kirahvin poikasia!"

- Saara Viljamaa ja Mirkka Syrjälä: Koira ja kirahvi

Pahvikirjoista paperikirjoihin- uhka vai mahdollisuus?! (Kohti talvea! -teema)

Olen aina halunnut käyttää tuon "uhka vai mahdollisuus" fraasin otsikossani. Onhan se niin mahtava! Haa! No niin, se siitä. Köhöm. Eli aiheenani oli miettiä milloin ja miten ihmeessä pieni ihmistaimi kuuntelee pitempää lehtisivuista kuvakirjaa, niiden pahvisten kuvakirjojen sijasta. Toki pahvisissakin on mahtiyksilönsä, kuten eilen bloggaamani Hei hikkori tikkori. Mutta pikkuhiljaa kun pahvikirjoja alkaa mennä kymmenkunta yhdellä istumalta ja äiti voi lukea kirjoja silmät kiinni, sitä toivoo vähän uutta väriä pupilleihinsa.

Niinpä minä uhkarohkeasti lainasin kirjastosta appsilleni, joka on varsin moniaistillisesti lukeva 1,5-vuotias, joitakin kuvakirjoja kokeiluun. Muistinpa valita myös vähän hempeämpää sävyä, ainaisten ajoneuvokirjojen lisäksi ja tasa-arvon nimissä katselin myös kirjoja, joissa on tyttö päähenkilönä. Ja nämä kolme me tänään luimme ja oikeasti, alusta loppuun saakka! Tämä antakoon kaikille meille pahvikirjavankilassa elävillä vanhemmille toivoa huomisesta, sillä pian koittaa paperikirjojen aikakausi, jonka jälkeen satujen aikakausi ja sitten saatammekin lukea iltasaduksi Sinuhea.


Mutta niin, mietin minä sitäkin milloin lapsi on oikeastaan valmis siirtymään pahvikirjoista paperisiin. Mietin, että ensimmäinen askel lienee riittävä kielen kehitys. Paperikirjoissa on usein pitempi satu, jonka kokonaiskäsitys vaatii jo paljon enemmän älynystyröitä. Toinen varsin vaikuttava elementti on keskittymiskyky, jos se lyhyt kuin sekuntiviisarilla, on pahvinen vielä oikein hyvä. Kolmas mieleeni pujahtanut ajatus on turvallisuus, siis kirjan turvallisuus, esmes jos kuulijaosapuoli syö kaiken eteen tulevan, ei kirjaston paperikirja ole vielä paikallaan, mutta pahvinen oma kirja on vieläkin oikein hyvä. Suosittelen siis kokeilemaan lehtikirjoihin siirtymistä hy-vin lyhyillä kuvakirjasaduilla, joissa on selkeät, mielellään hieman yksinkertaiset kuvat ja tietenkin yhdessä lukien. Kuuntelua olen itse helpottanut osoittamalla tarinaan "oikeaan kohtaan" liittyviä kuvia ja tekemällä kuvaa eläväksi esim. kipittämällä sormilla "tarinan mukaisesti" (jos esim. "Hiiri juoksi koloon."). Toinen jaksamista helpottava on meillä ollut elehtivä lukeminen, eli äännellään hiirelle eri tavoin kuin karhulle ja niin edespäin. Mutta tässäpä kolme kivaa, testattua kuvakirjaa, jotka täyttivät aika lailla nuo aiemmat pohdintani.





Lilli Lammas seikkailee (Mäkelä, 2013, suom. Raija Rintamäki) on Jane Simmonsin herkästi kuvitettu ja kirjoitettu, yksinkertainen ja perustarinalla oleva kuvakirja. Sadussa Lilli lähtee tutustumaan maailmaan ja kohtaa eri eläimiä ja ääntelee heidän äänillään. Lopussa hänelle tulee ikävä äitiä ja vähän pelottava olo (tämä tosi lämpimästi ja turvallisesti tehty kohta) ja hän kipittää takaisin äidin luo. Etsin aiemmin blogissani kirjoja eroahdistukseen, niin tässäpä on taas yksi. Kirja on niin peruseläinkirja, että se on aikuiselle hieman tylsäkin, mutta kuvakirjoja aloittavalle lapselle kirja on toistoineen oikeastaan täydellinen. Eli veikkaan, että appsi antaisi 5/5 ja minä, aikuinen, 3-4/5.



Julia Huberyn (kirj.) ja Alison Edgsonin (kuv.) Ripaus keijutaikaa (Mäkelä, 2011, suom. Terhi Leskinen) kertoo hiiritytöstä, joka tahtoo olla syntymäpäivänään oikea keiju. Hän haluaisi osata lentää ja tehdä taikoa mutta realiteetit ovat tilannetta vastaan. Hyvin hempeä, glitterillä somistettu kuvitus ja tarina on niin tyttömäinen kirja, että hienoa että näitäkin on. Kirjassa on myös merirosvoleikkiä leikkivä isovelihiiri, jonka ansiosta myös meidän isoveli kipitti kuuntelemaan tätä kirjaa. Appsi kosketteli kimaltelevia siipiä ihan niin kuin älyäisi niiden ihanuuden kertaheitolla. Äiti, siis minä, oli hieman häkeltynyt kaikkien pärisevien kulkuneuvokirjojen jälkeen mutta erittäin iloinen, kun kirjassa oli kuitenkin kiva tarina, hyvä kuvitus ja koosteinen loppu. Tarina oli varmasti vaikeampi appsin käsittää ja se oli hitusen pidempi kuin edellä esittelemäni kirja. 3,5/5.



Kohti talvea! -teemaani saan ympättyä vielä tämän viimeisen kirjan (multitehokaspostaus), eli Pete ja Pulmu Talvipäivä (Mäkelä, 2012, suom. Raija Rintamäki), joka on Axel Schefflerin kuvakirja. Vaikken oikein ole Scheffler fani, yllätyn aina kuinka hänen kuvituksensa ovat selkeitä, värikkäitä ja kivoja. Tässä kirjassa on paksut pehmokannet (jonka funktiota en ollenkaan tajua, vie vaan enemmän tilaa ja lehtipaperit sisällä repeävät ihan yhtä lailla). Tarina kertoo Petestä ja Pulmusta, jotka leikkivät ulkona lumessa, perusleikkejä esitellen. Lumiukkoa tekiessä heille tulee riita, että tehdäänkö lumihiiri vai -jänis ja tästä seuraa hyvin Oskarimainen (Lindgren) "riitakohtaus", jossa lopulta kaveripari sopii riidan. Siis hyvin päivänselvä tarina mutta aloittelevalle paperikirjakuulijalle hyvät, selkeät, lyhyet lauseet ja selkeillä, värikkäillä kuvilla. 3/5.

Spoilausvaroitus! Loppulainaukseni on Lilli Lammas seikkailee -kirjan loppusanat!


"Lillin mielessä kävi: "Röh, ii-haa, kvaak, muu!" mutta hän sai sanotuksi vain... "Mää! Mää! Mää!"

- Jane Simmons: Lilli Lammas seikkailee