lauantai 30. marraskuuta 2013

Sinisen keskitien joulukalenteri, luukku 1

Hyvää joulukuun alkua kaikille! Tästäpä alkaa Sinisen keskitien oma joulukalenteri. Minua vähän jännittääkin mutta. Kaipa tästäkin hulluttelusta jää eloon!

Kirjoitan teille jokaiselle joulukuun päivälle yhden suomalaisen kansanrunon. Päivittäisistä kuvituksista vastaavat minä, Metsämansikka, ja ihanan joulukalenterilogon on tehnyt Eucco! Tästä siis muodostuikin hauska yhteistyöprojekti, ja apu tuli tarpeen, kiitos.


Loruihin olen yrittänyt tehdä itse perinteisten köröttelyjen mukaisia, helppoja leikkejä, jotka ovat lorujen mukana suluissa ja kursiivilla. Leikit ovat siis "pelkällä äitilogiikalla tehtyjä", ilman tieteellistä pohjaa, ja tällä (kuten myös noloilla kuvituksillani!) yritän kannustaa meitä kaikkia pöljyilemään oman tasomme mukaisesti- ei kai vanhemmuuteen, leikkimiseen ja köröttelyyn tarvitse kursseja, vaan ikioma luomutuote eli mielikuvitus vaan käyttöön! Ja usko itseesi, olet varmasti paras leikittäjä ja leikkien keksijä omalle lapsellesi!

Valitsin runot Kaarina Helakisan toimittamista kirjoista Suomen lasten runotar (Otava, 2009) ja Pikku Pegasos (Otava, 2005, 19.painos). Poimin itselleni tuttuja kansanrunoja, koska ajattelin, että ne olisivat helpoimpia muistaa perusarjessamme. Toivottavasti pidätte tutuista loruista (vaikkeivat ne olekaan jouluisia), kuvista ja leikeistä. Luukkupostauksen lopuissa lainaan tapani mukaan vielä jotain joululaulua.
Mukavaa joulukuuta ja joulukalenterin seuraamista!


Aa, aa Heikki

Aa, aa, Heikki, (istukaa lattialla ja soutakaa käsi kädessä)
kissa langoissa leikki.
Ai, ai, veitikka, (keinukaa käsikädessä kannikalta toiselle)
et saa lankoja sotkea.
Äidin rukki (soutu)
suuri kuin pellavatukki.
Ai, ai, veitikka, (keinuminen)
et saa rukkiin koskea.
Sur, sur, rukki. (soutu)
Tarhassa suuri pukki.
Ai, ai, veitikka, (keinuminen)
et saa pukkia härnätä. (kutita lapsen massua!)

- Suom. kr.


"Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli pimpeli pom,
heitti lumihiutaleen, pimpeli pimpeli pom..."

- Tuulikki Kolehmainen: Lumihiutale

perjantai 29. marraskuuta 2013

Koira ja kirahvi (Viljamaa ja Syrjälä)

Sain sähköpostia pieneltä kustantamolta nimeltään N-Y-T NYT ja kyselyn haluaisinko lukea ja blogata heidän kustantamansa uuden Koira ja kirahvi kirjan (2013). Kirja on kahdella tapaa erikoinen kirja, joista ensimmäinen ja tärkein on toki se, että kirja on Saara Viljamaan 8-9 -vuotiaana kirjoittama. Eli olemme blogissani jälleen kerran sadutuksen ja leikin äärellä. Kuvituksesta vastaa taiteiden maisteri Mirkka Syrjälä. Toiseen kirjan erikoisuuteen palaan itse kirjan esittelyn lopussa.



Koira ja kirahvi kirjassa on oikeastaan kaksi satua. Ensimmäinen on Koira ja kirahvi ja toinen on Koira ja kirahvi Afrikassa. Satu on kokonaan lapsen keksimä, jota on ilmeisesti muokattu aikuisen toimesta kirjaan hyvin vähän. Sadun juonta on aivan turhanpäiväistä alkaa tässä tiivistämään ja totean vain, että se on ihana ja aito. Kun luin kirjaa esikoiselleni ääneen, huomasin heti kuinka intensiivinen ja mielenkiintoinen satu tämä onkaan. Nauroin välillä ihan ääneen, kun se oli niin lämmin ja hyväntuulinen! Satu kulkee rohkeasti omaa polkuaan, käyttää toistoja, on epälooginen, tärkeimpään keskittyvä ja varsin vauhdikas. Siis täynnä mielikuvitusta ja lapsenomaista aitoa satumaista iloa- ilman latistavia rajoitteita. Myös kolmivuotias esikoiseni pitää kirjasta kovasti ja oli jo ensimmäisen lukukertamme jälkeen kovin surullinen, kun kerroin, ettei Saara Viljamaa ole tainnut tehdä muita kirjoja. Joten lämpimät kiitokset ja terveiset Saaralle, jos hän tätä joskus sattuu lukemaan. Voi kun me aikuisetkin osaisimme säilyttää tuon aidon tarinan kerronnan taidon, mikä Saara Viljamaan upeassa sadussa on!

