sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pikkuruinen talviretki

Olipa kerran luksusaamu ja luksusfiilis herätä, kun a. mies hoiti aamulla lapset (kuten tosi monesti ha, mutta nyt ei ollut töihin-kiire-herätystä) b. yhteisunimääräni kohosi kahdeksaan tuntiin (joka on oma optimaalini) c. olin heti niin täynnä virtaa, että lakanat paukkuivat (ulos tuulettumaan) ja d. ulkona paistoi aurinko- "Hei, lähdetäänkö etsimään se laavu, joka sijaitsee kartalla kohdassa X?"



Niinpä aamiaispuuhien jälkeen ryhmä lomalainen pakkautui autoonsa. Esikoinen hihkui "Jee, jee, jee!" asioille: 1. lähdemme koko perhe "ai lähteekö isikin?", 2. menemme autolla, "Saanko istua appsin vieressä?!" 3. syömme nuotiolla makkaraa (jos löydämme perille). Mietin jo hetken, että missä tyhjiössä tuo poika raasu oikein elää, kun ilakoi jo yhteistä automatkaamme villisti hyppien ja tuulettaen. Ehkä kyseessä on kuitenkin normaali lapsen into! Mutta se on tarttuvaa- "Jee, jee, jee!"


Missä on peukalo?
Kartan lukeminen ja suunnistus ovat aina mukavia parisuhdetehtäviä (köhöm). No, mutta tällä kertaa pääsimme perille. Olinhan kerran yrittänyt etsiä tuota retkipaikan lähtöä esikoiseni kanssa ajelemalla tunnin hampaat irvessä.

Retki sujuikin oikein hyvin. Appsi oli manducassa (selkäosio piti säätää jo isommille asetuksille!) ja esikoinen pulkassa. Nuotiopaikalle oli parin kilometrin edestakainen kävelymatka metsäreiteillä, mikä oli oikein hyvä matka tällä kokoonpanollamme. Nuotiokin syttyi ja saimme syödä makkarat lämpimänä. Joku oli sitä mieltä, että kaikki pillimehut kuuluvat hänelle. Tapahtui pieni pienen pojan "karjan vauhkoontuminen".  Appsi söpöili laavulla lammastaljan päällä istuen. Ainoa (!) minun verenpainetta nostattava hetki oli, kun kävelyreitti meni pienen matkan hiihtoladuilla (ei ollut vaihtoehtoja) ja joku hiihtäjämies meni tuhatta ja sataa ohitse ja katsoi vielä jälkeensä meitä erittäin paheksuen. Minulla hajosi kiltteyssuodatin ja huusin perään: "Tämäpä on kuules MYÖS kävelyreitti tässä kohdin, että turha mulkoilla!". Teki mieli huutaa myös, että jos pipo on yhtä tiukalla kuin nuo hiihtohoususi on varmasti parempi jäädä kotiin näinkin hyvällä ilmalla. Muut hiihtäjäthän vain hymyilivät lapsia ihastellen, vaikka osa reitistä oli oikeasti aika vaarallista kävellä ja piti olla tosi varuillaan, ettei ollut lujaa laskevien hiihtäjien edessä. Toki minäkin olisin turvallisemman reitin valinnut jos vaihtoehtoja olisi ollut.



Teimme siis periaatepäätöksen, ettemme sinkoa tällä lomaviikolla pitemmälle reissuun, vaan olostelemme kotona ja kotipiirissä kulloisenkin voinnin ja halun mukaan. Saattaa olla, että viikon aikana käymme myös museoissa tai vähän shoppailemassakin (turvaistuimen vaihto, ja se imurikin taitaa olla jo vaarallinen).
Mutta olipa kiva avajaisreissu. Aina ei todellakaan tarvitse mennä merta kauemmas kalaan.

Oletteko te tehneet perheellä pikkupatikkaretkiä? Entä harrastatko hiihtoa? Minun sukseni ovat kauniisti takapihalla odottamassa mutta taitavat jäädä siihen kuten polkupyöräni viime kesänä, odottamaan "parempia aikoja". Mutta eikö ole ihanaa, kun kevät tulee myrskyjenkin keskeltä ja aurinko paistaa pitempään- ja jo lämmittäen?


"Kassi kauniita silmiä sateella,
miten kauan nukutkin, aina väsyttää.
Mottorivene käynnistyy,
kyytiläiset huutaa lujaa:
Uidaan poikki Nuaksen
on vitun hieno sää!"

