torstai 30. lokakuuta 2014

Minne matka, lapanen?

Suvi-Tuuli Junttilan uusin Minne matka, lapanen? kiinnosti minua niin paljon, että lähetin kustantajalle (Schildts & Söderströms, 2014) kahteen otteeseen pyyntöä saada kirja blogiin esiteltäväksi. Junttilan aiempi kirja Missä, tässä, jossakin... (WSOY, 2011) on vinkattu muistaakseni blogissani kahdestikin, kun kirjoittelin avaruuskirjoista ja sitten myöhemmin kun esittelin kirjaostoksiani.



Minne matka, lapanen? on ajallisesti syksystä kevääseen matkaava kirja. Kirjan poikkeuksellinen valokuvakuvitus pienoismaailmoista on visuaalisesti hyvin vahva, joka kerää varmasti myös kauneudesta nauttivia aikuislukijoita puoleensa. Kirjassa seikkailee tällä kertaa eksynyt lapanen, joka löytää matkakaverikseen hassun pipopään. Talvi, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, on mielestäni varsin haastava kuvitettava lastenkirjaan, sillä jos ei ole valkeaa, on pimeää. Junttila on ottautunut näihin väreihin, valkoiseen ja mustaan, hyvin rohkeasti. Jopa niin, että myös tekstin asu on välillä valkoinen. Tämä minimalistisuus oli aluksi hieman hämmentävääkin mutta useammalla lukukerralla valkoisissa kuvissakin alkoi nähdä kauniiin kimmeltävää sineä tai mustassa kiehtovan tummia puun varjoja.



Itse tarina on jälleen kerran pienten esineiden hauska seikkailu omassa maailmassaan, pienen pienestä näkökulmasta kuvattuna. Kirjan huumori kolahtaa meille tosi hyvin ja se, että kirjassa tavataan myös aiemman kirjan hahmoja, on oivallista. Kirja on myös monitasoinen. Kirja antaa symboliesineiden kautta lapselle samaistumispintaa siihen millaista on olla pieni isossa maailmassa. Lisäksi yksinkertaiselta vaikuttava tarina kuvaa myös yksinäisyyttä, pelkoja, jännitystä, ystävyyttä ja ottaa se kantaa ehkä jopa ilmastoasioihinkin? Kirja kutsuu lasta leikin ja sadun maailmaan ja voi auttaa lasta, ja varsinkin aikuista, näkemään ympäröivän maailmamme rajattoman mielikuvituksen lähteenä. Mutta samalla se vaatii myös lukijaltaan ja katsojaltaan pienoista heittäytymistä. Ihan kuten leikki konsanaan.



Jos kaikkiin lastenkirjoihin käytettäisiin näin paljon työtä kuin tähän... Kirja on mielestäni jopa tietyllä tavoin hyvin täydellisyyteen pyrkivä väreineen ja kuvakokonaisuuksineen ja mietinkin jopa, että oliko aiempi kirja hiukkasen "rosoisempi" ja pidänkö siitä kirjasta ehkä sen vuoksi hiukkasen enemmän? Hmm. Esikoiseni oli kysyttäessä kuitenkin sitä mieltä, että kumpikin kirjoista on ihan yhtä hyvä. Ja olen varma, että meillä näitä kirjoja luetaan aika ajoin paljon ja se ajatus miellyttää minua. Tämä kirja pääsee myös talvikirjojemme joukkoon, joka on varsin paljon niukempi kuin kesäpuolen kirjajoukkio. Tarvittaisiinkohan lastenkirjoihin vuodenaikakiintiö?

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Junttilan kirjoihin ja olisipa hieno nähdä näistä kirjoista valokuvanäyttely!

Kirjaa on esitelty myös ainakin blogeissa Kirjakaapin kummitus ja Suvikukka.


"Kappas! Vastaan tulee hassu keltainen pullonkorkki.
Olemmeko mahtaneet tavata joskus aiemmin?"

- Suvi-Tuuli Junttila: Minne matka, lapanen?

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pikku Korppi Raitasukka

Törmäsin Pikku Korppi Raitasukkaan jo alkusyksystä, kun etsiskelin paikallisen kirjaston sivuilta lastenkirjoja. Lainasimmekin yhden kirjan ja kirja oli yllättävän hyvä. Yllättävän hyvä minulle siksi, ettei kirjan kuvitus ollut oikein itselleni lähtökohdiltaan passelein ja olen ehkä siksi Pikku Korppi -kirjoja aiemmin kaihtanut. Nele Moostin ja Annet Rudolphin kirjoissa on kuitenkin aika hyviä satumaisia tarinoita, jotka ovat liitettävissä lapsen arkeen. Sattuikin niin, että Aurinko Kustannuksen kirjapaketissa oli Pikku Korppi Raitasukan kootut seikkailut (2011, suomennos Ritva Brander), joten sain hyvän enteen ja kannusteen esitellä teillekin Pikku Korppia.



