torstai 14. toukokuuta 2015

Kyllä isä auttaa!

Äitienpäivän jälkimainingeissa on kiva blogata myös isyydestä ja uudesta lasten kuvakirjasta Kyllä isä auttaa!, jonka on kirjoittanut Tracey Corderoy ja kuvittanut Alison Edgson (Kustannus-Mäkelä, 2015, suomennos Raija Rintamäki, saatu kustantajalta). Kirjailijakaksikolta on suomennettu useampi kuvakirja ja tämä jatkaa samalla lämpimällä ja arkisella tavallaan mukavalla linjalla.


Arttu-hiirellä on huono päivä ja pahvilaatikkolinna ei meinaa pysyä pystyssä. Hän pyytää isänsä apua. Isä lähteekin apuriksi, eikä siinä kaikki: hänkin muuttuu ritariksi. Leikki jatkuu taas Artulla hetken, kunnes hän satuttaa itsensä. Eipä haittaa, isi auttaa ja vie Artturin myös lempparipuistoon. Ja lopussa toki isä komeimman kruunun saa. Eikä suotta, sillä kyllä osallistuva, hullutteleva, sopivasti läsnäoleva, kannustava, empaattinen vanhempi on varmasti lapsensa mieleen. Artturin isä antaa lapselleen myös omaa aikaa leikkimiseen ja olemiseen ja tulee turvaksi, kun sen aika on.



Nykyisät osaavat ja uskaltavat, ja saavat, olla tasavertaisia vanhempia jos niikseen haluavat. Meillä on isi ollut koti-isänä ja kyllä lapsemme taatusti ovat pärjänneet isän kanssa siinä missä äidinkin. Luin vasta jostakin vauvalehdestä (töissä lounaalla) äitien hassuja muistoja mitä höperöä sitä on mennyt väsyneenä tekemäänkään. Mieleeni muistui myös omat höperyydet silloin kun lapset olivat vauvoja ja yksinkertaisesti aivoni raksuttivat väsymyksestä välillä mel-ko hitaalla. Vanhemmuus on kestävyyslaji. Siinä on ylä- ja alamäkiä ja välillä juoksu rullaa, välillä ei. Kun vaan sykkeet säilyisivät keskimäärin tasaisina. Mistähän semmoisen mittarin saisi? Laittaisikohan se tekstarina hymiön ja kannustuksen, että hyvin menee, että anna mennä vain!



Kyllä isä auttaa! on melkoisen lempeä ja söpö kirja, hieman imeläkin, mutta tokihan isätkin oodinsa ansaitsevat lastenkirjoissakin- aivan kuten me äiditkin. