sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Töttölöö! Lastenkirja-arvonnan voittajat!

Hei, saimme arvonnassa paljon kotimaisia lastenkirjavinkkejä, kiitos näistä kaikista!
Ja nyt on myös kolme onnekasta arvottu, esikoiseni auliilla avustuksella.



-Shiva-: voitit Pirkko Haraisen ja Ulla Virkämäen Empo ja oikea ystävä (Kustannus-Mäkelä).



Milla: voitit Veera Salmen ja Emmi Jormalaisen Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjan! (Otava).



ahle: Voitit Ville Hytösen ja Virpi Pennan Ötökkämaan tarinat! (Tammi).



Paljon onnea voittajille ja oikein ihania lukuhetkiä!
Jos näet tämän postauksen niin voit laittaa suoraan minulle sähköpostia: bleue.bleuey ( täti ) gmail.com niin välitän (nopeammin) osoitetietosi suoraan kyseiselle kustantamolle. Muuten olen voittajiin spostiyhteydessä ensi viikon aikana...

Kiitos Kustannus-Mäkelä, Tammi ja Otava vielä yhteistyöstä!


"Itse asiassa Empolla oli salainen haave:
hän halusi oppia tanssimaan.
Hän oli kerran nähnyt,
kun Linda tanssi koulun juhlissa.
Empo tahtoi tulla yhtä taitavaksi!"

- Pirkko Harainen ja Ulla Vrkamäki: Empo ja oikea ystävä

torstai 27. marraskuuta 2014

Lastenkirja-arvonta 27.11.-30.11.14!

Sininen keskitie -blogin lukijoita on nyt yli sata. Lupasin, että kun tämä innostus lastenkirjoja kohtaan on saavutettu, seuraa lastenkirja-arvonta. Töttölöö! Nyt on sen aika!


Olen aiemminkin arponut lastenkirjoja ja tavoitteenani on ollut valita kauden parhaita ja hieman erilaisia lastenkirjoja. Tällä kertaa arvon vuoden 2014 kolme kovaa kirjaa. Ja kolmelta eri kustantajalta. Olen äärimmäisen iloinen ja kustantajille kiitollinen, että sain juuri nämä kirjat, mitkä haaveilinkin teille saavani. Kaikkia kolmea kirjaa yhdistävät kotimaisuus, laadukas kuvituksen ja tarinan yhdistelmä, laadukas kieli ja taitava kuvitusjälki. Kaikissa kolmessa tarinassa on otettu lämmön ja hyväntuulisuuden kautta huomioon lastenkirjan ensisijainen kohde, eli lapsi, mutta taattu kauniilla kokonaisuudella myös aikuisen lukijan viihtyvyys kirjan seurassa. Jos minä antaisin kotimaisille lastenkirjailijoille palkintoja, olivat kaikki nämä kuusi tekijää listallani. Kirjojen esittelyt löytyvät oransseista linkeistä.

Palkintoina ovat:

1. Pirkko Haraisen kirjoittama ja Ulla Virkamäen kuvittama Empo ja oikea ystävä (Kustannus-Mäkelä, 2014). Nykyajan arvoja henkivä, kaunis kirja erilaisuudesta ja ystävyydestä, jossa vinkeästi ei ollakaan kotometsässä, vaan viidakossa ja viidakoin väreissä! Paranee joka lukukerralla.


2. Veera Salmen kirjoittama ja Emmi Jormalaisen kuvittama Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja (Otava, 2014).  Tämä supersensaation saanut kirja on tulossa myös teatteriestradeille keväällä. Tosikot älkää vaivaantuko, sillä Puluboi -kirjoissa uskalletaan sanoa vaikeistakin asioista ja käsitellä arkea runsaalla huumorilla ja nerokkaalla kielileikittelyllä. Kuvitus on yksinkertaisen huippua.


3. Ville Hytösen kirjoittama ja Virpi Pennan kuvittama Ötökkämaan tarinat (Tammi, 2014). Kauniisti kerrottu satukirja, jossa sattuu ihan hassuja, lorutellaan, leikitään sanoilla ja mikä kuvitus. Kuvitus on niin kaunista, ettei tarvitse miettiä osataanko tässä maassa tuottaa laadukasta lastenkirjallisuutta.