Pikku Korpin kuvitus on tosiaan itselleni hieman vanhanoloista, en tiedä mistä se johtuu. Korpin piirros on kuin siitä salmiakin makuisesta yskänlääkepullon kyljestä (josta ainakin minulla on lapsuudesta ainoastaan positiivisia mielimakuja), joka vie ehkä minut suoraan 80-luvulle. Mutta kun katselin näitä perusvärisiä, koko sivun täyttäviä kuvia, aloin nopeasti tottua niihin ja pidänkin kuvitusta oikein mukavana vaihteluna erilaisten kuvakirjojen kirjossa. Kuvissa on lapsille paljon katseltavaa ja niissä näkyy myös kynänjälki. Eläinhahmoilla on pienet mustat silmät ja eläimet ovat mukavan ilmeikkäitä. Kirjan sivuaukeamalla saattaa olla huomattavan pitkä teksti, joten runsas kuvitus sinänsä tukee lukemista pienille lapsille.



Pikku Korppi on aika suorasukainen kaveri, jolle sattuu ja tapahtuu. Elämä johdattaa Korppia tilanteisiin, joissa pitää vähän peruuttaa teoissaan ja miettiä uudestaan. Kirjan tarinoissa ei lilluta hattaroissa, vaan saduissa käsitellään erilaisia ikävämpiäkin tunteita kuten kateus ja mustasukkaisuus. Välillä Korppi on jopa röyhkeä, huijaa ja on suorastaan ärsyttävä, mutta nerokkaasti tarinassa kerrotaan erilaisten eläinten näkökulmia, ja näin myös Korpin tekojen "syitä". Kirjoissa on siis oikein hyvää moniäänisyyttä, jonka nyt periaatteessa pitäisi auttaa lasta näkemään asioita monelta eri kantilta, mikä on sosiaalisessa elämässämme aika tärkeä juttu. Ja siis jälleen kerran oivallinen kirjasarja sisällöltään lapsiryhmillekin luettavaksi, tosin tarinoiden pituus voi tulla alle kouluikäisten kanssa haasteeksi. Näistä tarinoistahan voisi keksiä vaikka leikkejä tai draamaideoita!



Kokoelmakirjassa on neljä kertomusta: Kaikki minun, Kaikki sallittua, Kaikki hyvin taas ja Se on ihan totta!. Jo kertomusten nimistä voitte arvailla tarinoiden sisältöä mutta silti ainakin minua nämä osittain varsin hauskatkin sadut innostivat lukemaan eteenpäin, koska juonet eivät olleet päivänselviä, vaan ne yllättivät. Minut ja varsinkin vanhemman lapseni ne yllättivät varsin positiivisesti ja luimme yhdeltä istumalta aina monta satua kerrallaan.


"Kiitos kovasti", sanoi pikku korppi ja vei auton tuulta nopeammin luolaansa. "Toisen ILON PILAAMINEN ei näytä olevan huono temppu sekään!"

- Nele Moost ja Annet Rudolph: Pikku Korppi Raitasukan kootut seikkailut

maanantai 27. lokakuuta 2014

Lastenkirja käytöstavoista

Aurinko Kustannus kysyi ottaisinko vastaan pienen kokeilupaketin heidän kirjoistaan, ilman esittelypakkoa. Kirjapaketti oli kiva ja esittelen niistä varmasti tässä joulua kohti useamman, osa kirjoista oli meille jo entuudestaan tuttuja ja löytyipä yksi jo valmiiksi hyllystämme. Vain yhden kirjan jätän esittelemättä, koska en oikein tykännyt siitä vieläkään, vaikka kirja oli ollut jo aiemmin kirjastosta lainassa. Minun on tosi vaikea kirjoittaa kirjoista jos motivaatio ei ole kohdallaan. Harrastuspohjalla kun mennään, niin pidättäydyn tällä mukavuustasolla ja siksipä kirjaesittelytkin tulevat vähän hajanaisessa järjestyksessä, eikä esimerkiksi ilmestymisjärjestyksessä.



Atsiih! Kattava opas käytöstavoista on Mij Kellyn ja Mary McQuillanin kuvakirja (Aurinko Kustannus, 2009, suomennos Tanja Kanerva), jonka ideahan on oikeasti aivan loistava. Kuvakirjan muodossa käytöstapoja, eli jokaisen vanhemman piilo-opetussuunnitelman kultakirja? Kirjassa Lotta -tyttö aivastaa eläinystäviensä päälle (aina yhtä miellyttävää!) ja eläinystävät antavat Lotalle vähän palautetta. Eläimet kertovat lorutellen Lotalle kolme sääntöä: älä ole ällöttävä, älä syö kuin sika ja älä tappele. Mutta säännöissään eläimet tulevat loukanneensa huomaamattaan kavereitaan koiraa, sikaa ja kissaa. Ja lopulta Lotta opettaakin säännöistä kultasimman, eli: "(...) tee niin kuin haluaisit, että toiset tekevät sinulle.".



Kirja on siis ihan kiva arkikirja ja voi nostattaa hyvin keskustelua mikä on kohteliasta ja mikä ei. Toimisi varmasti myös (näin flunssakauden kiihtyessä) myös hoitoryhmiin ja jopa koululuokille. Kuvitus on hempeää pastellimaista ja hahmot pikkusilmäisiä ja pikkuisen hassuja. Kuvituksessa on käytetty näitä nykyään varsin yleisiä tyylikikkoja: sarjakuvamaisuutta, tekstin mutkittelua ja kursivointia. Kuvat ovat myös osin koko sivun kokoisia.

