lauantai 10. toukokuuta 2014

Aivan ihanat aakkoset! (aakkoskirjoja ja aakkosdinopeli)

Kirjaimet ovat kivoja. Ne mahdollistavat sanat, lauseet ja kirjat. Ja kirjat mahdollistavat lukemisen. Ja lukeminen on huippua! Aakkoset kuuluvat usein eskari- ja kouluikäisten juttuihin, kun opetellaan lukemaan, mutta aakkoset voivat kiinnostaa jo nuorempaakin väkeä. Olen itse tuumaillut, että en opeta-opeta kirjaimia tai numeroita kuin vasta sitten, kun lapsi itse niistä kiinnostuu ja innostuu. Mutta samalla olen huomannut, että tuleehan niitä kirjaimia nimettyä arjessa ihan huomaamattakin, kuten kauppojen nimissä ja kirjoja lukieassa. Numeroita ja aakkosia on esillä leikeissäkin, esimerkiksi palikoissa. Meillä mietitään kirjaimia silloin tällöin, kun esimerkiksi kuopus osoittelee kirjoista kirjaimia ja vaatii sanomaan niitä. Samaan aikaan myös esikoinen on kiinnostunut kirjaimista ja arvailee alkukirjaimia ja tykkää lukea Tatun ja Patun outoja aakkosia (Toivonen, Havukainen).





Blogien lastenkirjaviikolla meillä oli ilo arpoa ja tutustua Johanna Kettunen-Huangin runokirjoihin. Minäkin sain Riimikirpulta omat runokirjat, joista toinen on tämä ihana pieni ja söpö opus: Aivan ihanat aakkoset. Johannan ja kuvittaja Riitta Maliniemen omakustanne aakkoslorukirja on ihana. Riimikirppu loruttelee jokaisesta kirjaimesta aivan ainutlaatuisen hauskat ja hassun höperöt runot. Rimmaavat runot ovat osittain, ja pitkälti, nonsensemäistä mutta kuitenkin niin, että jokainen runo on selkeä pikkutarina, kuten:

"Relaa vähän rusina, 
ruttuja on tusina. 
Niihin auttaa naurukuuri, rätvänä ja punajuuri
- tai ihan vaan iso hali!"

Aivan ihanat aakkoset on aivan ihana, hyväntuulen runokirja (4-5/5).



Aloinkin kaivella kaappejani, että löytyykö sieltä muita aakkoskirjoja. Löysin Keskikoulun lukukirja 4: (WSOY,1968), Marjaliisa Pitkärannan Loruaapisen (Karisto, 2010) ja Karoliina Pertamon ja Elina Aarnion Opin äänteet (Tammi, 2010). Keskikoulun lukukirjassa olikin aika sivistävä lista kirjailijoita! Marjaliisa Pitkärannan kirja on tavutettu. Kirja on laatua etukannesta loppuun saakka. Mukana on paljon runoja ja värioppiakin, uskomattomin kuvituksin.

Opin äänteet -kirja taas kuvastaa nykyaikaamme. Sillä tiesithän, että kirjaimilla on nimi ja ääni? Kirjaimen nimi on K (koo) ja sen ääni on pelkkä äänne 'k'. Nykyään opetellaan äänteitä, kirjainten nimien lisäksi. Tämä helpottaa lukemisen oppimista. Kokeilepas huviksesi ääntää aakkosten äänteet A:sta Ö:hön, esim. miten H äännetään (hyvää hönkimistä!) tai W? Opin äänteet -kirja on todella kaunis kuvituksinen (Karoliina Pertamo), jonka kuvat houkuttelevat etsimään tietyllä kirjaimella alkavia asioita. Tulevaksi syksyksi olen pyytänyt Karistolta uuden aakkoskirjan Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä (Kanto, Rekinen, 2014), joten pysymme vielä aiheessa vielä sittenkin!