Yhden (1/1) arpalipun arvontaan voit lunastaa näin:

1. Vinkkaa kommenttilaatikkoon yksi kotimainen (uusi tai vanhempi, kuvakirja tai joku muu) lastenkirja, mikä kannattaa lukea! Ilman vinkkausta, arpasi ei osallistu arvontaan.
2. Sekä jätä yhteystietosi (sähköposti/blogi), josta saan sinut mahdollisen palkinnon tiimoilta kiinni.
3. Voit kirjoittaa sulkuihin mikäli et halua osallistua jonkun tietyn kirjan arvontaan.
4. Arpajaisaika on ke 27.11.14 klo 7.00 -  su 30.11.14 klo 18.00.

ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN!


"Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop, kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä, nyt sytytän
vasta ensimmäisen kynttilän."

- Tuula Korolaisen runo Joulu oveen kolkuttaa, kirjasta Lasten oma vuosikirja (Lasten Keskus, 2014)

lauantai 22. marraskuuta 2014

No ne soivat joululaulukirjat

Blogini luetuin 4eva on ollut Soiva laulukirja ja taitaapa se näin olla ihan joka viikkokin. Kirjahan on mainio ja varmasti se on myös myynyt hyvin, sillä nettikirjakauppojen listoissa se on vieläkin myydyimpiä lastenkirjoja. Siksipä toki kiinnostuin, kun huomasin, että Tammelta ilmestyi tänä syksynä Soiva joululaulukirja koko perheelle ja pyysin sen kustantajalta blogiesittelyyn. Kirja tuli jo alkusyksystä, mutta meillä kirja pääsi ymmärrettävistä syistä kokeiluun vasta nyt. Ja laittoipa viisaasti toinenkin kustannustaja, Otava, minulle yllärinä oman soivan joululaulukirjansa Joulupukin soiva laulukirja. Asetelmahan kutsui lastenkirjablogistia kirjabattlen omaiseen vertailuun, joskin kilttinä kirjatätinä taidan jälleen keskittyä lähinnä kummankin kirjan hyviin puoliin. Sillä totta on, että kummatkin joululaulukirjoista ovat oikein hyviä ja viihdyttävät joulunodottajia ja -viettäjiä takuuvarmasti.


Soiva joululaulukirja (Tammi, 2014, koonnut Leena Järvenpää ja Sanna Uimonen, säestäjänä Vilhelmiina Luokkanen):

- Teresa Bastin omaperäinen ja kiva kuvitus, tuttu aiemmasta kirjasta
- kaunis säestys on edellisen kirjan mukaisesti pianolla (syntikalla) selkeästi ja rauhallisella temmolla
- säestys toimii varmasti opetusmielessä parhaiten lapsille ja kuuluu hyvin
- kirjassa on vaihtoehtokirjaa ehkä enemmän kristillisiä lauluja (vrt laulujen kokonaismäärä)
- rauhallisempia kappalevalintoja kilpailijaan verraten
- lopussa pieni joulurunokokoelma bonuksena
- pari tuntematompaa laulua opeteltavaksi
- 30 laulua
- kuulokeliitäntä







Joulupukin soiva laulukirja (Otava, 2014, toimittanut Katariina Heilala, nuottipiirrokset Esa-Pekka Mattila, graafinen suunnittelu Mirella Mäkilä ja Kirsti Maula)

- kirja pohjautuu jo aiemmin ilmestyneeseen tavalliseen joululaulukirjaan, johon nyt lisätty säestys 
- Mauri Kunnaksen ilmeisesti joulukirjojen pohjalta koottu suomalaisille tuttu kuvitus on toki mielekäs ja turvallinen
- säestäjä Matti Kallio on ilmeisesti käyttänyt syntikasta useampia nappeja ja säestys on vauhdikkaampaa mutta samalla hippuisen kohisevampaa kuin verrokissa
- laulut ovat ehkä kilpailijaansa verraten astetta rennompia ja iloisempia, joskin joku rauhallinenkin tipantirauttaja on mukana
- mukana on myös kristillisiä lauluja
- joissakin lauluissa on myös alkuperäiskielen sanoitus mukana
- pari tuntemattomampaa laulua opeteltaviksi mm. ihana Perkiön Metsän juhlat (joskin sanoissa on ehkä hauska kirjoitusvirhe)
- yli 40 laulua
- kuulokeliitäntä






Lopulta taidan itse olla varsin onnellinen, että meillä on nyt nämä kummatkin kirjat. Molemmissa todellakin on hyvät puolensa. Näen jo silmissäni: joulukuusen valojen hämyssä isovanhempien ja lastenlasten yhteislaulua kirjojen äärellä, sylikkäin istuen. Vältän ajattelemassa todennäköisempää näkyä joululahjojen kärttämisestä, emännän paineilua servettien äherryksessä, ylivilkkaista pikkulapsista ja karanneesta kinkusta.