Onko tämä jollekin tuttu kirja ja pidittekö? Millaisia kohteliaisuussääntöjä siisteyden suhteen teillä on? Opetatteko aivastamaan kyynärtaitteeseen ja millä menestyksellä (nimim. tänäänkin silmälasejaan räästä pyyhkinyt, toim.huom. oman lapsen)?

Tässäpä samalla näppäilen teille myös terveisiä kirjamessuilta. Olin mukana kahtena päiväna ja tapasin (rohkeasti) jopa kahden ihanan kustantamon yhteyshenkilöitä, joiden kanssa olen tehnyt blogiyhteistyötä enemmän (Lasten Keskus ja Kustannus-Mäkelä). Katsotaan saisinko motivaatiota kirjoitella ja laittaa kuvia messuilta enemmänkin, vaikka viikonloppuna. Instagrammissa leikin lähes reaaliaikaista toimittajaa, kun kuvia tuli otettua useampi kappale per päivä! Lyhennettynä voisin kertoa, että ostin messuilta yli kymmenen lastenkirjaa (niitä olikin todella halvalla!), eikä siellä silmien kostumisiltakaan vältytty... Mutta kerrottaneen näistä vielä myöhemmin :)!


"Emme voi muuttaa porsaita pakolla tai uhata sakolla.
Mutta jos me olemme itse kohteliaita muut matkivat ja ovat pian sankareita."

- Mij Kelly ja Mary McQuillan: Atsiih!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Elsa luistelemassa

Toinen Kerttu Ruuskan ja Nadja Sarellin tekemä lastenkirja kertoo luistelemisesta. Elsa luistelemassa (Oppi ja ilo, 2014, kirja saatu kustantajalta) kirjassa kuvataan kuinka päiväkotiryhmä lähtee luistelemaan. Luistelu ei tietenkään ole kaikille helppoa ja kaatumisiltakaan ei vältytä.






Luistelusta kertova kirja on yhtä lailla kiva kirja uuteen asiaan tutustumisessa, kuten uimahallikirjakin. Kirja on luultavasti hyvä päiväkotiryhmille. Ehkä itse pidin enemmän uintikirjasta mutten osaa oikein kuvata miksi. Voi olla, että luistelun suhteen olen äitinä hieman vähemmillä tavoitteilla liikkeillä, eikä prinsessaliukuvinkit olleet niin päivän polttava aihe juuri meille. Itsellä kun lähitavoite on miten saada spagetiksi lötkähtävä lapsi pysymään pystyssä luistimillaan! (Ja toki tänä vuonna lähiluistinradan jäiden pysyminenkin olisi jees juttu.) Siinäpä olisikin kirjanaihetta kerrakseen. Selkäkipuinen äiti ja raivoava, nollamotivoitunut spagettiluistelija jäällä ensi kertaa. Paljastan loppuhuipennuksen: hiki tuli, minulle.


"'Minä tahdon tehdä lohikäärmeliu'un', Roni ilmoittaa ja liukuu vauhdilla muiden ohi kuin tulta syöksevä lohikäärme."

- Kerttu ruuska ja Nadja Sarell: Elsa luistelemassa

maanantai 20. lokakuuta 2014

Helsingin kirjamessujen lastenkirjatärpit

Jos minulta kysyttäisiin niin torstai ja perjantai olisivat lastenkirjojen näkökulmasta parhaimmat päivät mennä messuilemaan Helsingin kirjamessuille (ja kyllä, olen pyytänyt järjestäjältä bloggaajapassin, tämä ei kuitenkaan vaadi postausta messuista, joten teen tämän ilman tätä kummempaa provikkaa). Katsokaapa esimerkiksi torstain Tarinalaakson tärppejäni, siellä menisi koko päivä lasten kanssa!


TORSTAI

10.30 Tarinalaakso: Draamatyöpajoja alakoululaisille Puluboin ja Ponin kirjan teemoista (kirja esitelty blogissani)
12.00 Tarinalaakso: Rekolan ja Lindmanin Eetu ja nokkelat neropatit (kirja esitelty)
12.00 Louhi: Kirjapöllö -palkinnon voittajan julkistaminen
12.30 Tarinalaakso: Ville Hytösen Ötökkämaan tarinat (kirja esitelty)
13.00 Tarinalaakso: Veera Salmen Puluboi ja Ponin pöpelikkökirja (tämän vuoksi voisin lähes perua työpalaverini tältä päivältä)
14.00 Tarinalaakso: Ninka Reittun Messi ja mysteeri. Käpälät kohti seikkailua (aiempi kirja esitelty)
14.30 Tarinalaakso: Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen Reuhurinteen alakoulun hahmot ja Jii Roikonen kuvittaa esityksen!
15.30 Tarnalaakso: Sanna Pelliccionin Onni-poika menee mummolaan (esitelty)

