keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Oskari -kirjoista

Tunnustettakoon, että meillä on aika pino Oskari -kirjoja (kirjoittaja Barbro Lindgren ja kuvittanut Eva Eriksson, suomentanut Maare Koivunen). Oskarit ovat neliön muotoisia pikkukirjoja, joissa on aukeaman toisella sivulla teksti (tai osassa pahvisivuisia teksti on kuvan alla) ja toisella sivulla kuva. Teksti on aina hyvin lyhyt ja toteava. Oskari kirjoja löytää uutena ja suomennettuina aika huonosti mutta ruotsinkielisenä niitä saa nettikaupoista edullisesti ja vielä pahvisivuisinakin. Siksipä meillä on siis näin paljon mahtavia Oskari -kirjoja, sillä kaiken lisäksi ne ovat varsin pitkäikäisiä luettavia.


Oskari -kirjoissa on mielestäni nähtävissä toistuva kaava kirjojen sisällöissä. Ensin esitellään Oskari, sitten Oskarin lelu (tms), jonka jälkeen tulee konflikti tai asiaan kuuluva pulma (esim. joku haluaa tai ottaa lelun), sitten seuraa tunteita ja lopuksi ratkaisu. Kun kirjoittelin vastikään kasvatuksellisesta kirjasta, niin muistatteko, että siellä painotettiin ajattelemaan lasta itsenäisesti tietoaan rakentavaksi ja muokkaavaksi oppijaksi. Mietin, että tämä onkin hyvä näkökulma katsella myös lastenkirjoja: kuinka lasta puhutellaan kirjassa. Mielestäni näissä 1990-luvulla ilmestyneissä Oskareissa lasta puhutellaan kunnioittavasti. Lapsen älyä ei aliarvioida ja kirjoissa nimetään varsin paljon syy-seurauksia että tunteita (haa, sitä tunnekasvatusta, jota konstruktivistinenkin käsitysmalli paljon ottaa esille!). Tarinat ovat usein hieman satumaisia, vaikkakin opettavaisia. Oskari-kirjoissa ei myöskään kaihdeta vaikeita asioita, kuten riitoja. Esimerkiksi Oskarin auto kirjassa Oskarille ja Liisalle tulee riita yhdestä autosta ja lapset alkavat läpsimään toisiaan. Tästä kummallekin seuraa paha mieli ja parku. Tarina ratkeaa sillä, että äiti tuo (lasten tasolle kumartuen) toisen auton, jolloin lapset voivat leikkiä yhdessä, kumpikin omillaan. Tässähän voisi nähdä jopa viitteita kasvatuksellisiin vihjauksiin meille aikuisille!





Minä pidän Oskari -kirjojen realistisesta ja herkästä kuvituksesta. Se on selkeä, kuten tekstikin, ja näin ollen kirjoja voi lukea aika pienelle, mutta ikää pitää olla kuitenkin sen verran, että jaksaa kuunnella tarinan juonen, joka kestää noin 13 aukeamaa. Meillä appsi alkaa olla nyt siinä iässä. Passiivista sanavarastoa on hänellä jo sen verran, että hän ymmärtää Oskarien kieltä, kuten "Hauva ei saa ottaa tuttia", ja lisäksi kuva tukee kirjoitettua tarinaa. Mutta samaan aikaan huomaan, että myös esikoiseni, pian 4-vuotias, haluaa seurailla kirjoja jälleen kerran ja toistella kirjojen lauseita yllättävällä innolla (kuten sanaa tyhmä, jota toistetaankin meillä nyt noin viisi miljardia kertaa päivässä). Kirjat ovat myös helppo muistaa ulkoa, joten ne ovat hyviä "sisaruslukukirjoja" (ainakin meillä), jossa siis esikoinen "lukee" kirjaa kuopukselle ulkomuistista. Samoin kuopus toistelee tiettyjä sanoja lukiessaan itsekseen "Ai ai ai!". Mielestäni Oskarien kieli on siis hyvin lapsenomaista ja tulee näin lapsen lähelle.



Sen lisäksi, että Oskareissa kosketetaan lapsekkaalla tavalla arkisia asioita (kuten potalla käyntiä, tutin syömistä ja kylpemistä) on kirjoissa aina pikku säväys huumoria. Vaikkapa keksin kautta. Tokihan ammeeseen pitää keksikin ottaa mukaan, vai mitä!