Kysymys kuuluukin, kumman kirjan sinä ostaisit?

Ai niin ja soivien kirjojen menestystarinasta kertonee myös se, että keväällä taisi olla olla tulossa hyvän yön laulukirjoja markkinoille... :)! Jes, olen siis ehtinyt katsella jo vähän kevään katalogejakin!

Vähän olen miettinyt myös joulukalenteria tälle vuodelle, olisiko sen toteuttaminen mitenkään mahdollista. Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi viime vuoden kalenterin uusinta? Tai sitten instagrammin puolella joulukirjavinkkaus kuvitse. Mitäpä tuumaat lukijain? Olisiko tilausta?


"Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu täti taivahan."

- kirjasta Joulupukin soiva laulukirja (san. Paloheimo, säv. Perkiö)

torstai 20. marraskuuta 2014

Lasten oma vuosikirja

Tiedättekö mikä päivä on tänään? Lapsen oikeuksien päivä. Nämä ja hyvin monet muut keskeiset ja hieman vähemmän tunnetut juhlapäivät löytyvät mukavasta uudesta Lasten omasta vuosikirjasta (Lasten Keskus, 2014, pyydetty kustantajalta). Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston valtavan monipuolinen ja iso työ on kruunattu upealla, raikkaalla Maija Hurmeen kuvituksella.




Kirja alkaa talvesta, uuden vuoden aloituksesta ja etenee vuodenkierron mukaan loppusyksyyn ja jouluun. Kirjassa esitellään aikajärjestyksessä liputuspäivät, kirkkopyhät ja muita merkkipäiviä. Kirja kertoo juhlapyhien ja niihin liittyvien perinteiden historiasta ja avaa almanakan päiväyksiä, joiden taustat ja merkitykset lienevät monelle meille aikuisellekin hieman hämärän peitossa. Suomalaisen perinteen lisäksi kirjasta löytyvät muun muassa Kiinalaisten uusi vuosi ja muslimien ja juutalaisten juhlapäiviä. Onpa mukana myös Kirjan ja ruusun päivä, Luonnonkukkien päivä ja Autoton päivä!


Kirja on todella hyvä esimerkiksi lasten päivähoitoryhmille ja kouluille aamunavauksiin ja muiden iän ikuisten aamupiirien piristäjäksi. Kirjasta löytyy päiviin liittyen jos jonkinlaista: satuja, kirjavinkkejä, loruja ja varsinkin Hurmeen kauniita kuvituksia. Kirja toimii täysin myös näin perheen kesken luettuna. Se on kuin varamuisti, kun äiti ei tiedä. Miksi lippu liehuu? Katsotaanpa kirjasta!



Tällaisten tietokirjojen tekeminen ja uskomattoman tietomäärän kerääminen ja asettelu näinkin selkeään muotoon, silti nykyaikaisella tavalla kiehtovassa ulkoasussa, on hatunnoston arvoinen työ. On upeaa, että aika ajoin saamme kansien väliin koottua omaa kulttuuriamme ja perinteitämme, varsinkin aikana, jossa maailman ovet ovat auki ja mietimme omaa paikkaamme tässä kaikessa tuulessa. Mielestäni tällaiset kirjat arvostavat juuriamme ja antavat meille mahdollisuuden tutustua niihin taas yhdellä tavalla uudestaan.



Tänään on Lapsen oikeuksien päivä ja tästä puhuessani esikoiseni totesi, että kaipa sitä siis juhlitaan? Tai ainakin voisimme menetellä niin, että hän saa määrätä mitä tehdään. Noh, ihan näin ei kuitenkaan Lapsen oikeuksienkaan päivänä tehdä, sillä mielestäni lapsen ensioikeuksiin kuuluu turvan tunne ja sen me aikuiset luomme rajoilla ja rakkaudella. Toiveita voi toki aina juhlapäivinäkin kuunnella ja jopa arjen lomaan neuvotella! Tänään julkistetaan myös Finlandia Junior -palkinnon voittaja. Seurataanpa mielenkiinnolla, kun kerran lastenkirjoista tohistaan ihan turuilla ja toreilla asti.

Pst. arvontaa tulossa piakkoin, jo kaksi ihanaa kirjaa saatu palkinnoiksi, vielä yhtä kosiskelen, mutta pysykää linjoilla :)!


"Kun lapsen oikeudet toteutuvat, lapsi saa elää terveenä ja kylläisenä, käydä koulua ja kasvaa ilman väkivaltaa ja syrjintää. Aikuiset myös ottavat päätöksissään huomioon lapsen edun ja kunnioittavat lapsen näkemystä."

- Tuula Korolainen, Riitta Tulusto ja Maija Hurme: Lasten oma vuosikirja

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lastenkirja joululahjaksi? Vinkkejä!

Arvaten hyvin moni liikkuu blogissani nyt joululahjat mielessään. Tässäpä kootusti mukavia vuoden 2014 uutuuskirjoja, silivuplee! Pahoittelen tekijöille tekijätietojen puuttumista tästä listasta, ne löytyvät klikkaamalla kirjan nimeä, joista esittely löytyy :)! Ja listaus menee ihan esittelyjärjestyksessä, joten pahoittelen aakkosjärjestyksen puutetta.

Vauva/taapero/pahvi/ensikirjoja:

Paukku! (Lasten Keskus): hauska kirja vatsavaivoista. Ei tosikoille.
Ihan hukassa (Lasten Keskus) hauska kirja vakavasta aiheesta, kuvitus minusta yli 1 -vuotiaille
Katjun suuri eläinkirja (Lasten Keskus) on opettavainen mukavalla selkeällä kuvituksella (ei ole pahvikirja)
Pompom aamusta iltaan on ihanan ytimekäs, upeilla kuvituksella ja sopii tyylitietoisempaankin kotiin luettavaksi.
Värit kukkuu! (Karisto) todella hyvä kirjasarja nimenomaan ensikirjaksi alle 1v.
Kurkkaa! -sarja (Oppi ja ilo) , kestävät pahvisarja pienille lapsille



Lasten runokirjoja/loruteltuja kuvakirjoja:

Kaikki hyvin kasvimaalla (Lasten Keskus) on rakastetun Jukka Itkosen uusin runokirja kauniilla kuvituksilla.
Metsän outo vieras on loruteltu kuvakirja siilistä.
Gigantosaurus (Karisto) on hauska ja loruteltu dinokirja.
Tassu tassussa vuodenaikakirja, kaunis kuvitus.
Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät (Wsoy), Kirsi Kunnaksen koottuja.



Lasten kuvakirjoja:

Kapteeni Kissa (Kustannus-Mäkelä) on ihana kirja, jossa on mukana klassista satumaisuutta nykyvivahteella.
Osaan jo itse! (Kustannus-Mäkelä) Söpöllä kuvituksella tahtoikäisen oikein mainio peruskirja.
Mintun lääkärikrja (Otava) sairastaminen on lapsiarkea.
Arkajalka Artturi on kiva peruskirja arkuudesta ja yhdessä leikkimisestä. Luemme tätä paljon.
Olga Orava ja metsän salaisuus (Lasten Keskus) on tämän vuoden Finlandia Junior ehdokas!
Mörkki (Kustannus-Mäkelä) on meille kaikille mökötyksen ystäville. Jatkuvassa luvussa meillä.
Herra Paasio (Karisto) kaunis ja koskettava kuvakirja lapsen kasvamisesta ja turvalelun tärkeydestä.
Suuret tarinat Mauri Kunnaksen kolmen nide, Kunnakselta tuli tänä vuonna myös uusi Hakkarainen.
Miksi? kuvakirja kyselyikäisille ja heidän vanhemmilleen...
Mikko Mallikasta (Tammi) x 3, on ikiklassikko, eikä petä.
Ötökkämaan tarinat (Tammi) on minusta vuoden parhaimmistoa, pitkä satukirja, upeilla kuvilla!
Tatu ja Patu, syömään (Otava),  no uus Tatu ja Patu, varma nakki faneille.
Empo ja oikea ystävä (Kustannus-Mäkelä) on kirja ystävyydestä ja erilaisuudesta, vuoden parraimmistoa.
Siiri ja kadonnut tähti on upea kuvituksinen Siiri -kirja.
Onni -poika menee mummolaan (Minerva) arkikirja mummolareissuista.
Postikoira Pontus on (Kustannus-Mäkelä) kiva puhhatyylinen kirja koko perheelle, etsi ja löydä.
Minne matka, lapanen? (Schilds&Söderströms) on kaunis valokuvin kuvitettu kirja, sopii tyylitietoiselle.