PERJANTAI

10.30 Aleksis Kivi: Sinikka ja Tiina Nopola - 25 vuotta Lastenkirjallisuuden juhlaa (25!)
12.00 Tarinalaakso: Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto: Lasten oma vuosikirja (muistankohan oikein, että tämä on vielä tulossa esittelyyn?)
12.30 Kirjakahvila: Jukka Itkonen ja Outi Heiskanen Aurinkolahja -kirjansa tiimoilta. Jos minulta kysyttäisiin messujen the one and only, se olisi tämä. Korkeakulttuurihaaste kaikille perjantain kävijöille.
12.30 Takauma: Apina pulpetissa. Tämä kirja jo oli minulla varattuna kirjastosta mutten ehtinyt lunastamaan. Kouluaiheista kiinnostuneille.
12.30 Tarinalaakso: Maikki Harjanne ja Minttu -kirjat (lastenkirjailijaklassikko!)
13.00 Tarinalaakso: Sinikka ja Tiina Nopola kertoo uudesta Risto Räppääjästä (olen lukenut monta kirjaa Ristoa mutten vielä lasteni kanssa, virhe korjaantuu ajan kanssa)
13.30 Tarinalaakso: Ulla Lehtosen ja Sari Airolan Metsän outo vieras (esitelty)
14.00 Tarinalaakso: Jukka Itkosen Kaikki hyvin kasvimaalla
14.30 Katri Vala: Kaija Juurikkalan Äitikirja. (esitelty Kirjapoluillani)
14.30 Tarinalaakso: Tapani Baggen Pikku auto ja jättikaivuri

LAUANTAI

10.00 Takauma: Lastenkirjallisuus monikulttuurisessa Suomessa (Alexandra Salmela ja Kari Levola)
10.30 Tarinalaakso: Jäntin, Järnefeltin, Niskalan ja Vaskon: Leikki vieköön! (esitelty)
11.00 Backstage: Muumiperheen lauluhetki (siis miten en ole tajunnut, että superkaksikko Huovi ja Perkiö ovat tehneet uuden muumilevyn? Skippasin tämän varmaan aikoinaan, kun yhdistin tämän välittömästi Muumihumpan soimiseen jälleen kerran, voi tuo rasittava rallatus, mutta tähän tuleekin tutustua!)
13.00 Aleksis Kivi: Mauri Kunnas ja Herra Hakkaraiset hauskat harrastukset (esitelty ihan vasta)
13.00 Tarinalaakso: Havukaisen ja Toivosen Tatu ja Patu, syömään!
14.00 Wine Corner: Perhe on paras -kirjoituskilpailun voittaja julkistetaan

SUNNUNTAI

10.30 Tarinalaakso: Da Cruz ja Mikama Niinan matka hevosten maailmaan (esitelty)
11.30 Tarinalaakso: Nopola ja Lindman Siiri ja kadonnut tähti
13.00 Aleksis Kivi: Kirsi Kunnas sateessa ja tuulessa
13.00 Tarinalaakso: Kanto lukee Ältön äyriäinen ja muita eläinriimejään (esitelty)
14.30 Takauma: Kirsi Kunnas 90 vuotta
14.30 Tarinalaakso: Angry Birds sarjiksia Jukka Heiskaselta (jos esikoiseni saisi päättää minne mennä...)


Itse olen liikkeellä messuilla ilman lapsiani, joten lähden katsomaan lähinnä Tommi Liimattaa, Rosa Liksomia ja Pertti Jarlaa. Harmi vain, että missaan Outi Heiskasen ja Itkosen keskustelun, kuten myös Elaine Aronin, Aulikki Oksasen, Esko Valtaojan ja Markus Hotakaisen!

Mikä on sinun tämän vuoden kirjamessutärppisi?


"Muumihumppa soi, nyt kuulet miten muumihumppa soi."

- no niin, nyt se taas soi päässäni.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Satupäivän arvonnan voittaja ja Satupäivän 2014 haasteen koonti

Kiitos kaikille satupäivään osallistujille! Sivuillani kävi eilen Satupäivänä 1 099 piipahtajaa, joten ainakin jokunen lienee ollut kiinnostunut myös saduista. Ja se on kiva juttu se! Insinöörilukijoilleni pieni tilastoinfo tähän väliin: päiväkäyjiä on blogissa ollut n. 800/ päivä ja viime kuussa sivustolla on käynyt yli 17 000 katselijaa. Sadut ja lastenkirjallisuus kiinnostaa siis meitä monia ja se tieto lämmittää aina. Eikö vain?


Satupäivän upean logon oli muuten tehnyt rakas ystäväni Eucco, kiitos!


Satupäivän haasteeseen osallistui neljä reipasta blogia, joiden kaikkien jutut kannattaa käydä lukemassa. Tässä koonti, olkaa hyvät:

Pepita Ruutu Väripala -blogissa kirjoitti Sadustuspöntöstä. Tähän idearikkaaseen blogiin kannattaa muutenkin tutustua!

Lastensilmin -blogissa käytiin tutustumassa telkkaristakin tuttuihin Maukkaan ja Väykkään!

Kia kertoi satupäivästään uudessa lasten- ja nuortenkirjoihin ja lukemiseen liittyvässä blogissaan Luetaanko tämä? Ruma pieni ankanpoikanen oli myös yksi meidän lukemistamme saduista.