No, ja olenhan minä yhden kirjainpelinkin ostanut. Sellaisia jääkaappimagneetteja olen miettinyt mutta sitten löysin laadukkaasta pelikaupastani tämän Dinoaakkosmagneettipelin. Kutsumme sitä dinoläppäriksi, koska se avautuu kuin läppäri. Siihen kuuluu dino- ja aakkosmagneetteja ja on kyllä ollut nelivuotiaamme mieleen.

Tällaisia kirjainmietteitä nousi mieleeni, kun luin kevätsiivousta, opintoja ja hyvin paljon työmietteitä sisältäneellä viikollani Aivan ihania aakkosia. Opetellaanko teillä aakkosia kirjaimet nimellä vai äänteellä? Onko teillä aapisia kirjahyllyssä? Haluaisitko opettaa lapsesi lukemaan vai annatko kunnian mieluummin ammattilaisille?


"Hulda Hillevi Hyttynen
on asenteeltaan myönteinen
tennareissa hytkyvä,
hiphop-hyönteinen.
Jee! Hyönteinen!"

- Kettunen-Huang, Maliniemi: Aivan ihanat aakkoset

6 kommenttia:

  1. Taas ihania juttuja! Mistähän tuollaisen dinoläppärin voisi saada?
    Hyvää ä-päivää toivotellen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon LQ :). Varmaan kuuklaamalla voi löytyä nettikaupastakin, näköjään sanalla magneettikirja dinosaurukset esmes :). Hyvää äitienpäivää sinullekin!

      Poista
  2. Mullakin on työn alla aapispostaus, eli samoilla linjoilla kuljetaan. :D Meillä neljävuotias (tai oikeastaan kolmevuotias vielä pari päivää) on kovin kiinnostunut kirjaimista ja tunnistaakin muutaman. Ei kuitenkaan vielä oikein ole sisäistänyt, että jotta niistä muodostuisi sanoja, ne pitäisi laittaa oikeaan järjestykseen eikä vain sikin sokin pitkin paperia. (En ole kyllä tuosta silti isommin nipottanutkaan, etten vain murhaa orastavaa innostusta. :D)

    Ykkösväline "opetuksessa" on tällä hetkellä ollut juuri ne jääkaappimagneetit, joista 2-vuotiaskin tykkää. (Tunnistaa oman nimikirjaimensa sekä O:n ja A:n, joista kumpikaan ei ole nimessään. :D) Hiukan ollaan erilaisia aakkos- ja aapiskirjoja selailtu, mutta niihin pojalla menee aika nopeasti mielenkiinto. Kirjaimien nimiä ollaan opeteltu nyt ensi alkuun, vaikka tiedänkin koulussa äänneopetusta suosittavan (näin oli jo silloin 20 vuotta sitten ainakin minun kotiseudullani). Niin, ja jos minä valita saisin, oppisivat kaikki kolme lastani lukemaan minun suurpiirteisessä ja satunnaisessa opetuksessani, jotta saisin lisää äitipisteitä (;D), mutta ei se niin nuukaa ole. Vähän luulen, että esikoinen ja keskimmäinen oppivat aika samoihin aikoihin, luultavasti siinä 4- ja 6-vuotiaina, mutta nähtäväksi jää. Itse olen oppinut lukemaan äidin opettamana 4-vuotiaana, joten toivoa ehkä on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siis ihme, että siellä kirjoittelet aapisesta kun olet noin kauan naatiskellut lukemisen ihanuudesta! Kiitos ihanasta kommentistasi, luin sen huolella :).

      Poista
  3. Äh, minähän ihan punastun. Ja hitsi tuollainen dinojuttu olisi ollut aivan huippu meidän pojille muutama vuosi sitten! <3

    VastaaPoista
  4. :)! Olet punastuksesi ansainnut. Kiitos ihanasta pikkukirjasta :). Mua harmittaa etten älynnyt pyytää omistuskirjoitusta! Grrr!
    Dinojuttu (-jutut) on kyllä aika kivoja...

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!