Lasten tietokirjoja:

Ensimmäinen lintukirjani (Karisto) on todella hyvä ja kiinnostava tietokirja jo alle kouluikäisestä lähtien. Tämä oli meilä keväällä ihan todellinen hitti!
Täyttä laukkaa maailman ympäri (Tammi) on heppa(tyttöjen)ihmisille runsas tietokirja upeilla kuvituksilla.
Lapsiperheen retkeilyopas (Karttakeskus) on todella hyvä opas luontoretkeiykohteista ympäri Suomen, ihan super, voisi toimia myös isovanhemmille? Kokeilimme varmaan noin neljä kohdetta kesällä.
Iso luontokirja (Otava) on tosi pitkäikäinen tietokirja myös koululaisille!



Pitempiä lasten lukukirjoja:

Eetu ja nokkelat neropatit (Wsoy) oli hauska löytö keväällä. Yksi alkumme pitempien kirjojen lukuun.
Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja (Otava) on meidän vuoden sensaatio. Vuoden parhaimmisto löytö.


Huhhuh. Kylläpä näitä onkin! Ja osa jäi aivan syyttä suotta listasta pois, vaikka onkin SK:lla esitetynä, joten katselkaa vielä tuolta kalenterin kautta lisää. Oli pakko säästellä rannetta jo tässä postauksessa!


"Ja se joululaulukirja on vielä tulossa esitteyyn, josta veikkaan hittiä joulupileisiin..."

-bleue

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lue vielä yksi!

Onko suloisempaa kuin kirjat lukemisesta ja kirjojen ihanuudesta? No, on varmasti mutta kivojahan nämä ovat. Nappasin kirjamessuilta Kustannus-Mäkelän myynnistä melkoisen luottokaksikon Tracey Corderoyn ja Alison Edgsonin Lue vielä yksi!. Kirjan kansi oli suloinen kuten Edgsonin kuvitukset yleensäkin (suomennos Raija Rintamäki, 2012).



Ja olipa hauska huomata, että jälleen kerran Mäkelän kirjoista löytyi oikein mukava suomennettu arkilukukirja. Kirjassa Pikkupupu ei tyydy pariin iltasatuun, vaan iltasatuja käydään lukemassa ihan lähisuvun voimin. Siltikään Pikkupupu ei ole tyytyväinen, vaan hän päättää kirjoittaa itse itselleen niin pitkän kirjan että!


Pikkupupu kirjoittaa mutta huomaakin, että kirjan idea loppuu nopeasti. Äiti vinkkaa, että pupu voisi kysellä kaverilta tarinaan lisäajatuksia. Niinpä pupu käy tapaamassa kavereitaan pöllöä, hiirtä ja sutta ja saa näin kirjaansa lisäjuonia.


Kirja on monin tavoin hauska. Siinä on juonensa mukaisesti ikään kuin kaksi, tai oikeastaan kolme tarinaa: perus "lisää iltasatuja" -tarina (juonen taajuus, johon moni kirja tyytyisi), lisätarinan etsiminen "klassisesti" eri eläimiltä ja kirjan etukanteen liitetty Pikkupupun satu, jonka lapsi voi värittää itse! Kirjan "oikeassa" tarinassa on viitteitä perussatuihin ja tietenkin ihana hassu loppu. Pikkupupun satukirjassa taas on hellyyttävää lapsenomaista spontaaniutta ja "kaikki on mahdollista" tarinointia. Kirja kannustaa yhdessä lukemiseen ja sadutukseen.