Tuumien ja tuokioiden Jenni esitteli mahtavaa Puluboi -kirjaa! Tämä kirja ansaitsee huomiota!

Meidän lukemat sadut löytyvät instagramista, josta Sininen keskitie löytyy tunnuksella skbleue (statistics: 86 katselijaa. Nyt alkaa jo nämä tilastot naurattaa, kun en ole ollenkaan numeroihminen :D!).

Ja sitten, töttölöö, arvonnan voitti tällä kertaa:


Arpa numero 4, eli Jolana! Paljon onnea Jolana, laitan sinulle pian spostia ja saat ihanan uuden (ja ihanalta tuoksuvan!) satukirjan Kauneimmat iltasadut Karistolta parin viikon päästä!

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja kommentoijille! Seuraavaksi taidan kirjoitella teille omat vinkkini Helsingin kirjamessuille. Olen saanut uuden kiiltävän blogikirjoituskoneen (mieheltäni) ja opettelen nyt tätä kovasti käyttämään. Mutta helpompaa tämä kirjoitus on, kun kaikki kirjaimet löytyvät ilman suurempaa voimankäyttöä. Joten stay tuned, useita kirjaesittelyjä on vielä tältäkin syksyltä tulossa ja mukana myös aika varmoja hittejä.

Ja kyllä, olen huomannut, että lukijoitani on nyt yli sata ja olen luvannut, että tällöin järjestetään arpajaiset! Kiitos teille kaikille ihanille lastenkirjojen arvostamisesta! Tulossa on siis myös uudet arpajaiset, kunhan ehdin kysellä kustantajilta innokkuutta yhteistyöhön. Mielessäni on ollut pitkin syksyä kolme erilaista ja hienoa syksyn uutuutta (arpaperinteitäni kunnioittaen) ja kaikki kolme olisi tällä kertaa kotimaisia. Upeasti kirjoitettu satukirja, pitempi lukukilja ja perinteisempi, uusien tekijöiden kuvakirja. Muuta en uskallakaan kertoa jos suunnitelmani eivät toteudukaan!

No niin, näin tässä käy, että kirjoitukseni ei lopu, kun kirjaimet rullaavat sormissani kuin kitarankielet. Vertaus olisi osuvampi jos osaisin soittaa kitaraa. Mukavaa viikonalkua kaikille, hyvää syyslomaa sitä pitäville (köhöm) ja rentoa sunnuntai-iltaa!


"Onko meillä varaa kasvattaa sukupolvi lapsia ja nuoria, joille kirjojen lukeminen ei ole osa arkielämää?"

- Salla Simukka: Miten Suomalainen kirjallisuus pelastetaan? Helsingin kirjamessujen lehdessä

lauantai 18. lokakuuta 2014

Satupäivän haaste 2014! Mukana satukirjan arvonta!

Hyvää Satupäivää meille kaikille!

Lauantait on meillä päin pyhitetty usein ulkoilulle, rentoutumiselle, yhdessäololle ja hyvälle ruualle mutta tänä lauantaina vietämme myös Satupäivää. Tänään suunnitelmissa olisi lukea pari satua lasteni kanssa, takkatulen ääressä köllien.

Kuvan on tehnyt Eucco ja
sitä haasteeseen osallistujat saavat käyttää sitä blogikirjoituksissaan.
Sininen keskitie haastaa myös teidät kaikki satujen äärelle. Haastan kaikki blogit ja lukijani lukemaan satuja tai osallistumaan johonkin Satupäivän tapahtumaan ja kertomaan siitä meille.

Kaikkien osallistujien kesken arvomme kustantaja Kariston kanssa ihan uuden satukirjan, Scott Gustafsonin kuvittaman Kauneimmat iltasadut (2014)!

Tämä kirja voi olla sinun!
Arvontaan voit osallistua näin:

1. Bloggaajille: Kirjoita tänään blogiisi joku tämän päivän satukokemus ja jätä kommentteihin linkki/vinkki tekstistäsi. Kuva ja/tai lyhyempikin teksti käy! Juttusi voi olla myös satukirjavinkki tai vaikka itse tehty satu.

2. Ei-bloggaajille: Kirjoita kommenttilaatikkoon miten te vietitte Satupäivää satujen seurassa: lukemalla tai vaikka kokemalla joku Satupäivän tapahtumista.

Ole hyvä ja jätä yhteystietosi kommenttisi mukaan mikäli osallistut arvontaan. Arvonta- ja haasteeseen osallistumisaika on Satupäivänä 18.10.2014. klo 8.00-24.00. Arvonta tapahtuu sunnuntaina/maanantaina heti satupäivän jälkeen, jolloin kerron voittajan ja teen koosteen Satupäivän bloggaajaosallistujista. Painotuore arpajaisvoitto lähtee matkaan heti Helsingin kirjamessujen jälkeen kustantajalta.

Oikein mukavaa Satupäivää kaikille, laittakaa halutessanne haastetta kiertämään ja onnea kaikille arvontaan!

