maanantai 29. huhtikuuta 2013

Keinuhevosen kengittäjä (Itkosen uusin runokirja)

Kun katselin sanomalehdestä kevään uutuuskirjoja, oli Jukka Itkosen uusin runokirja Keinuhevosen kengittäjä, runoja vauvakotiin (2013) heti yksi suurimmista kiinnostuksen kohteistani. Kun uskallauduin kysymään blogiini arvostelukirjoja kustantamoilta, tämä kirja oli ensimmäisiä pyyntöjäni ja itse asiassa jäin silloin siihen uskoon, ettei valitettavasti Kirjapaja voisi tätä minulle toimittaa. Voitte ehkä ymmärtää ilahdukseni, kun viime viikolla paketista löytyikin tämä Matti Pikkujämsän kuvittama kirjanen. Itse asiassa luin puolet runoista heti siltä istumalta, ja hymyilin ja itkin. En oikeasti nyt liioittele.


Syy varsinaiseen liikutykseeni johtuu paljolti siitä, että kuopukseni vauvavuosi täyttyy pian ja olen taas hieman herkemmällä mielellä. Synnytys ja odotusajat käyvät välillä mielessäni ja sitä ikään kuin pohtii vauvavuoden kulkua uudestaan. Itkosen runot etenevät vauvavuoden mukaisesti ensin odotuksesta, ensipäivistä, uutuuden ihastelun kautta vaikeampiin hetkiin, vauvan liikkumiseen ja itsenäistymiseen. Jo kirjan ensimmäinen runo Odotus kolahti minuun ja kovaa: "Kaksi pientä kättä, kaksi pientä jalkaa. Kun hän tulee maailmaan, uusi ajanjakso alkaa." Olen nimittäin tismalleen samaa mieltä tästä kuin Itkonen ja kokenut niin, että ajanlasku menee lapsen syntymän kautta ihan sekaisin. Ikään kuin aina olisi ollut niin ja sitten ei kuitenkaan.


Itkosen runot ovat siis olleet suosikkejani useamman vuoden. Niissä on selkeää loruttelua, niitä on minun helppo lukea ja saan niihin nopeasti otteen ja rytmin. Itkosen runoissa on mielestäni paljon pienten arkiasioiden kummastelua ja ihailua ja se tehdään herkällä ja samalla myös hauskalla tavalla. Matti Pikkujämsän kuvitukset sopivat Itkosen runoihin todella hyvin. Ja vaikka Pikkujämsän kuvitukset ovatkin sanomalehdistäkin jo varsin tuttuja, eivät kuvat tunnu "käytetyiltä" tässäkään teoksessa, vaan niissä on paljon hyviä muistojen herättäjiä ainakin minun ikäiselleni lukijalle, kuten runossa Nappisilmä, johon on piirretty tutun nuken kuva.


Pidän tästä runokirjasta myös siksi, että se ei ole liian pitkä. Mielekästä oli myös kirjan monipuolisuus ja vauvavuoden haasteiden käsittely, jopa kielletyt tunteet vilahtavat runoissa, kuten Sadepäivän blues ja Lapsennukuttaja ja Parku"...repiä juuriltaan ruukuista kukkia, eikä tietokonetta nykiä, siinäpä alkaa hermot jo pykiä ja pääsee kamala parku." . Huumori on oiva keino asettaa vaikeitakin asioita kohdalleen, kuten me blogien lukijat hyvin tiedämme. Täällä jos jossakin sarkasmi ja mustahuumori kukoistavat jatkuvasti, ainakin omassa blogissani.


Keinuhevosen kengittäjä määritellään kannessa "runoja vauvakotiin" lisäyksellä, joka on oikeastaan aika hyvä määritelmä. Runokirja nimittäin sopii mielestäni oikein hyvin niin aikuisille kuin lapsillekin luettuna. Kirja on varmasti hyvä lahjakirja odottaville vanhemmille, ristiäislahjaksi tai jopa näin vuoden jälkeiseen muisteluun. Voisinpa kuvitella, että kirja sopii myös sisarusta odottavalle lapselle tai jo isoksi sisarukseksi tulleelle. Pitääpä kokeillakin esikoiselleni pikimmiten (en malttanut enää odottaa tämän esittely kirjoitusta kauempaa!). Jos kuitenkin aloittaisin hauskimmista runoista, eikä niistä joiden kohdalla vollotan näköjään joka kerta.

Ansaitusti, ja onneksi ennakkotoiveeni täyttäen, annan 5/5 pistettä. Loppulainaukseni Itkosen runosta lienee pisteiden puolesta puhuva, vaikka jätinkin viimeisen säkeistön pois. Itku pääsi kirjoittaessakin! Itkonen tiivistää kirjassaan niin äitiyden kuin isyydenkin tunteita, loistavasti.


Siivosin tänään kirjahyllyäni ja huomasin (katso kuva yllä), että olisihan näitä lastenrunokirjoja muitakin teille esiteltäväksi. Hmm, lisää projekteja... Mutta vinkiksi sanon, että kirppareilta löytää kivoja vanhoja lorukirjoja, joita ei enää kaupoista saa ja niissä on usein myös leikkejä mukana, jos niistä tykkää!