Näinpä sitä taas huomaa, että peruskirjakin voi olla näennäisessä yksinkertaisuudessaan todella nerokas. Edgsonin hempeä kuvitus on varmasti monen mieleen, vaikka itse ehkä tykkään enemmän särmäkkäämmästä tyylistä. Minulla on joku juttu, että pidän siitä, että kuvat on selkeästi rajattu. Silti kuvitus on minullekin hempeäkuvituksen ykkösluokkaa. Mahtava kirja, ihan voin sanoa innostuneeni tästä ja tätä pystyy lukemaan monta kertaa ja lapseni tykkää ihan valtavasti. Siis: superiltasatukirja ja toimii myös sisaruslukuun.

Luetko sinä koskaan vielä yhden iltasadun?


"Kiitos avusta! Pupu huikkasi.
Sitten hän puhkui ja puhisi koko matkan takaisin kotiin!"

- Tracey Corderoy ja Alison Edgson: Lue vielä yksi!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ella Brigatti: Sängynaluskansa

Kirjamessuilla hengaili vihreä möttiäinen, eli maskotti. Oli hauska nähdä, että lastenkirjoja markinointiin näin! Kävellessäni maskotin ohi kirjailija Ella Brigatti halusi kertoa minulle hieman kirjastaan Sängynaluskansa. Sain blogiini kirjan esiteltäväksi. Lisäksi sain äänikirjan kirjasta.



Sängynaluskansa (Kulttuurikioski osk, 2014) on tummin värin kuvitettu lastenkirja. Brigatti, eli myös kuvittaja itse kuvasi, ettei se ehkä ole kotimaisesti tavallisin kuvitus. Sängynaluskansa kertoo Vilkku otuksista, jotka asustavat sängyn alla. "Vilkut ovat ystävällisiä ja lempeitä otuksia, jotka nukkuvat päivällä ja lähtevät liikkeelle hämärän tullen.".


Tarinan satumainen ja lämmin idea on mielestäni kiehtova ja lapsenikin kiinnostui kuulemaan mitä ihmeen kansaa se tämmöinen on. Kirjassa oli myös hassutteleva ja höpöttelevä sävy sekä mukana on loruttelua (Tomi Sientola). Nämä ovat aina mukavia tasoja lastenkirjoissa. Kirjassa esitellään paljon vilkkuja, joiden nimet ovat kyllä varsin erikoisia, kuten Hälytysäänenkantaja Volyymi. Kävikin niin, että lukiessani useat otuksien ja paikkojen nimet veivät hieman liikaa huomiotani kirjan mukavalta sadulta ja jouduin ikään kuin pinnistelemään, että pysyin/pysyisimme mukana. Pitkähkössä lasten kuvakirjassa (38 sivua) on myös seikkailun tuntumaa, kun yksi otuksista, Vihne, joutuu imurin kitaan. Tämä ei kuitenkaan olekaan Vihnesta ollenkaan pelottava juttu, kuten hyvin monesta imuria inhoavasta lapsesta, vaan Vilkut pitävät jännityksestä ja mikä on kamalaa voi olla myös ihanan kamalaa. Seuraavaksi Vilkut saavat vihaisesti kuvitetun koiran kannoilleen kahdella aukeamalla, mutta siitäkin selvitään ja lopussa tietysti juhlitaan sillä: "Ensin huvi, sitten työ!".



Jäin miettimään, millainen Sängynaluskansa olisi ollut jos se olisi kokonaisuudeltaan hieman vanhemmille lapsille suunnattu kuin runsaasti kuvitetusta kirjasta äkkiseltään itse päättelin. Vilkkujen maailma on kiehtova ajatus ja tiedänkin, että kirjoja on tulossa lisää. Lapseni naureskeli monellekin vilkun höpinälle (esimerkiksi sille, että kamala voikin olla ihanan kamalaa) ja mutta lopuksi hän oli kuitenkin hieman mietteliäs kirjan suhteen. Tämä kuvasi kenties myös omaa mielikuvaani kirjasta ja jäämme odottelemaan toista osaa mielenkiinnolla.

Onko teille Sängynaluskansa tuttu?


"Lastenhuone on pimeä ja hiljainen.
Kaikki nukkuvat jo.
Tarkkakorvaisimmat saattavat kuulla 
pimeyden keskeltä pientä supinaa."

- Ella Brigatti: Sängynaluskansa