keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Liikuteltavia kuvia pikkulasten pahvikirjoissa

Minulla on ollut tarkoitus esitellä blogissani myös vauvojen pahvikirjoja, koska olen itse ainakin huomannut, että niissäkin laatu heittelee laidasta laitaan. Lisäksi näiden esittely on lähinnä tyhjän varassa (?). Hyvät pahvikirjat ovat toimineet esikoisellani vauvasta kolmivuotiaaksi. Hyvä pahvikirja on kuvitettu selvästi ja värikkäästi ja on kestävä ja hauska. Se saa olla myös lorutteleva tai muuten pikkuisen opettava (sanasto). Niin ainakin minä ajattelen. Kuitenkin blogiaikanani en ole vielä oikein ehtinyt vauva/ensikirjoja paljoakaan esitellä, koska tämä kuopukseni onkin ollut lukijamallia "itsenäinen termiitti", joka ei paljon sylissä viihdy lukemassa, vaan katselee kirjansa vaikka väärinpäin omassa sängyssään päikkäreitä hakiessaan. Termiitti osio viittaa siihen, että kirjaston vauvakirjoja en ole lainannutkaan yhtä paljon kuin esikoiselleni.

Esikoiseni oli taas hyvin varhain vauvasta täysin eri lukumaata. Häntä ei oikeastaan tarvinnut houkutella lukemaan. Nyt olenkin huomannut laiskistuneeni kirjojen tarjoamisessa tälle pikkumyylleni, mutta yritän taas ryhdistäytyä ja ottaa iltasadut iltahetkiimme, taas kerran. Ja nytpäs mieleeni tulivatkin nämä pahviset kirjat, joissa on liikuteltavia läppiä. Esikoiseni innostui varsinkin pyöriteltävistä pahvikuvakirjoista reilun vuoden ikäisenä mutta ajattelin, että ehkä liikkuvaisempi kuopus kiinnostuisi kirjoista näiden liikkuvien kuvien myötä. Tässäpä siis paksupahvisia "pop-up" kuvakirjojamme, joita olen itse ostanut meille käyttöön. Osa on jo teipattu...


Ne kulkevat (kirj. Butterfield, kuvit. Chrystall, suom. Hautakangas, Parragon books, 2008) pahvikirjassa esitellään erilaisia kulkuneuvoja arvoitusten kautta: "Mikä kulkee kiskoilla? Onko se kuorma-auto? Ei, Pikku-Juuso! Se on... (pop) Juna!".  Mielestäni on mukava, että pahvikirjassakin on nähty vaivaa, kuten tässä hauskan toiston ja arvoitusten kautta. Vaikka kuvitus ei olekaan lempparini, on kirja ollut esikoisella todella kovassa käytössä ja jos nyt hupaillen annetaan näillekin pisteitä, niin tämä kirja saisi 3/5. Esikoinen huusi pisteensä 5/5!


Kissanpentu Siirin piiloleikit (kirj. Haderlein, kuvit. Cresswell, suom. Raumonen, Kustannus-Mäkelä, 2009) kirjassa on pyöriteltäviä kuvia, joissa näkyy erilaisia eläimiä realistisesti kuvitettuna. Tämän tyyliset kirjat toimivat pieninä (yksinkertaisina) satuina ja sanakirjoina siinä samassa. Ja saahan pyörittelystä kivaa näperrysharjoitusta lapsellekin (ja itselle heheh). Muistelisin, että tämä oli niin kova hitti esikoisellani, että ostimme myös Sasu koirasta kertovan vastaavan kirjan aikoinaan. Ja eikös näitä ollut joskus sweet 1980-1990 luvullakin? Kissanpentu Siirin piiloleikit ansaitsee 3/5. Alkuperäinen idea 5/5.



Nalle Nopsa Lähdetään matkaan! (kirj. (ja kuvitus?) Davies, suom. Luukkanen, Otava 2013) kirjan ostin tänään. Se siitä "meille ei tule enää yhtään pahvikirjaa" lupauksesta. Tässä kirjassa oli minusta poikkeuksellisen söpöt kuvat pahvikirjaksi, lisäksi kirjan liikuteltavat kuvat olivat sekä pyöriteltävänä, vedettävänä että sormella liikuteltavana (miten ihmeessä tuon selittää! katso kuva yllä!). Tarina oli loruttelua ja toistavaa, eli oikein kiva luettava, joskin pitemmän päälle hieman väsyttävä. Esikoinen jo ihastui tähän (olisi varmaan innostunut myös siitä toisesta Nalle Nopsa työkirjasta, jossa oli työkoneita) ja kuopuskin oli hyvin kiinnostunut. Tästä kirjasta tuli vahva pienen lapsen arvostuksen olo pahvikirjamuodossa, hups: 4/5.




