lauantai 30. maaliskuuta 2013

Vauvojen ja taaperoiden Arvaa-kuvakirjoja (Slegers)

Sain Lasten Keskukselta kolme vauvojen kuvakirjaa. Minä pidän kamalasti vauvojen kuvakirjoista, ne on usein niin kauniita ja hellyyttäviä! Mutta kuvakirjoissakin löytyy paljon erilaisia kirjoja ja olikin ihana huomata, että nämä Liesbet Slegersin Arvaa kuka olen? Arvaa mikä eläin- Missä se asuu? ja Arvaa missä olen? olivatkin ajatuksella tehtyjä.



Kirjan takakannessa kerrotaan, että Arvaa-kirjat ovat kasvatusalan ammattilaisten ja kuvittajan yhteistyön tulos. Kirjoissa on joko reikä, josta näkee seuraavaa aukeamaan (kirjassa Arvaa mikä eläin- Missä se asuu?) tai sitten iso sivun kokoinen läppä, joka avaa ison aukeaman ja ratkaisee Arvaa-arvoituksen. Olen nähnyt näitä kirjoja kirjastossa ja meillä on tainnut olla lainassakin Arvaa kuka olen? kirja kertaalleen. Sivut eivät kuitenkaan ole paksuja pahvisivuja, joka on vähän epäilyttänyt minua, koska vauvakirjojen pitää kestää kovaa kulutusta, varsinkin jos omistaa appsin kaltaisen pikkumyylukijan, joka natustaa, paukuttaa, repii ja vaikka sun mitä! Eli minulla on vähän huoli kestävätkö nämä kirjat vauvojen itsenäistä lukemista, toisaalta asia on suhtautumiskysymys, voihan kirjoja pitää vain yhdessä luettavina kirjoina ja vaalia, kuten lainakirjoja vaalitaan.



Appsilla on ollut vaihe "enpä jaksa kuunnella kirjojasi sylissäsi, mieluummin liikun", joten nyt pitää tunnustaa, etteivät nämäkään kirjat ole oikein uponneet appsille parilla kokeilulla. Mutta niin eivät myöskään vanhat hitit (jotka ovat nyt Kaarlojen muumikirjat ja Kukkuu kirjat). Luin kuitenkin nämä "Nämähän on vauvakirjoja!"-esikoiselleni ja häntä kyllä hymyilytti alusta loppuun saakka. Kuvat ovat nimittäin tosi selvät, värikkäät ja hyvin rajattuja, joten ne on helppo hahmottaa. Hahmot hymyilevät sivulta toiselle. Teksti on yksinkertaista, opettavaista ja toistavaa "Minulla on nokka ja hassut varpaan. Kuka minä olen?" "Kot kot minä olen kana. Pidän hyvää huolta tipuistani.", joka on usein vauvoista ja lapsista yleensä mukava juttu. Ehkä jos tekstit olisivat vielä enemmän runollisemmassa, sointuvassa muodossa, olisi se vielä parempi.



Kun mietin kirjojen arvosanaa (kirjat ovat sinänsä tasaisesti yhtä hyviä), päädyin 3/5. Mietin, miksei kokonaispistemääräni nouse isommaksi, vaikka kirjat ovat oikeasti laadukkaita ja hyviä vauvakirjoja? Luulen, että olisin toivonut pikkuisen enemmän huumoria kirjan sivuille. Mietin, että kun tämä arki on usein käskemistä ja naputtamista, niin lukuhetkissä minä toivon usein, että kaikille tulee hyvä mieli ja sopiva määrä silmäkulmassa pilkehtivää huumoria on mielestäni oiva lisä, myös vauvakirjoissa, ja ainakin minulla huumori on hyvin usein tärkeä syy, miksi kirja valitaan hyllystä uudestaan ja uudestaan. Näistä kirjoista tuli mieleeni Leslien Patricellin kirjat (ovat muuten myös Lasten Keskuksen kirjoja), kuten Kylvyssä ja Potalla. Kirjat  ovat kuvitukseltaan varsin samanlaisia mutta nakuna pinkova pikkuveijari kirjojen sivuilla tekee sen pienen ilahduttavan huumorin, joka koskettaa varmasti meitä kaikkia vanhempia, ja jota olisin näihinkin (ehkä vähän liiankin mietittyihin?) Arvaa kirjoihin toivonut!