"Sinä kuljet sitä tietä,
minä kuljen tätä.
Sinua en koskaan
mielestäni jätä.

Minne tiemme johtaa,
sitä tiedä emme.
Mutta tiedän kyllä,
kerran erkanemme.

Olet pieni, mutta kasvat,
minä pienenen.
Niin käy tässä maailmassa,
ymmärränhän sen.

Menet sitten sinne
taikka tulet tuolta,
toivon että pidät
itsestäsi huolta.

..."

- Jukka Itkonen: Äiti miettii tulevia (kirjasta Keinuhevosen kengittäjä)

12 kommenttia:

  1. Eipäs kirjoitella tällaisia postauksia toisten toimistoaikana niin, että he joutuvat runoista liikuttuneina vessaan itkemään!

    Niisk :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kyllä parhaani mukaan varoitella jo heti ensikättelyssä :D (sinä mielessäni, ja vähän Ada, hänkin tuntuu liikuttuvan Oikeissa kohdissa hih)!
      Mutta. Nyt kävi näin, onneksi on allergia-aika niin silmät voivat punoittaa milloin vain!

      Poista
  2. Ihana, tätä kirjaa täytyy käydä käpistelemässä jossain kirjakaupassa! :)

    Sinulle on tunnustus blogissani:
    http://www.parahdys.blogspot.fi/2013/04/rakkaudentunnustuksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei =}! Kiitos paljon, sait minulle oikein hyvän mielen :))! Pitääpä jakaa rakkautta eteenpäin piakkoin!

      Poista
  3. Onpa ihanan näköinen ja kuuloinen kirja! Eikä ihme, sillä Jukka Itkonen ja Matti Pikkujämsä ovat mahtavia — vaikka jälkimmäisen kuvituksista tuleekin vähän liikaa mieleen Hesari :D

    Tuo runo on tosiaan aika niisk!, kuten Liina totesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä täysin :)! Luetaankohan teillä lastenrunokirjoja? Meillä satunnaisesti, toivottavasti lasten kasvettua vähän enemmän (kun niitä hyllyssäkin jo on :D).

      Poista
  4. Täällä on Minillä selkeästi runoaika elämässä. Aikaisemmin poika on kyllä tykännyt kuunnella kaikkea ääneen lukemista, mutta nyt selkeästi on runot tämän hetken juttu. Monet runokirjat mitkä on "poistunut lukemistosta" ovat taas nousseet esiin uudelleen ja ihastus syttynyt aika simppeleihinkin (=paskoihinkinkin ;D ) vauvarunojuttuihin.

    Voi hittolainen tuota runoa.

    "Olet pieni, mutta kasvat,
    minä pienenen.
    Niin käy tässä maailmassa,
    ymmärränhän sen."

    byäääää!!! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Sama havainto täällä. Lapsi ikään kuin nauttii riimipareista ja huvittuu niistä taas erilailla :). Samalla on tässä viime aikoina tullut muutakin kiinnostavaa kehitystä alulle, hmmmm!

      Poista
  5. Snif, sait tällä postauksella tännekin palan kurkkuun, ihana runo!

    Jukka Itkonen on ihan huippu, meillä kuunnellaan paljon Meritähden Paatti -poppoon Lohi ui ohi -levyä, jonka laulut ovat Itkosen runoihin sävellettyjä. Biisit ovat hyviä ihan itsessäänkin, mutta hauskat sanat tekevät siitä yhden meidän lempilastenlevyistä. Esikoinenkin hoilaa lauluja itsekseen, on mahtavan kuuloista kun 3-vuotias laulelee rattaissaan "oi lohi, oi lohi, sinä silmieni ilo - silkkaa lihasta jokainen kilo..." :)

    Täytynee tuokin kirja yrittää bongata kirjastosta (kiitos taas vinkistä!), tai ehkä jopa varata, jos ei muuten onnistu. Meillä esikoinen haluaa valita itse kirjansa (toki harrastan vaivihkaista ohjailua), joten innostaminen varaamalla saadusta kirjasta on haastavampaa. Mutta ehkä tämä onkin sitten meidän pian 1-vuotiasta vauvaa varten! :)

    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi ja cd-vinkistäsi :)! Olen huomannut, että Itkosen runoja on sävelletty (kai aikuistenkin musiikkiin) mutten ole löytänyt cd:tä. Pitääpä lainata kirjastosta :).
      Varaus on kyllä tosi kätevä juttu kirjastoissa ja joissakin lastenosaston tuotteiden lainaus on ilmaista. Tämä kirja voi kyllä olla myös varsinkin sinuavarten jos vauvasi on täyttämässä myös vuoden :)!

      Poista
  6. hei! miten tuo runo tuosta jatkuu? olisi kiva tietää ja kirjastastoonkaan en pääse ennen maanantaita.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!