Lumoavia satuhetkiä toivotellen,
bleue


"Olipa kerran kananpoika, jonka nimi oli Tipu Tip. Eräänä päivänä se kulki metsässä ja silloin tammenterho pudota kopsahti sen päähän."

- Kirsi Kunnaksen suomentama: Tipu Tip, kirjasta Hanhiemon satuaarre

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vink vink!

Vinkki numero 1:


Vinkki numero 2:


Vinkit avautuvat Satupäivänä 18.10.2014! Tavataan täällä!


"Olipa kerran emäsika, jolla oli kolme pientä porsasta."

-Kirsi Kunnasen suomentamana: Kolme pientä porsasta, kirjasta Hanhiemon satuaarre

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vanhoja satuja uusissa kuvissa ja mahdollinen satuhaaste 2014 (?)

Sain ylläripostina Karistolta Kauneimmat iltasadut, jonka on kuvittanut Scott Gustafson (2014, suomentanut Leena Perttula). Kirjasta löytyvät seuraavat sadut: Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri, Prinsessa Ruusunen, Kilpikonna ja jänis, Tarina pikku-Sambhasta ja tiikereistä, Bremenin soittiniekat, Kolme pukkia, Leijona ja hiiri sekä Jaakko ja pavunvarsi. Lopussa on kuvittajan mietteitä hänen kauniista ja varsin viimeistellyistä maalauksistaan.



Vanhojen satujen ääressä tulee itselleni usein nostalginen ja erilailla "arvokkaampi olo". Ovatkohan kuvittajatkin klassikkosatujen edessä nöyrempiä kuin toisen työn ääressä? En tiedä. Sen verran saduista vieraantuneeksi minä meidät kuitenkin arvasin, etten valinnut Kauneimpia iltasatuja iltasaduiksi, koska en ollut varma miten brutaaleja versioita edessäni olikaan. Myöskin esikoiseni halusi valita, että sadut luetaan päivällä illan sijasta, kun sitä häneltä kysyin. Mutta kun luimme näitä satuja, meinasi poikani myöhästyä jumpastaan, sillä emme meinanneet malttaa lopettaa kahteen eikä kolmeenkaan satuun, vaan lisää piti saada.



Saduissa on eri lailla lumoa. Ne pistää ihmettelemään ja avaa maailman rajat äärimmilleen. Sadut antavat myös siipiä leikeille mutta pohdituttavat arvoillaan ja muistutuksillaan myös meitä aikuisia. Kuinka paljon teillä luetaan vanhoja satuja? Meillä on joitakin satukokoelmia ja niitä luetaan aika ajoin mutta välillä ne unohtuvat hyllyyn pölyttymään.


Tänä vuonna satupäivää vietetään ensi viikon lauantaina 18.10.2014. Viime vuonna luimme satuja yhdessä oikein urakalla, vieläkö joku muistaa? Tässä vielä kooste satupäivästä 2013.

Oliskohan tänä vuonna tilausta samanlaiseen satukamppanjaan? Lukisimme vaikka vain uusia satuja, tai vain vanhoja vai kaiken maailman satuja? Valloittaisimmeko maailman karttaa satujen kautta? Olen itse tuolloin lauantaina mökkimaisemissa mutta voisin toki koota satupäivän luetut palatessani sunnuntaina/maanantaina jos halukkuutta satuhaasteeseen löytyy :). Ja sivuni kommenttilaatikko voisi olla satuvinkkausten koontipaikkana lauantaina? Mitäpäs sanoo arvoisat kirjabloggaajat ja vielä arvokkaammat lukijani? Löytyykö innokkuutta yhteiseen haasteeseen?

Satupäivänä on myös erilaisia live-tapahtumia: Helsingin Annantalon ohjelma löytyy tästä,  Satupäivän sivuilta löytyy haasteita sadun lukijaksi ja vaikka mitä, ja tästä löydät vielä Satupäivän sivujen koonnin ympäri Suomea järjestettävistä satutapahtumista.
Aiotko sinä viettää satupäivää?


"Vielä silloinkin ne juoksivat, aina vain lujempaa, kunnes sulivat pois, ja puun ympärille jäi vain lammikko sulaa voita (Intiassa sitä sanotaan "ghi'ksi")."

- Scott Gustafsonin kuvittama: Kauneimmat iltasadut

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät

Kirsi Kunnas täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Tämän kunniaksi syksyn uutuuksista löytyy omaelämänkerran lisäksi myös uusi lorukokoelma nimeltä Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät (WSOY, 2014, pyydetty kustantajalta), jonka on kuvittanut Pia Westerholm. Kirjassa on valikoima kissa- ja koirarunoja, hiiriä unohtamatta, jotka on koottu aiemmin ilmestyneistä kirjoista: Puupuu ja Käpypoika, Sirkusjuttuja, Hanhiemon iloinen lipas, Tiitiäisen tarinoita, Tiitiäisen tuluskukkaro, Tiitiäisen pippurimylly, Tiitiäisen runolelu ja Tapahtui Tiitiäisen maassa.