Ajattelin antaa uhkarohkeasti yhden Arvaa-kirjoista appsille itsenäiseen lukuun, laitan vaikka myöhemmin tähän tekstiini kommenttiboksiin miten kävi. Onko teillä kokemusta Arvaa-kuvakirjoista ja pidättekö niistä?


"Minulla on iso kauha
ja kattila.
Missä minä olen?
Olen keittiössä. 
Isä tekee ruokaa
ja minä rummutan."

- Lisbet Slegers: Arvaa missä olen?

7 kommenttia:

  1. Minä hain kuumeisesti sellaisia jämeriä kirjoja kuopukselle kun hän syntyi. Juurikin sellaisia jotka kestävät, en mitään liruja koska kun ne sormet, ne kynnet ja hampaat tekevät ne tuhonsa. Nyt en tosin ole pitkään aikaan katsellut sillä silmällä, kun tuntuu että hän katselee mielellään esikoisen vanhoja kirjoja, sekä niitä kankaisia ja rapisevia.

    Vauva huutaa, pitää mennä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun postasit kiireiden keskellä :)! Nämä aina vaan ilahduttavat minua...
      Minun pitäisi tehdä postaus noista Kukkuu kirjoista, ne tuntuvat kestävän ja ovat sekä läppä että kosketuspintakirjoja. Ihan niin kuin oisin yhden sellaisen sinun blogikuvissasi joskus nähnytkin...? Saatan muistaa väärin.

      Mutta Arvaa kirja säilyi ensimmäisestä vapaasta appsikokemuksestaan ehkänä joskin hieman ruttuisena.

      Poista
    2. On meillä yksi tuollainen kukkuu kirja ja sehän oli ihan hurja menestys aikoinaan esikoisella. Sitä luettiin niin tiuhaan että itseasiassa yksi sivukin irtosi.

      Tuo arvaa kuka kirja oli myös kauhean suosittu (jos puhumme samasta) ja nyt sitä samaa kirjaa rapistelee ja natustelee (ihana sana, matkin sinua) kuopus.

      Poista
    3. Ai te olette saaneet sivunkin irti. Meillä esikko oli kiltti lukija jo vauvana, appsi taas on saanut esikon vanhoista Kukkuu kirjoista palasia irti mutta taitteluista huolimatta sivu on vielä ehjinä. Kontakstimuovillahan noitakin voisi vahvistaa, näin olen tehnyt joidenkin käytettyjen Puppe kirjojemme kanssa.

      Arjaa kuka kirja meni nyt ohi, jos et tarkoita tuota kuvassakin olevaa juuri esittelemääni kirjaa? Siihen itse viittasin ja tekstini loppuun, jossa sanoin että annan yhden näistä Arvaa-kirjasarjan kirjoista appsille testiin kestääkö :).

      Poista
    4. No meni nähtävästi minullakin ihan ohi, eli en tarkoittanut! On olemassa sellainen rapiseva, kankainen arvaa kuka kirja joka nyt varmaan pyörii mielessä kun kuopus sitä jäystää päivät pitkät, joten jostain syystä tungin sen tähänkin mukaan ;)

      Meilläkin tyttö on aina kohdellut kirjoja nätisti, mutta näinpä se sivu kuitenkin käteen jäi :( Kontaktimuovia käytin muuten minäkin muutamaan rakkaaseen Tammen kultaiseen kirjaan.

      Poista
  2. Sivu irtosi, joten ei kestä kuten pahvisivuiset, ylläripylläri.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!