Räpy ja Viti leikkimässä (kirj. Scholastic Ltd, kuv. Lodge, suom. Venhola, Kirjalito, 2011) kirja kävi Räpy ja Viti ulkoilemassa kirjan kanssa ensikokeilussa meillä kirjastosta. Kirjat olivat niin hauskoja, että ostin ensimmäisen sitten omaksikin. Tässä kirjassa kuvia liikutellaan etusormella (tai mihin kunkin räpylä taitaa). Kuvat ovat selkeitä ja tumman värikkäitä. Ja joko mainitsin, näissä on jotenkin rentoa ja hyvää huumoria mukana! 4/5.

Oletteko te lukeneet tällaisia pahvikirjoja lastenne kanssa vai ovatko kirjat lähinnä lapsen omassa luvussa tai leikeissä? Onko näilläkin oma paikkansa pienten lasten lukuhetkissä? Teenkö mielestänne tylsää ja turhaa työtä jos yritän nyt kuopuksen (toivottavan) lukuinnostuksen myötä esitellä myös näitä lukemiamme pikkulasten pahvi ynnä muita ensikirjoja? Poppailenko yksinäni? (hei once you pop, you can't stop, ehheheh) Hyllyssä odottelisi ainakin uusia Miffyjä, vanhoja hyviä Jomppa Vompatteja ja vauvaversio-Maisoja...


"Nalle Nopsa, Nalle Nopsa
matkaan lähdössä!
Nalle Nopsa, Nalle Nopsa
ruuhka edessä."

-Benji Davies: Nalle Nopsa Lähdetään matkaan!

7 kommenttia:

  1. Huom! Nämä pikkulasten kirjatkin (pahvi-, kuva-, sana-, loru- ym.) löytyvät Lastenkirjojen aarteita- sivun kautta!

    VastaaPoista
  2. Meillä on tuo Kissanpentu Siirin piiloleikit, ja se oli noin vuoden ikäisenä yksi lapsen suosikeista.

    Minä itse olen herkkä kyllästymään, ja siksi olin kovin iloinen, että meillä pahvikirjavaihe meni nopeasti ohi ja ollaan jo pitkään luettu Veera-, Tatu ja Patu sekä Tammen kultaisia kirjoja. Mutta tuo Kissanpentu Siiri oli kyllä minunkin mieleeni.

    Sen lisäksi lapsi (ja minä) on tykännyt äitiyspakkauksen mukana tulleista kirjoista, joita meillä on Pikku poron päivä ja Iloinen lorutoukka serkuilta perittynä. Niissä ei ole liikuteltavia kuvia, mutta kuvitus on kaunis ja lorut kivoja.

    Mulle vauvakirjat on olleet kaikista vaikeimpia löytää: tuntuu, että suurin osa niistä on ihan kuraa. Kun esikoisen kanssa on luettu päivittäin jo 7kk ikäisestä, olisi niille kuitenkin ollut tarvetta. Katsotaan, onko kakkonen samanlainen lukutoukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta! :)!
      Tästäpä tuli hyvä mieli. Kurkkaapas tuonne mainitsemalleni sivulehdelle ja löydät lisää vauvojen ja taaperoiden hyviä ja laadukkaita (pääosin kotimaisia) kuva/lorukirjoja, koska niitä ON.
      Nuokin mainitsemasi löytyvät vauvojen Top ensikirjaluettelostani, joten olemme ehkä samalla aaltopituudella :).
      On ollut tosi jännä nähdä miten erilaisia ja osin niin samanlaisia omat lapseni ovat. Sinulla on nämä ajat vielä edessä, kirjoineen kaikkineen :). Sitäpä on kiva jäädä näin blogin kautta seuraamaan!

      Otan tämän äänenä "Jaa".

      Poista
    2. Ehdottomasti voit ottaa vahvana jaa-äänenä!

      Musta on ollut tosi mukavaa, että esikoinen on samanlainen lukutoukka kuin äitinsä. Toivon kovasti, että kakkonen on myös. Mun olisi varmaan vaikea sopeutua ajatukseen, että MUN lapsi ei ole kiinnostunut kirjoista :) Mutta saa nähdä, miten käy. Sormet ristiin :)

      Poista
    3. Kyllä :) sama täällä! Toisaalta jos toinen ei tykkää niin kirjoista, voi hänen kanssaan löytyä jotain muuta yhteistä. Vaikka itse kyllä tykkään että lukeminen on niin monipuolinen juttu että...!
      Jei tänään kuopus kuunteli jo viisi kuvakirjaa yhdessä, huomattava harppaus aiempaan :)!

      Poista
  3. Minua ainakin kiinnostaa! :)
    Nyt tuo Räpy ja Viti vaikutti ainakin tosi kivalta :) Semmoisen voisi vaikka ostaakkin jos jostain löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :))! Kiva kiva. Minusta vauvat ja pikkulapset ansaitsevat hyvyyttä siinä missä leikki-ikäisetkin, joten jatkan aarteiden etsimistä tälläkin saralla. Räpy ja Viti löytyi meillekin joskus vuoden vaihteessa (huokealla) joten epäilen vielä löytyvän :). Ainakin kirjastosta (jos ei ole räpytetty loppuun- tosin myös poistomyyntihylly kannattaa Aina tsekata!).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!