Kirjan kuvitukseen on tehty selvästikin paljon töitä. Pidän Mirkka Syrjälän värikylläisestä ja monipuolisesta kuvituksesta, jossa on paljon yksityiskohtia. Kuvat täyttävät sivut täysin, mutteivat missään nimessä jättäneet satua toiselle sijalle- mikä on upea juttu. Kuvitus on nuorekkaan oloista, mikä on varmasti lapsilukijoille mukavaa katseltavaa. Kuvituksessa näkyy myös ikään kuin piirron jälki, ja tästä pääsemmekin kirjan toiseen erikoiseen seikkaan.



Kirja kuuluu nimittäin saamani lisäinformaatiolappusen mukaan osana Oulun yliopiston TelLis-tutkimushankkeeseen (lyhenteen alkuperää en saanut pienellä jäljitykselläkään selville). Tutkimuksesta voit lukea lisää tästä linkistä. (Tämä kohta on muokattu 1.12.2013, sillä kyseessä oli täsmällisemmin Oulun yliopiston alainen tutkimus, eikä aiemmin linkkaamani Helsingin yliopiston, kyseessä on yliopistojen konsortio TelLis -tutkimushankkeen parissa. Pahoittelen kirjojen tekijöiltä tekemääni asiavirhettä!)

Koira ja kirahvi kirjassa kuvataan lapsen tarinan kautta hankkeessa kerättyä tutkimustietoa. Eli lapsilta kerätyn informaation pohjalta tehdyt analyysit palautetaan kuvakirjan muodossa lapsille ja perheille takaisin. Nerokasta! Sadussa näkyy lapsen tapa kertoa elämää omalla tavallaan. Kuvituksessa on taas näkyvissä lasten (päiväkoti)päivien merkityksellisyys arjen kautta sekä kuinka satu, kerronta ja kerrontamuodot näkyvät lapsen arjessa ja leikissä. Kirjassa (muun muassa) ravistetaan myös kyseenalaiseksi se millä tavalla aikuiset ohjailevat lasten leikkejä ja tarinoita "sovinnaisempaan tapaan" (kuvassa, jossa "koira" puree "kirahvia"- mahtava kuva!) ja kuinka lapset kokevat moisen "turhan rajoittamisen" aikuisen puolelta.



Kirja loppuu avoimesti ja loppua on jatkettu kaulaliinakuvituksen myötä avaamalla lukijoille hieman kirjan monipuolista sisältöä pienin avoimin lausein ja kysymyksin, kuten: "Mitä sinä haluat kertoa?" ja "Tai ehkä sinun kertomisesi on laulua, tanssia ja liikettä."

Minun täytyy kertoa, että olen usein hieman skeptinen jos lastenkirja on tehty liian tutkimuspohjaisesti, mutta tämä kirja pelastuu varmasti sen vuoksi, että sen lähtökohtana on oikeasti lapsen tekemä satu. Vaikka nyt tiedättekin tämän tutkimuspohjan kirjalle, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjaa lapsen kanssa ihan kuten muitakin kirjoja, sillä se on harvinaisen hyvä, kuvitettu satukirja. Pisteitä antaisin leikkimieliseen tapaani 4/5 ja esikoiseni antoi vaatimattomasti "SATA!".

Tekstiä on muokattu 1.12.2013 asiavirheen vuoksi.


"Koira lähti pää kolmantena jalkana kirahvin luo. Kirahvi oli lähtenyt syömään, mutta kopin perältä kuului jotakin. Kun koira meni perälle asti, hän näki sen. Siellä oli vastasyntyneitä kirahvin poikasia!"

- Saara Viljamaa ja Mirkka Syrjälä: Koira ja kirahvi

Pahvikirjoista paperikirjoihin- uhka vai mahdollisuus?! (Kohti talvea! -teema)

Olen aina halunnut käyttää tuon "uhka vai mahdollisuus" fraasin otsikossani. Onhan se niin mahtava! Haa! No niin, se siitä. Köhöm. Eli aiheenani oli miettiä milloin ja miten ihmeessä pieni ihmistaimi kuuntelee pitempää lehtisivuista kuvakirjaa, niiden pahvisten kuvakirjojen sijasta. Toki pahvisissakin on mahtiyksilönsä, kuten eilen bloggaamani Hei hikkori tikkori. Mutta pikkuhiljaa kun pahvikirjoja alkaa mennä kymmenkunta yhdellä istumalta ja äiti voi lukea kirjoja silmät kiinni, sitä toivoo vähän uutta väriä pupilleihinsa.

Niinpä minä uhkarohkeasti lainasin kirjastosta appsilleni, joka on varsin moniaistillisesti lukeva 1,5-vuotias, joitakin kuvakirjoja kokeiluun. Muistinpa valita myös vähän hempeämpää sävyä, ainaisten ajoneuvokirjojen lisäksi ja tasa-arvon nimissä katselin myös kirjoja, joissa on tyttö päähenkilönä. Ja nämä kolme me tänään luimme ja oikeasti, alusta loppuun saakka! Tämä antakoon kaikille meille pahvikirjavankilassa elävillä vanhemmille toivoa huomisesta, sillä pian koittaa paperikirjojen aikakausi, jonka jälkeen satujen aikakausi ja sitten saatammekin lukea iltasaduksi Sinuhea.


Mutta niin, mietin minä sitäkin milloin lapsi on oikeastaan valmis siirtymään pahvikirjoista paperisiin. Mietin, että ensimmäinen askel lienee riittävä kielen kehitys. Paperikirjoissa on usein pitempi satu, jonka kokonaiskäsitys vaatii jo paljon enemmän älynystyröitä. Toinen varsin vaikuttava elementti on keskittymiskyky, jos se lyhyt kuin sekuntiviisarilla, on pahvinen vielä oikein hyvä. Kolmas mieleeni pujahtanut ajatus on turvallisuus, siis kirjan turvallisuus, esmes jos kuulijaosapuoli syö kaiken eteen tulevan, ei kirjaston paperikirja ole vielä paikallaan, mutta pahvinen oma kirja on vieläkin oikein hyvä. Suosittelen siis kokeilemaan lehtikirjoihin siirtymistä hy-vin lyhyillä kuvakirjasaduilla, joissa on selkeät, mielellään hieman yksinkertaiset kuvat ja tietenkin yhdessä lukien. Kuuntelua olen itse helpottanut osoittamalla tarinaan "oikeaan kohtaan" liittyviä kuvia ja tekemällä kuvaa eläväksi esim. kipittämällä sormilla "tarinan mukaisesti" (jos esim. "Hiiri juoksi koloon."). Toinen jaksamista helpottava on meillä ollut elehtivä lukeminen, eli äännellään hiirelle eri tavoin kuin karhulle ja niin edespäin. Mutta tässäpä kolme kivaa, testattua kuvakirjaa, jotka täyttivät aika lailla nuo aiemmat pohdintani.





Lilli Lammas seikkailee (Mäkelä, 2013, suom. Raija Rintamäki) on Jane Simmonsin herkästi kuvitettu ja kirjoitettu, yksinkertainen ja perustarinalla oleva kuvakirja. Sadussa Lilli lähtee tutustumaan maailmaan ja kohtaa eri eläimiä ja ääntelee heidän äänillään. Lopussa hänelle tulee ikävä äitiä ja vähän pelottava olo (tämä tosi lämpimästi ja turvallisesti tehty kohta) ja hän kipittää takaisin äidin luo. Etsin aiemmin blogissani kirjoja eroahdistukseen, niin tässäpä on taas yksi. Kirja on niin peruseläinkirja, että se on aikuiselle hieman tylsäkin, mutta kuvakirjoja aloittavalle lapselle kirja on toistoineen oikeastaan täydellinen. Eli veikkaan, että appsi antaisi 5/5 ja minä, aikuinen, 3-4/5.



Julia Huberyn (kirj.) ja Alison Edgsonin (kuv.) Ripaus keijutaikaa (Mäkelä, 2011, suom. Terhi Leskinen) kertoo hiiritytöstä, joka tahtoo olla syntymäpäivänään oikea keiju. Hän haluaisi osata lentää ja tehdä taikoa mutta realiteetit ovat tilannetta vastaan. Hyvin hempeä, glitterillä somistettu kuvitus ja tarina on niin tyttömäinen kirja, että hienoa että näitäkin on. Kirjassa on myös merirosvoleikkiä leikkivä isovelihiiri, jonka ansiosta myös meidän isoveli kipitti kuuntelemaan tätä kirjaa. Appsi kosketteli kimaltelevia siipiä ihan niin kuin älyäisi niiden ihanuuden kertaheitolla. Äiti, siis minä, oli hieman häkeltynyt kaikkien pärisevien kulkuneuvokirjojen jälkeen mutta erittäin iloinen, kun kirjassa oli kuitenkin kiva tarina, hyvä kuvitus ja koosteinen loppu. Tarina oli varmasti vaikeampi appsin käsittää ja se oli hitusen pidempi kuin edellä esittelemäni kirja. 3,5/5.



Kohti talvea! -teemaani saan ympättyä vielä tämän viimeisen kirjan (multitehokaspostaus), eli Pete ja Pulmu Talvipäivä (Mäkelä, 2012, suom. Raija Rintamäki), joka on Axel Schefflerin kuvakirja. Vaikken oikein ole Scheffler fani, yllätyn aina kuinka hänen kuvituksensa ovat selkeitä, värikkäitä ja kivoja. Tässä kirjassa on paksut pehmokannet (jonka funktiota en ollenkaan tajua, vie vaan enemmän tilaa ja lehtipaperit sisällä repeävät ihan yhtä lailla). Tarina kertoo Petestä ja Pulmusta, jotka leikkivät ulkona lumessa, perusleikkejä esitellen. Lumiukkoa tekiessä heille tulee riita, että tehdäänkö lumihiiri vai -jänis ja tästä seuraa hyvin Oskarimainen (Lindgren) "riitakohtaus", jossa lopulta kaveripari sopii riidan. Siis hyvin päivänselvä tarina mutta aloittelevalle paperikirjakuulijalle hyvät, selkeät, lyhyet lauseet ja selkeillä, värikkäillä kuvilla. 3/5.

Spoilausvaroitus! Loppulainaukseni on Lilli Lammas seikkailee -kirjan loppusanat!


"Lillin mielessä kävi: "Röh, ii-haa, kvaak, muu!" mutta hän sai sanotuksi vain... "Mää! Mää! Mää!"

- Jane Simmons: Lilli Lammas seikkailee

torstai 28. marraskuuta 2013

Mahtava uusi pahvikirja vauvoille!

Lainasin kirjastosta uuden kotimaisen pahvisivuisen Hei hikkori tikkori (WSOY, 2013), jonka on riimitellyt Kirsi Kunnas ja kuvittanut Anne Vasko. Luulin, että kirjassa olisi "vain" vanha klassikkoloru hikkori tikkori toikki uusilla kuvilla mutta ilahduin todella paljon, kun huomasin, että vanha oli loruteltu aivan mahtavaan uuteen asuun Kirsi Kunnaksen iki-ihanaan tapaan.





Anne Vaskon kuvitus ja koko kirjan toteutus on aivan uskomattoman ihana. Värien käyttö on omaan mieleeni täydellistä ja eläinhahmot tosi söpöjä ja sympaattisia. Kuvissa on myös pieniä aukkoja, jotka jo sinänsä auttavat keksimään uusia ihmettelyn ja jutustelun aiheita lapsen ja vauvan kanssa. Kirjan kuvissa on jokaisen lapsen "lempi ensisanoja", eli eläimiä ja ruokia kuvitettuna. Lorutus ja kuvitus ovat yhdessä niin kauniissa sulosoinnussa, ettei auta kuin hehkuttaa. Ja sanoa, että kyllä tämmöisellekin kirjalle jonkin palkinnon soisin, voi hyvänen! Minusta tuntuu, että joudun ostamaan tämän kirjan meille omaksi, sillä se on niin täydellinen. Lisäksi kumpikin lapsistamme pitää siitä mahdollisesti yhtä paljon kuin lastenkirjoihin hurahtanut äitinsä (5/5). Jos etsitte vauvalle pitkäikäistä, laadukasta, kestävää, kaunista ja lorutteluun, vuorovaikutukseen kutsuvaa kirjaa, suosittelen sydämellisesti harkitsemaan Hei hikkori tikkoria. Olemme lukeneet tätä kirjaa appsin kanssa lähes viikon ajan joka päivä (usein kahdesti kolmesti), enkä edes minä ole vielä kyllästynyt! Joko te olette tutustuneet Hei hikkori tikkoriin ja mitä piditte?


"Hei tuuteli, tiiteli,
kissan viulu se vinkui..."

- Kirsi Kunnas ja Anne Vasko: Hei hikkori tikkori

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sinisen keskitien joulukalenteri!

Ilolla ja suurella jännityksellä kerron, että olen nykertänyt teille loruiluun ja yhteisleikkeihin kutsuvaa kalenteria. Se ei ole vielä läheskään valmis, mikä tietysti lisää omaa jännitystäni! Mutta ensi viikolla tähän aikaan elämme jo joulukuuta...

Kuvan oikeudet kuuluvat Euccolle.

Joulukalenteri on kiitos lukijoilleni ja kannustus meille kaikille yhteiseen höpertämiseen varsinkin näin joulun alla. Kalenterin ihanan ja herkän (yllä) "logon" on tehnyt ystäväni Eucco ja kalenterin kuvituksessa auttaa myös Metsämansikka. Suuret kiitokset jo tässä vaiheessa avustanne ja tulleista kannustavista kommenteistanne!

Toivottavasti tästä tulee meille yhteinen kiva juttu! (ja vielä kerran hui)


"Tyttö taivahan takana
tyynyjänsä typsyttävi,
nauhojansa napsuttavi."

- Suom. kr.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lastenkirja on kielen oppimisen väline

Kävimme pitkästä aikaa esikoiseni kanssa kahden kirjastossa. Eikä pidetty kiirettä! Voi miten ihanaa se olikaan. Uhmaikäinen ja hieman kipeä poikani käyttäytyi kuin unelma ja oli oma hurmaava, naurava itsensä. Tämä oli harvinaista herkkua tälle viikolle ja tuotti hyvää mieltä meille kummallekin. Tässä talven tummuudessa joulunavajaiset ja muut höpsöttelytkin alkavat tulla tarpeeseen. Ne tuovat vaihtelua arjen tummuuteen ja glitteriä kalvenneille poskille. Hei kaikki: ylös, ulos ja edes grillimakkaralle!



Kun katselin kirjastonkirjasaalistamme huomasin, että suurin osa kirjoista taitaa olla suomennettuja kirjoja. Huvittavinta oli, että kokemusrikkaan kaupunkiretkemme jälkeen esikoiseni isoin ilonaihekin oli se, että lainasimme Martin tarinatalli kirjan taas kerran! Niinpä tietysti. Tämän lisäksi lainasimme esimerkiksi Postimies Paten kirjan, joka kiinnosti myös minua. Sillä (seuraa sumuisa muistelukohtaus!), kun minä olin pieni, minulla oli ystävä, jolla oli Postimies Pateja VHS-kasetteina. Ja voi kuinka me niitä katsoimmekaan! Vieläkin kun kuulen Postimies Paten melodian, tunnen lämmön läikähdyksen syrämessäin. Kun näin aikuisiällä olen katsonut Postimies Paten ohjelmia, olen huomannut, että ne (vaha-?)animaatiothan ovat oikeasti todella laadukkaita ja kestävät katselun vielä tänäkin päivänä ilman nolouden tunnetta. Mutta millainen on nykyajan Pate kuvakirjassaan? Hänet on kuvitettu tietokoneella ja särmikkäitä kasvoja on pyöristetty. No, tätähän tämä on, kännykätkin vielä ymmärrän ihan hyvin, että pysytään ajan mukana. Kirjassa on isokokoinen teksti toisella sivulla, joka ilahdutti minua aluksi kovasti. Tässäpä kirja vastalukeville lapsosille! Mutta tarkempi katselu sai minut surulliseksi. Fontti on kaunisteltua, jotain kaunon ja tekstin väliltä (esim k-kirjain), joka sekoittaa aloittelevaa lukijaa täysin tarpeettomasti. Lisäksi kirjassa on virheitä. Kirjain puuttuu (tätä olen havainnut viime aikoina valitettavan usein suomennetuissa lasten kuvakirjoissa) ja seuraava lause sai minut nieleksimään: "He pilkkosivat ja paistoivat kunnes kaikki oli valmista.".




Minusta on hyvä asia, että meille on tarjolla erilaisia lastenkirjoja. Mielestäni on äärimmäisen hyvä jos disneyn prinsessat tai autot saavat lapsia lukemaan ja kiinnostumaan kirjoista. Mutta yksi asia, mitä näin pienenä kotiäitinä, ja hieman lasten äänen puolella olevana muutenkin, haluaisin toivoa on laatu. Myös prinsessakirjoissa voidaan yksikertaisempikin sisältö kirjoittaa laadulla. Eli hyvällä suomen kielellä. Kuten tiedätte, minulla ei ole taitoa nerokkaaseen suomen kielen käyttöön- kielioppi on lähes hepreaa minulle! On mielestäni ihan epäreilua, etteivät aivolohkoni ymmärrä kaikkia pilkkuja ja muita sääntöjä automaattisesti. Lisäksi olen laiska huoltamaan kieltäni. Mutta olen ajatellut, että lukemalla hyvää kieltä kirjoista, edes lapseni oppisivat paremman kielen käyttäjäksi. Ja pääsisivät näin kieliopin oppimisessa helpommalla.



Siispä, hyvät kustantajat, panostakaa lastenkirjoissa kieliasuun, olkaa hyvä! Kirjan kautta lapsemme oppivat ja säilyttävät suomen kielen taidon. Se on iso tehtävä! Meillä on paljon laadukkaita lastenkirjailijoita ja suomentajia, jotka omistautuvat työlleen, hiovat kieliasun virheettömäksi ja käyttävät laajaa, täsmällistä sanastoa. Olen perin kyllästynyt siihen, että autokirjoissa suomennokset ovat välillä ihan tuulesta temmattuja! Kolmivuotias poikanikin tunnistaa joskus kauhakuormaajan ja traktorin eron paremmin kuin kirjan suomennos. Minä en tunnista, ja sitten olen välikädessä, että kun tässä kirjassa näin sanotaan... Niinpä niin. Painettu sana ei ole totuus, mutta voitaisiinko edes yrittää- yhteisen hyvän nimissä?

Ja kiitos jälleen kerran kirjastosta, ettei kaikkea tarvitse ostaa omaksi!


"Kenties oveen koputetaan,
juuri nyt - ja 
itse kirjeen saat..."