Kirsi Kunnas on varmasti yksi ihanimmista ja arvostetuimmista lastenrunoilijoistamme. Pidän itse varsinkin näistä kissaloruista, joten eläinrunokokoelma sopii minulle hyvin. Koska omistan yhtä vaille kaikki nuo aiemmin ilmestyneet kirjat, on suurin osa kokoelman loruista minulle tuttuja.
Kirja on koottu taidolla. Yhdelle runolle on varattu koko aukeama ja toisella sivulla on runoon sopiva kuva. Kirjassa on 33 runoa ja niiden pituus on juuri sopiva pienemmällekin lapselle luettavaksi. Kirjan muoto on samanlainen kuin Hanhiemon iloisessa lippaassa, eli tuuletusikkunan muotoinen, kuten mieheni kuvasi. Kirja sopii käteen kivasti, eikä paina niin hurjasti kuin esimerkiksi Tapahtui Tiitiäisen maassa, joka on meillä itse asiassa vielä (tuosta syystä?) lukemattakin.


Pia Westerholmin pastelliväriset kuvitukset ovat herkkiä ja ihania. Kuvituksessa on myös täysin harmaita kuvia, joka on mielestäni jopa rohkeaa lastenkirjakuvitukselle. Eläinhahmot ovat tietysti hirmu söpöjä ja varsinkin minulle, kissaihmiselle, kissakuvat kolahtavat. Luin kirjaa kuopukseni kanssa ja hän halusi kuulla ne kaikki kertaistumalta. Kirsi Kunnaksen taito saada loru istumaan suuhuni niin kuin se olisi aina siellä ollut on ihmeellistä. Kirsi Kunnas on minulle suuri idoli ja runojen iskevyys, hauskuus ja näennäinen yksinkertaisuus (Siinäpä se vaikeus onkin!, kuten Kunnaksen olen joskus kuullut sanovan) on nerokasta. Ja toimii lapsilleni. Esikoiseni osasi lorutella kaksivuotiaana Tiitiäisen satupuusta loruja yhdessä, sillä niin toimivia ja ihastuttavia ne olivat hänelle jo silloin.



Seuraa ensimmäinen vinkkivitonen Helsingin kirjamessuille, minne nyt vihdoin minäkin päätin nenäni suunnata! Sunnuntaina 26.10, klo 14.30: Kirsi Kunnas 90 vuotta Takauma -lavalla, kirjailija Kunnas lukee tuotantoaan. Suosittelen lämpimästi, sillä olen kuunnellut hänen live-esiintymisiään jo useita kertoja. Nähdään siellä?!


"Kyllä kissa haistaa
missä päivä paistaa.
Tassut tahrattomat
ovat kuivat somat.

Koira vettä sietää,
lätäköt se tietää,
rämpii kaikki ojat
niinkuin kylän pojat."

- Kirsi Kunnas: Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Elsa uimahallissa

Oppi ja ilo -kirjasarjassa on ilmestynyt kotimainen uutuus, Elsa -kirjasarja, jossa on ilmestynyt nyt syksyllä kaksi kirjaa (2014, kirjat saatu kustantajalta). Kirjat on kirjoittanut lastentarhaopettaja Kerttu Ruuska ja kuvittanut lastenkirjojen kuvittaja Nadja Sarell. Kumpaakin kirjaa yhdistää arkisuus jonkin vapaa-ajan vieton tai harrastuksen tiimoilta. Elsa uimahallissa -kirjassa konteksti on juurikin se mitä otsikossa lukee, ja kirjaa lukiessani ajattelin vain, että miksi ihmeessä tätä ei ole tehty aiemmin, vai onko? Muistelen esitelleeni joskus uimiseen liittyviä kirjoja täälläkin mutta Elsa -kirjassa tosiaan mennään meille tuttuun, suomalaiseen uimahalliin ja siellä käyminen lohkotaan tarkasti tilanne tilanteelta.




Minä tykkään tästä kirjasta monesta syystä ja yksi niistä on, että uimahallissa käyminen voi olla (herkälle) lapselle tosi jännä paikka. Se on iso tila, siellä kaikuu, siellä ollaan puolialasti ja mitä kaikkea. Kerttu Ruuska on kirjoittanut asiasta tosi rauhallisesti, selkeästi ja ihanassa sävyssä, mitään unohtamatta. Kirja on tosi kiva arkikirja kaikille lapsille, olipa menossa eka kertaa uimahalliin tai vaikka olisi uimahallikonkari, sillä lapset tykkäävät monesti lukea oman päivänsä arkisista puuhista. Tämä kirja on myös erinomainen päiväkoti/koulukirja, jos ryhmä on menossa uimahalliin. Mietin tätä lukiessani, että ehkä pienemmille lapsille tekstiä joutuu hieman tiivistämään. Kirjassa kerrotaan, ja kerrataan, keskeisen uimahallin säännöt, ne perustellen. Lisäksi mukana on veteen totuttautumisvinkkejä, uintiharjoitusvinkkejä ja erilaisia uimatyylejä ja jopa lopussa kerrotaan erilaisia vesiliikuntamuotoja. Ajatelkaa vanhemmat miten kiva on, kun kaikkia arkikikkoja ei tarvitse keksiä itse, vaan löytyy näin mahtavia vinkkikirjoja!



