torstai 13. helmikuuta 2014

Mahtava pahvikirja: Ihan hukassa!

Chris Haughtonin Ihan hukassa kirja on ymmärtääkseni aiemmin ilmestynyt suomeksi paperiversiona ja nyt siitä tuli pahvikirjaversio (Lasten Keskus, 2014, kirja pyydetty kustantajalta). Meille Haughtonin kirjat eivät olleet entuudestaan tuttuja mutta Ihan hukassa toimi sekä perheen pienille että isoille alkukättelystä lähtien.


Tarina lähtee siitä, että pieni, nukahtanut pöllönpoika tipahtaa "Huu-UUI!" pesästään. Orava "Jep, jep!" saapuu paikalle ja auttaa pöllönpoikaa löytämään äitinsä. Orava on pikkuvanhuudessaan vallan hurmaava tapaus, joka hoitaa pöllön hädän itsevarmalla ja lähes itsetietoisella otteella, etusormi pystyssä. Orava keksii kolmekin äitikokelasta pöllönpojalle, mutta ehdotukset ovat ihan hassuja! Kolmas äitiehdokas kuitenkin auttaa pöllön löytämään oikean äitinsä ja näin seikkailijat pääsevät äitipöllön turvaan maistelemaan keksejä: "Jep, jep! Kiitos vain!", sanoi Orava. "Keksit ovat lempiherkkuamme.". Mutta kuinkas ollakaan, ei kai pöllö vaan taas tipahda...! (5/5).



Kirjan tarina on mielestäni oikein perusihana, tietyllä tapaa toistoon ja ennustettavuuteen, mutta samalla pieniin hauskoihin yllätyksiin perustuva kirja. Vähän samaan tyyliin kuin Klassenin Haluan hattuni takaisin. Etsin joskus näitä eroahdistukseen sopivia kirjoja ja tässä onkin loistava sellainen. Tarinahan kertoo juuri siitä, eli erosta vanhemmasta. Tämä äidin häviäminen lienee lapsen yksi normaaleista peruspeloista ja sen vuoksi sen käsittely näin lämpimällä ja hauskalla tavalla on just hyvä! Oravan jämerä päättäväisyys lähes kestämättömässä tilanteessa antaa turvallisen rakenteen koko kirjan seikkailulle. Kirjat käyvät mielestäni tähän äidistä erossa olemisen harjoitteluun (ja sen helpottamiseen) oikein hyvin, kun lapsen kielellinen kyky sen sallii. Lapsihan jo hyvin varhain leikkii tätä asiaa esimerkiksi kukkuu leikeissään, joissa äiti häviää näköpiiristä mutta tulee taas harson (tms) takaa uudestaan takaisin- voi sitä iloa! Loppu hyvin, kaikki hyvin!


Tämä kirja innostaa lukemaan elehtien. Tähän vaikuttaa varmasti hyvä, hauska ja selkeä teksti (suomennos Tuula Korolainen) mutta myös kuvituksen ilmeikkyys. Eläimillä on hyvin monenlaisia ilmeitä ja se innostaa lukemaan vivahteikkaasti. Ja jos sen tempun lukijana tekee, ovat lapset lähes poikkeuksetta haltioissaan. Niinpä tätä kirjaa on meillä luettu useita kymmeniä kertoja, välillä monta kertaa putkeen ja niin, että kumpikin lapsistamme tirskahtelee mukana. Haughton on ymmärtääkseni nimenomaan kuvittaja ja sen opettaja. Kuvitus onkin kyllä tosi hyvä ja retromainen väritys antaa sille tunnetta. 

Jos oikein etsimällä etsii ihmeteltävää (ja tokihan minä etsin!), minua ehkä hieman itseäni mietitytti miksi eläinhahmojen ääriviivat oli haluttu tehdä rosoisiksi (hieman niin kuin se olisi pikselimäistä) ja koska eläimiä ei ollut rajattu, niin esimerkiksi oravan silmät (valkoiset) yhtyvät (tai "hajoavat") joissakin kuvissa suoraan taustaan (valkoinen). Tälle kuvittajalla olisi varmaan hieno selitys ja oikeastaan itse mietin sen toimivuutta vain nimenomaan tässä pahvikirjaformaatissa (jolloin kohderyhmä lienee 1-2 v.?) mutta koska alkuperäinen formaatti on paperisivu, tuumailuni on todellakin lähinnä lämpimikseen tuumailua!


Joko te olette tutustuneet Ihan hukassa kirjaan? Tykkäättekö?
Tätä kirjaa olikin esitelty myös muissa kirjablogeissa ja tykätty! Katso esimerkiksi Luettua elämää ja Lastenkirjahylly.


"Älä hätäile, pikku kaveri.
Minä löydän kyllä äitisi.
Minkä näköinen hän on?"

- Haughton: Ihan hukassa

6 kommenttia:

  1. Tämä on meillä ihan lempparikirjoja - siis niitä, joka luetaan melkein joka päivä. Esikoinen osaa sen kätevästi ulkoa etuperin ja takaperin, joten voin käyttää välillä lapsityövoimaa pienemmän tahtoessa sitä lukea. ;)

    Mä en muuten muista kiinnittäneeni huomiota tuohon silmänvalkuaisten ja taustan sulautumiseen, vaikka yleensä tuollaiset jutut häiritsevätkin minua silmittömästi (hoh!). Täytyy iltahommien jälkeen ihan vilkaista, miten tuo on paperiversiossa hoidettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä laadukas lempparikirja :)! Kestää aikuisenakin lukea mutta helpot sanat ja muistettavuus sisarusluvulle on lisäbonusta!!!

      Otahan iltasadulle suurennoslasi mukaan ja pikkurilli pystyyn! :D!

      Poista
  2. Kirjan kuvat vaikuttavat lupaavilta. Tosi kaunis grafiikka. :-)

    VastaaPoista
  3. Tämä on tosi hauska, voisi toimia teidänkin ikäisten lasten kanssa. Lastenkirjahylly blogissa on enemmän kerrottu kuvituksen synnystä jos jäi kiinnostamaan :)! Kiva Eevi kun kommentoit :)!

    VastaaPoista
  4. Ihan hukassa on meidänkin lemppareita. Vielä enemmän, jos mahdollista, pidin Sulo-kirjasta, mutta oikeasti molemmat ovat aivan huippuja - nerokkaita suorastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Sulo pitää löytää pian! Nerokas on kyllä hyvin sanottu! :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!