- Postimies Paten tunnari (jos oikein muistin)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Lasten kuvakirja joululahjaksi?

Minä olen se täti, joka on ostanut kummilapsilleni ja muille kulmakunnan synttärisankareille sinnikkäästi aina kirjoja tai pelejä lahjoiksi. Mutta oikeasti kirjan ostaminen toiselle on vaikeaa. Parasta olisi aina kysyä millaisista pitää ja olisiko lahjan saajalla jopa joku toive olemassa. Olen nimittäin ostanut kirjalahjoja myös aikuisille joululahjoiksi, ja niissä epäonnistun lähestulkoon aina. Tänä vuonna voisin jopa olla ostamatta. Paitsi että en.



Mutta lasten kuvakirjoista! Olen pyytänyt tänä vuonna kustantamoilta lasten kuvakirjoja Siniselle keskitielle esiteltäväksi. Kiitos, että rohkaisitte minua asiassa! Kaikki kustantamot eivät ole nähneet yhteistyötä kannattavana mutta ilahduttavan moni on. Olen myös pyrkinyt esittelemään kirjastolöytöjäni yhtä lailla ja toivottavasti näin monipuolisuus kustantamoissakin on säilynyt. En kuitenkaan itse ole laskenut mitä kultakin on tullut esiteltyä, sillä mielestäni se on toissijaista. Tärkeintä itselleni on laadukas ja monipuolinen lastenkulttuuritarjonta lastenkirjojen muodossa.



Tässäpä siis pikkumaistiaisia ja muisteloita tämän vuoden Sinisellä keskitiellä esitellyistä lastenkirjoista (linkkiä klikkaamalla pääset esittelyyn), vaikkapa pukinkonttia varten. Vastuu on kuitenkin teidän! Ja suosittelen lämpimästi utelemaan pukkiasioita lahjan saajalta itseltään tai hänen vanhemmiltaan!


Lasten runokirjoja, 2013:

Korolainen: Kissa, kissa, kissa (Lasten Keskus) - runoja kissamaailmasta, sopii myös aikuisille
Itkonen: Keinuhevosen kengittäjä (Kirjapaja) - runoja vauvakotiin
Itkonen: Astronautin rusinapulla (Otava) - pitkähköjä runoja ruuasta, en ole ehtinyt esitellä vielä
Toim.Anttonen, Inkala: Riimikissa kikattaa (Tammi) - runokokoelma ja leikkiohjeita 0-3,5-vuotiaille


Lasten tietokirjoja, 2013:

Hoffmann, Asquith: Meidän ja muiden tunteet (Lasten Keskus) - laadukas tunteista kertova kirja leikki-ikäisestä koululaiseen
Steffensmeier Wittmann: Suuret ajoneuvot (Lasten Keskus) todella hyvä työautokirja autoista kiinnostuneille


Lasten kuvakirjoja leikki-ikäisille, 2013:

Ahlbom: Lokkivuoren Joonatan (Saarni) - satumainen, monitasoinen ja laadukas kuvakirja, käy myös kouluikäiselle
Ferri: Tatu kasvaa suureksi (Lasten Keskus) - kaunis tarina "isoksi" kasvamisen haasteista
Kirkkopelto: Molli (Lasten Keskus) - mielestäni vuoden paras kotimainen lasten kuvakirja, myös kouluikäiselle
Känkänen: Joulu on jo ovella, Apo Apponen! (Teos) - todella hauska, sarjakuvamainen kirja, käy myös eskarille
Nopola: Siiri ja villi taapero (Tammi) - villi ja hauska, kauniilla kuvituksilla, tyttö pääosissa
Nopola: Rauhallinen Erkki ja hiutalepoika - yksi vuoden suosikeistani
Pellicioni: Onni-poika tahtoo kaiken (Minerva) - kulutuskriittinen kuvakirja
Surojegin: Pikkupöllö (Minerva) - kaunis, laadukas, satumainen
Walt Disney: Lentsikat (Sanoma Magazines Oy) - Autot-faneille aika varma lempikirja, Lentsikat leffan juoni





Pahvikirjoja vauvoille ja taaperoille, 2013:

Hill: Kukkuluuruu Puppe ja muut pupet - klassikko ja aina hyvä vauvasta leikki-ikään
Kaarla: Muumipeikko lentää (Tammi) - yhtä hyvä kuin Puppe, kaunis luukkukirja
Tapola: Toivon talvi - sisältö leikki-ikäiselle, kaunis kuvitus ja huippu sisältö


Laulukirjoja, 2013:

Perkiö: Soiva laulukirja (Tammi) - blogini suosituin postaus, ja lähes varma lahja perheille
Sopanen: Reissutunti (Otava) - sisältää cd:n, vuoden soitetuin levy meillä


Mielestäni vanhat kirjat ovat yhtä arvokkaita, joten täältä löytyy kasa lisää kaikenlaista. Muistakaa Maisat, Tatut ja Patut ja muut klassikot tiukoissa paikoissa! Ja tokihan minäkin ostan lapsilleni joululahjoiksi kuvakirjoja (Katri Tapolan ja Hannamari Ruohosen kirjat ainakin, lupaan esitellä nämä tulevana vuonna, ovat muuten myös esikoiseni pitkäaikaisia toiveita).