Pidän myös kirjojen kuvituksesta. Nadja Sarellin kuvitus toi mieleeni vanhan lastenohjelman nimeltä Rugrats (olikohan suomennos Ipanat?), jonka animaatiokuvituksesta myös pidin. Ihmiskasvoissa on jotain sympaattisen samaa, josta tulee hyvälle  mielelle. Sarellin kuvitus ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole animaatiota vaan perinteisempää "käsityötä", jonka luomista voi katsoa myös hänen blogistaan. Värikäs kuvitus ja hymyilevät ihmiset toivat ainakin minulle hymyn huulille. Kuvitus on myös vähän lapsekasta, joka varmasti kolahtaa lapsiin tällaisessa arkikirjakontekstissa oikein kivasti. Voisiko se helpottaa jopa lapsen samaistumista kirjan henkilöihin? Kuhanpahan veikkaan!


Kiva kirjasarja! Ja pian esittelen myös toisenkin: Elsa luistelemassa.

Käyttekö te uimahallissa?


"Pukuhuoneessa o paljon vaaleita kaappeja. Jokaisessa kaapissa on avain ja jokaisessa avaimessa on kiinni punainen kumilenkki."

- Kerttu Ruuska ja Nadja Sarell

maanantai 6. lokakuuta 2014

Herra Hakkarainen harrastaa

Instagramin puolella tämän kirjan kuva sai heti pientä ilahtunutta hihkuntaa. Mauri Kunnas taitaakin olla monen perheen luottokirjailija ja uusia kirjoja odotetaan ja ostetaan. Viime vuosina tämä on näkynyt varsin päivänselvästi myös Helsingin kirjamessuilla, jossa hyllyt notkuvat Kunnaksista. Messuista puheen ollen, en ole itse vielä saanut päätettyä lähdenkö käymään siellä tänä vuonna päällekäisten bookkausten vuoksi, mutta mietin pitäisiköhän minun kirjoittaa omat messuvinkkini lastenkirjabloggaajan näkökulmasta kuitenkin (messulehden toki tilasin jo heti kun se oli mahdollista!)?



Mutta Herra Hakkaraiseen. Kuten instagrammaajat arvasivatkin, ei niin kummallisesti maailman kirjat ole, etteikö Mauri Kunnaksen laatu säilyisi. Herra Hakkarainen etsiskelee uutta patjaa, kun jostakin syystä hän huomaa kärsivänsä uniongelmista, ja siinä patjoja kannellessaan hän tapaa jatkuvaan otteeseen superharrastavan Nakke Makkaran perheen. Nakke Makkara paasaa Hakkaraiselle: "-Hanki kiva harrastus, hyvä mies, kehottaa Nakke Makkara. -Meidän Ahdilla on yhdeksäntoista harrastusta ja hän nukkuu kuin tukki.". Kirjassa esitellään siis valtavan idearikkaasti erilaisia harrastusmuotoja, joita osaa Hakkarainenkin, omaan täysin päättömään tapaansa, öisin unissakävellessään kokeilee. Kirja kuittailee myös harrastusten äärilaitoihin, kuten lainauksestakin voi lukea. Mistä pääsenkin aiheeseen lapset ja harrastukset.


Harrastukset ovat yleensä ottaen hyvää, mielekästä vapaa ajan puuhailua ja itse asiassa sen on huomattu suojelevan varsinkin murrosiässä lapsen kehitystä. Tämä on loogista. Kun lapsella on "järkevää puuhaa" luppoajallaan, hän pysyy pois töllöntöistä. Liikkuminen edistää terveyttä ja harrastusten kautta lapsi luo itselleen liikkumisen ja terveellisten puuhien kulttuuria myös vanhemmalle iälle. Mutta tässäkin voi tietenkin vetää yli. Tarvitseeko 9 tuntia päiväkodissa viettävä viikari vielä erillistä harrastusta joka ilta? Tai kuinka moni harrastus sitoo nykyään lähes ammattimaiselta harjoittelulta kuulostavaan aikatauluun? Kuinka yhdistää työ ja hupi, eli koulu ja harrastukset? Ja niin edelleen. Isoja ratkaisuja meille vanhemmille, kun eihän sitä koskaan tiedä mikä Kimi Räikkönen sitä muutoin meidän sohvallamme perunana makaakaan. Tai Matti Nykänen.



Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen harrastaa (Otava, 2014, kirja pyydetty kustantajalta) -kirjassa on taas paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Tietokirjamainen, välin loruteltu tarina etenee huumorilla ja hassuttelulla. Kirja kestää useita lukukertoja, kuten Kunnakset aina. Mitään suurta yllätystä ei tämä kirja ei minulle tuottanut, mutta tasainen laatukin lienee aika arvostettava asia. Ja esikoinen kikatteli joka sivulla.

Montako Mauri Kunnaksen kirjaa teiltä löytyy? Ja menettekö kirjamessuille?
Entä tekeekö kenenkään muun lapset niin, että valkkavat kirjan sivuilta kilpaillen "tuo on minun" kuvia? Mitä sekin nyt on? Miksi? Aargh, ärsyttävää!


"Humpsis, pumpsis tennispallo, 
hutkis, putkis kopsis kallo!"

- Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen harrastaa