keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lastenkirjoja tuttivieroitukseen!

Se on taas se aika meidän perheessä, että pitäisi toppeutua. Kumpikin lapsistamme on ollut todella herkkiä hampaiden teon kanssa, mikä on mielestäni auttanut siinä, että tutti maistuu öisin. Hampaiden teon aikaan tutista luopuminen olisi suoranaista kidutusta lapsilleni mutta tutista on kuitenkin suositeltavaa päästä eroon hampaiden hyvinvoinnin takia viimeistään kaksivuotiaana. Ja appsikkamme täyttää kohta kaksi vuotta. Olenkin tässä jo viime kesästä yrittänyt löytää hyvää rakosta tuttivieroitukseen ja kokeillut välillä ottaa tuttia päikillä pois jne. Tutin päiväkäyttöä olen yrittänyt alusta asti pitää minimaalisena mutta esimerkiksi turvatutti reissuilla on ollut meillä ihan sallittua.


Mutta niin, tällä hetkellä appsi tekee neljää välihammasta, siis niitä mitkä putkahtaa kummallisiin rakoihin etuhampaiden sivuun. Yöt ovat olleet jo niin kauan katkonaisia, etten muista kuinka kauan. Ja tutin pureskelu ja lutkutus on öitä rauhoittavaa. Kuitenkin nyt, kun hampaat ovat jo läpi ajattelin, että on oikea aika aloittaa vieroitus. Minä en osaa oikein tehdä sellaista yks kaks päätöstä minkään suhteen, vaan tykkään pehmitellä suurimmat muutokset lapsilleni. Siispä tutista ollaan puhuttu ääneen enemmän, miten isoveli ei enää syö tuttia tai naapurin iso tyttö. Tarviiko appsi vielä tuttia? -kysymyksiä heitellään ja niin edelleen (vastaa että Thoo). Olen myös yrittänyt jutella, että jos appsi laittaa tutit roskiin niin saa pikkulahjan (tai vaikka isonkin, köh). Ja tänään hän sitten sanoikin päikille mennessään, että piisessa. Tutti suussa tietenkin. Minä että mikähän pissa housussa mutta sitten ymmärsin, että hänellä oli prinsessa mielessä! En tiedä kestääkö tämä ajatus tätä pidemmin mutta jollakin tasolla luulen, että appsi on alkanut miettiä sitä tuttia nyt enemmän, vaikka luopumista ei vielä heti nyt tapahdukaan.




Meillä esikoisen kanssa meni tutin kanssa niin ihmeellisesti, että se jäi kerrasta, kun ne pehmoeläimen vauvoille annettiin ja tämä toi lahjaksi pikkuautoja. Siihen jäi tutti ja sitä ei kertaakaan edes kysytty. Tutista luopumisesta olimme silloinkin puhuneet jo aiemmin puhuneet ja lukeneet siitä kirjoista.

Niinpä niin kirjamutsi saa voimaa kirjoista. Siispä tässä meidän the tuttikirjat, joista kaksi ensimmäistä ovat olleet jo esikoiselle ja tämän viimeisen ostin alehyllystä (alle 5e) appsille. Ja appsi tykkää lukea näitä nyt itsekseenkin tosi paljon... Että jospa me joskus näistä tuteista vielä tämän toisenkin kohdalla päästään?

Birgitte Weninger (kirj.), Yusuke Yonezu: Heippa, tutti! (Lasten Keskus, 2007, suom. Tanja Poskela) on tosi hauska kirja tutista luopumisesta. Siinä Nori-kissa on jo isompi kissa eikä tarvitse tuttia enää kuin nukkuessaan tai ollessaan surullinen. Eräänä päivänä tutti katoaa ja kirjan satu kertoo miksi kaikeksi muuksi Norin kaverin tuttia luulevat! Kirjan satu on tosi hauska ja kannustaa ääntelemään eri eläinten äänellä. Lopussa Nori huomaa ettei hän enää tarvitse nuttiaan, vaan päästää sen vapaaksi ilmapallon kyydillä. Kumpikin lapsistamme on rakastanut tätä kirjaa ja pidän itse tätä parhaimpana tuttikirjana 4-eva. 5/5.





Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon Elli ja tuttisuu (Otava, 2012) oli kirja jota kokeilin esikoisellenikin aikoinaan, mutta hän ei enää silloin syönyt tuttia (miten kummallinen ilmaisu) ja kirja oli ehkä hänelle liian, no sanotaan suoraan, hempeä, joten kirja ei kolahtanut häneen yhtään. Ostin tämän kuitenkin villinä kokeiluna appsille, kun ajattelin, että ehkä samaistuminen pikkutyttöön auttaisi. Kirjan juoni on minusta aika mystinen ja assosiaatioiden tasolla, millä yritetään ehkä hakea (hieman ontuvasti?) pienen lapsen ajattelua. Välillä lauseet ovat itselleni lähes kummallisia. Mutta yllätys yllätys, appsi tykkäsi ja tuumasi vain sivu toisensa jälkeen että "Lisäää!". Kuvitus on hempeää ja söpöä. 3/5.


Barbro Lindgrenin Oskari ja tutti on tuttikirjojen klassikko ja se on hyvin saduntasolla etenevä. Tarinassa toiset eläimet himoitsevat Oskarin nami nami tuttia ja Oskari joutuu puolustautumaan aika lailla, että saa pidettyä tuttinsa. En tiedä auttaako tämä jollakin tapaa tutista luopumiseen vai ei mutta lapseni ja minä olemme kyllä pitäneet tästä "väkivaltaisuudestaan" huolimatta hauskasta kirjasta kovasti. 5/5.

Milloin teillä on vierotettu tutista ja miten? Onko sinulla hyvin tuttikirjavinkkejä?


"Nöf, nöf - onpa hieno kapine!
Tämä on juuri sopiva
minun saparosinkooni!"

- Weninger: Heippa, tutti!

6 kommenttia:

  1. Ai kamala mikä flashback iski. ja ahdistus jo valmiiksi tulevasta :D. Meilläkin luettiin Noria ja juteltiin asiasta sekä palkittiin, mutta silti tutista luopuminen oli pojalle pelkkää horroria (se on muuten yksi luetuimmista blogiteksteistäni ;) ), ja annettiinkin tutti sitten takaisin. Köh. Onneksi toinen yritys sujuikin sitten aika iisisti.
    Tsemppiä sinne, toivottavasti tutista luopuminen sujuu toiseltakin kivuttomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tulipa minullekin fläsäri tästä se sinun kirjoituksesi! Mutta hei, joskushan näitä pitää säätää ees taas. Minäkin ajattelin, että kun hampaat on nyt läpi, että jos nyt olisi aika, mutta juu ei. Appsi on toista mieltä :D! No jospa se tästä...
      Ei panikoiduta :D. Elämää vain *vihelt*...

      Poista
  2. Kiitos kirjavinkeistä. Ei varmaan tarvi ääneen sanoa, että täällä ollaan samoissa meiningeissä. Paha vain, kun tuo tyyppi on imetyksen loppumisen jälkeen rakastunut tuttiinsa, jota tosin lähinnä unisena syö ja nukahtaessa.

    Me löydettiin kirppikseltä vasta sellainen kirja, jossa krokotiili sanoi tutille heipat. En nyt muista tarkkaa nimeä, mutta ihan hauska kirja se oli.

    Esikoiselta meillä loppui tutin syönti kans ihan kerrasta. Yhtenä iltana hän ei vaan kysynyt tutin perään ja isimies ei sitten antanut. Jonkun ajan kuluttua kyseli perään, mutta kun mies sille selitti, että eihän sitä enää isot tytöt tarvitse niin tyttöpä vain alkoi nukkua ilman tuttia ja siihen jäi. Pari iltaa tutti kävi puheissa, muttei sen perään edes itketty ja se oli siinä sitten se. Saa nähdä miten tällä kertaa.. aika pian täytyisi alkaa toimiin. Olen odottanut kevättä ja valoisempaa aikaa. Talven pimeinä kuukausina ei vaan napannut, ihan oman jaksamisen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama pitää tunnustaa, että kun omat voimavarat on vähemmät ei jaksaisi näitä muutoksia tuottaa mutta jospa tosiaan aurinko toisi energiaa... Nyt vaan meille iski joku yskä, että semmosta.

      Poista
  3. Paranemisia! Meillä kans tässä toivotaan, että pysyttäis terveenä. Tuntuu olevan niin kauheasti pöpöjä liikkeellä, että saa nähdä miten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehtihän tässä jo pari viikkoa terveenä :D. No ei auta kuin katsoa miten käy. Harmi vaan jos loma menee vaan sairastellessa. Otinkin varaslähdön ja neulointänä iltana sukkaa vaikka varmaan muutakin olisi voinut tehdä, ajattelin että lomailenpa varastoon :D!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!