Huhhuh, toivottavasti tästä vinkkilistasta oli jollekin hyötyä, sillä minulla tähän meni hurjasti energiaa kun tein kovassa kiireessä! Pahoittelen muun muassa kuvittajien puuttumista- nyt en ehtinyt parempaan.

Tsemppiä kaikille lahjaostoksiin, panostetaan mieluummin laatuun eikä määrään!


"Chuggington,
tsuku tsuku tsuku tsuku
Chuggington"

- postaus tehty tämän tunnarin tahdissa ja mahdollistamana

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulu on jo ovella, Apo Apponen! (Kohti talvea!)

Muistattehan Apo Apposen? Toivon kovasti niin, sillä esittelin Apoa kirjastolöytönäni viime helmikuussa. Hyvää huomenta, Apo Apponen! valloitti meidän perheen jo tuolloin ja sai viisi pistettä kuin heittämällä. Voitte siis kuvitella intoni, kun löysin kirjamessuilta Apot mahtavaan messuhintaan. Niin siis monikossa, sillä Juhani Känkänen on kirjoittanut ja kuvittanut järjestyksessään toisen Apo -kirjan: Joulu on ovella, Apo Apponen! (Teos, 2013, itse ostettu).






Ja tämä kirja, esikoiskirjan rinnalla, onkin ollut viime viikkojen luetuin kirjamme. Vaikka kirjan nimi viittaa vahvasti jouluun, käsittelee kirja oikeastaan koko syksyä ja miten kauan se sateineen ja tuulineen kestää- kuten pikkulapsen joulun odotuskin. Kirjassa käsitellään siis aikakäsitystä ja odottamista taattuun Känkäsen Apo -tyyliin: kielileikeillä, huumorilla, pienoisella sarkasmilla, sarjakuvamaisella otteella ja mahtavasti sommitetuilla kuvilla. Kirja kutsuu ainakin minut lukijana tekemään ääniefektejä kirjan mukana ja nauran ihan aikuisten oikeasti joka kerta tietyille kohdille, kuten lauseille: "Mutta hyvissä ohjeissa on usein se vika, että niitä on vaikea noudattaa." (Apon äiti neuvoo Apon unohtamaan joulun hetkeksi), "Onks se Pertti itse?" (Kun Kaaro Puttila, kaurapuuromies, tapaa ammatillisessa mielessä pikkuserkkunsa Pertti Kakkarspeppan), "Kuusikauppias näyttää jättikokoiselta päiväkotilaiselta." (No kyllä!) ja "Tämä kuusi on niin hieno, että se on melkein seitsemän." (Simppeliä parhautta!!).






Tässä kohdin lienee tärkeää mainita, että luemme kirjaa tietenkin esikoisemme kanssa, eli kirja uppoaa taas kerran 3-vuotiaaseen poikaamme. Hän nauraa käkättää useallekin kohdalle (monesti ääniefektityylisille) ja fanittaa Kaaro Puttilaa. Ja tapaahan Kaaro Puttila tässä kirjassa Emma Riisi-Puurouksen ja ihastuu. Puttila saa mantelisydämen ja esittää parhaat tanssiliikkeensä. En kyllä pysty kertomaan enempää, sillä teidän pitää lukea Apot itse ja antaa Apposen ja muiden hahmojen lumota teidät. Minä veikkaan villisti, että tämä kirja kestää useita lukukertoja siitä kolmivuotiaasta vielä alakoulun ensiluokille asti. Joten jos haluat hyvää mieltä, helpotusta "Joko on joulu" -kysymykseen ja nauraa ääneen, muista kirja Joulu on jo ovella, Apo Apponen! 5/5.

Ja kyllä minä vaan tällekin kirjalle jonkun lastenkirjapalkinnon soisin, jos valta ois mun.


"- Äiti.
- Niin, Apo?
- Joko kohta on taas joulu?
- Nyt pää tyynyyn."

- Juhani Känkänen: Joulu on jo ovella, Apo Apponen

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kaksi huippua pahvikirjasarjaa leikki-ikäiselle

Minä en ymmärrä miten olen unohtanut kirjoittaa teille kahdesta legendaarisimmasta pahvikirjasarjasta mitä kirjahyllyiltämme löytyy (ja ihan isse ostettuna). Sillä nämä kaksi sarjaa todistavat sen, että myös "vauvakirjat" voivat todella olla nerokkaita monella tapaa. Ne ovat kauniita, hauskoja, joko mainitsin nerokkaita, laadukkasti toteutettuja, tarinaltaan erinomaisia ja ihan symppiksiä! (eikä mene edes rikki!)