- Absoluuttinen nollapiste: Kassi kauniita silmiä

10 kommenttia:

  1. Mä aina haaveilen tällaisista retkistä. Koiran kanssa teen vaikka mitä vaelluksia mutta nyt pitäs "uskaltaa" ottaa vaan vauva manducaan, taaperoa kädestä kii ja pinkoa metsään. Minä pidän hiihtämisestä. Mutta pelkään mäkiä joten lykin mielelläni tasaisella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin hämmästyksekseni, että emme edes katsoneet kelloa matkan aikana! Uskallus tulee tunteesta "nyt pystyy" ja sitä kannattelee itse aika kauan.
      Tasaisella lykkiminen on minunkin alkeellisen hiihtoni onni :D. Aurinkoinen järvenjää...

      Poista
  2. Voi, tämmöiselle retkelle lähtisin minäkin mieluusti! Ja hyvä, että huusit sille hiihtäjälle! ;) Minä usein vain kihisen mielessäni ja jupisen hiljaa, vaikka ihan hyvä olisi korjata mahdollinen väärinkäsitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huusin onneksi ihan asiallisessa sävyssä, lähinnä huvittuneena tilanteesta: kymmeniä kilometriä hiihtävä aikuinen mies toimii kuin uhmaikäinen neljän metrin pätkästä, tilanteessa, jossa hänellä oli aivan hyvin latua jne. Itse asiassa joku muukin huomautti miehelle, että olin oikeasssa :p.
      On tyhmää, ettei kävelyreittejä ole paremmin. Ja lasten puistot ovat hoitamatta koko talven, jos vanhemmat eivät niitä pitäisi yllä.

      Poista
  3. Kotona elostelu on joskus ihan parhautta lomalla :) Ja kun vähän tutkii niin kodin läheltäkin löytyy yleensä jotain kivaa puuhattavaa.
    Voi että mä kaipaan tuota lapsen intoa! Meilläkun tällä hetkellä löytyy 2 teiniä joiden innokkuus lähentelee ameebaa.... kun ne saa lähtemään niin kyllä niillä aina kivaa on ja se into löytyy kun tehdään mutta justiinsa tuo into mikä tulee pelkästä kertomisesta on se mitä mä ikävöin :P Yksin saan tällä hetkellä sinkoilla yläkropalla eri suuntaan kuin alakropalla ennenkuin tehdään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D hyvin kuvattu teiniyttä, kun kaikki energia menee fyysiseen kasvuun- myös aivo-? :D
      Ameebaolotila jää kyllä monelle aikuisellekin päälle, että eipä sillä!
      On kyllä oikeasti kiva lomailla ilman yhtään (sukulais)velvoitetta. Tehdä rästipuuhia inspiksen mukaan, jos jaksaa...?

      Poista
  4. Kuulostaa ihanalta! Tuollainen retki pitäisi tehdä itsekin vaikka jo tällä viikolla, jos vain mies pysyy terveenä. Saatiin mummolan reissulla vielä uusi mahapöpö ja nyt tietysti jännätään, että vieläkö se voi tarttua meistä miehelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta!!! Voi jestas! No ilmeisesti tämä oli lyhyempi versio ja olette jo muut terveitä? Voi pikkumies, toivottavasti on hänkin kunnossa raskaiden kokemusten jälkeen. Voi jestas sentään, en osaa kuin ihmetellä tätä tautien määrää tänä keväänä :(. Toivottavasti saatte pian vastustuskykyä takaisin! Norosta oli vasta lehdissä juttua, että 2-3 pvää oireista suositellaan olemaan pois osastokäynneiltä jos on sairastanut, eli ilm tauti tarttuu vielä noinkin kauan. Toivottavasti saatte pian arjen rullaamaan ja vaikka pienen talviretkenkin aikaiseksi :)!!

      Poista
    2. Joo, lyhyempi versiohan se ja oireet kävis noroksi. Oltiinkin sitten mummolassa varuilta 2 tervettä päivää vielä sairastelun jälkeen, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Pikkumies onneksi sairasti tosi lievänä, eikä ehtinyt edes väsähtää välissä. Vaan kyllähän se pelotti, kun tajusi, ettei se oma tauti ollutkaan samaa kuin lapsilla. Kävi mielessä kaikki kauhukuvat tiputukseen joutumisesta ja mitä lie!

      Poista
    3. Ai se oli se sun tauti uutta kirjoa, no pöh! Pidetään peukkua et isi säilyy retkeilykunnossa :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!