Muistan ensi kertaa Oskari ja tutti kirjaa lukiessani miettineeni, kun Oskari lyö ankkaa, että hmm mitähän lapsi tuosta? Ajatteleeko, että lyöminen on oikeutettua? Sanoinpa lisäyksenkin, että "Oho, mutta eihän ketään saa lyödä!". Nyt, kun näitä mukeloita majailee meillä kaksi, olen huomannut, että valitettavasti lapsilla se läpsiminen ja töniminen on aika arkipäiväistä. Minä en sano, että se on hyväksyttävää mutta silti, huoh, se on arkipäiväistä, vaikka kuinka konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan neuvookin keskustelemalla lasta miksi ei saa lyödä ja ohjaa miten saa tehdä, niin silti. Arkipäiväistä. Oskari-kirjat kohtaavat siis lasten (ja aikuisten) arkipäivää mutta me aikuiset kannamme sen päivittäisen kasvatusvastuun (olinpas varsin sarkastisen vitsikäs). Lisäksi kirjojen seurauksien näyttäminen tekee mielestäni eron läpsimisen kuvaamisessa lastenviihteessä, jossa muksitaan toisiaan vähän väliä ilman sen kummempia realistisia seurauksia.



Mitenkäs teillä? Oletteko lukeneet "legendaarisia Oskari -kirjoja"? Tykkäättekö Oskareista?


"Nami nami tutti."

- Barbo Lindgren: Oskari ja tutti

7 kommenttia:

  1. Voi nää on mun lemppareita, meillä vaan lapset rupeaa olemaan vähän isoja näitä lukemaan. Tykkään juuri siitä huumorista, mitä näissä on, ja ne naurattaa lapsiakin, tosi pienenä jo. Meillä ainoa ongelma on, että niihin tutustuttiin ranskaksi ja Oskarin nimi on jostain käsittämättömästä syystä Mini-Bill, ja vaikka meidän omat kirjat on ruotsiksi (löydetty jostain kirpparilta), niin mä joudun lukemaan Maxin Mini-Billinä. Mutta ihania ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kirjoitin tätä mietin juuri Lentsikat jutuissa käymäämme viittauksellista keskustelua "ranskalaiset ja amerikkalainen kulttuuri" ja mietin, että voi tässä on minusta niin rehellinen kirjasarja, että pitävätköhän ranskalaiset Oskarista! Joten oli huippua, kun kerroit että ainakin teillä on luettu ja vielä ranskaksi. Ja voi, jaan niin tuon huumorin innon näissä kirjoissa, olen itsekin juuri tuota mieltä. Meillä nämä kirjat oli tauolla ehkä vuodenkin niin nyt esikoinen kuuntelee niitä kuopukselle luettuna. Näihin kuuluu varmaan tietty tunnelmakin esikoisella, kun Oskareita on luettu hänelle kuin Tomppia. Eli paljon.

      (5/5 kamaa btw)

      Poista
  2. Nämä ovat aivan ihania! Meillä on potta, auto ja pipari :)

    VastaaPoista
  3. Juuri viime kuussa ostin ihan suomeksi noita kirjoja pari kappaletta kirjaston poistomyynnistä. Itse pidän enemmän samojen tekijöiden Rasavilli piltti -kirjoista. Miehen lapsuuden lempisatu, Rasavilli piltti merellä, löytyi hyllystä jo entuudestaan, mutta samaisesta kirjaston poistomyynnistä kotiutin innosta hihkuen myös Äidin rasavilli piltti -nimisen kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mitä löytöjä! Poistomyynnit ovat huippuja, kun löytää vanhoja hyviä varsin huokeaan hintaan. Meillä on ollut Rasavillejä aiemmin lainassa, pitäisikin kokeilla taas uudestaan :)! Onhan näissä jotain sellaista Eemeli-henkeä nähtävissä :D. Kiitos kommentistasi, toivottavasti tänään luette yhden (tai useamman ;D) sadun kanssamme!

      Poista
  4. Oi nämä ovat ihania kirjoja! Meiltä löytyy Oskari ja pipari sekä Oskari ja tutti. Nyt etsinnässä lisää löytyisikö suomenkielellä? Tai sitten etsin ruotsinkielisiä. Myös Rasavilli Piltit etsinnässä. Lisään näihin vielä tehosteääniä niin johan meillä on hauskaa pojan kanssa. :D

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!