Pete-possujen (Tammi, 2003, tekijät: Ljudmila Petruševskaja, Alexander Reichstein, suom. Varja Protassova) kirjat Pete-possu ja auto sekä Pete-possun matka alkavat kumpainenkin samalla tavalla: Pete-possu tekee leikkiauton. Tämän jälkeen Pete-possu ajelee leikkiautollaan ja tarina muuttuu Pete-possun lyhyen leikin kuvaamiseksi. Tarinat houkuttelevat lukijansa mielikuvitusleikkeihin ihan uskomattoman ihanalla ja yksinkertaisen huipulla tavalla. Kuvitus on simppeliä mutta juuri sinänsä ihan parhaita. Kirjoista huokuu hyvä mieli, leikin ilo ja huumori. Kirjan tekijöiltä löytyy myös karhukirjasarja. Kannattaa tutustua vaikka isommankin lapsen kanssa, vaikka nämä kirjat käyvät tarinan lyhyyden ja lapsen tasoisen kielen vuoksi jo vauvalle. 5/5.






Toinen ikilempihahmomme on supersupersöpö Jomppa Vompatti (Churchill, Fuge, Aurinko kustannus, suom. Tanja Kanerva, kokoelma vuodelta 2010)! Johan sinäkin tunnet Jompan? Jomppa on lapsekkaan utelias ja pikkuisen villi, oikea luonnon vompatti! Jomppien kuvitus on todella lumoavaa ja hauskaa. Pienet ötökät kuvissa kutsuvat keksimään tarinalle lisäjuonia ja vuorosanoja. Ytimekkäät mutta ihanasti suuhun sopivat Jomppa-tarinat ovat kuin pieniä seikkailuita mutta jännityskin tehdään niin hennosti ja kauniisti, että lukukokemus on varsin turvallinen. Jompasta olemme tilanneet osan kirjoista englanniksi, koska olemme HC-Jomppafaneja. Mutta olen nähnyt, että Jomppa -kirjat ovat olemassa yhtenä painoksena paperiversiona. Jos emme omistaisi pahvikirjoja, olisin jo ostanut tuon suomennetun kokoelman. Ihan huippuja! Kokeilkaa! 5/5.

Huomasin eilen surullisen asian, kun etsin blogiini piipahtaneelle "lahjakirjaa pikkutytölle". Sillä lastenkirjojen aarteeni näyttää täyttyvän suurimmaksi osaksi kirjoista, joissa on poika pääosissa. Ihan niinkuin silloin tasa-arvoisen sukupuolikasvatuksen tuumailujen aikaan radio-ohjelmastakin kuulimme. Ja vaikka tiedostava tarkoitukseni onkin ollut niin eri...!
Tänään, kun etsin pikkuyllätyksiä joulukalenteriimme (annan itselleni luvan mennä tänä vuonna ihan nutsiksi joulukalenterin suhteen, vielä kotiäitinä ollessani) ja katselin samalla "tyttöjen leluja" yleisesti (sillä lelumme ovat tällä hetkellä määrältään kuitenkin kulkuneuvovoittoisia), siis oikein tyttömäisiä, niin olipas vaikeaa. Ilokseni huomasin, että kuitenkin ainakin legot ovat tehneet tässä huiman parannuksen. Mutta kun etsin tarkoituksella tytöistä kertovia kuvakirjoja, törmäsin täysin ala-arvoisiin prinsessalässytyksiin, joissa ei ole mitään sisältöä ja joiden edessä tuntee lähes vastenmielisyyttä lukemiseen! Siis ihan surullista. Meinasin lähes pyörtyä (mutta se johtui ilmeisesti taas niskoistani).
Mutta ei, ei vaivuta murheen alhoon, vaan lyökäämme viisaat päämme yhteen. Tulisiko teillä mieleen hyviä kuvakirjoja, joissa on tyttö pääosissa? Eikä sen tarvitse olla heti prinsessakirja, saa toki olla, mutta voi olla myös ihan vaan arkielämästä kertovia, kuten Veera, Maisa ja Sanna -kirjat.

Minulla on varmaan joku uhma, kun tuumaan täällä näin kriittisesti tällä viikolla. Pahoittelen jos menee jo ihan yli. Minulla onkin teoria, että uhmaikä on tarttuvaa sorttia- ikään katsomatta! Kaikesta huolimatta, nautinnollista Jomppavomppamaista superhassua lauantai-iltaa, tai tuikkujen tuiketta...! Huomenna syödään 300 grammaa suklaata kakussa, oujee!


"Tässä on Pete-possu. Eräänä päivänä hän päätti rakentaa auton."

- Pete-possu ja auto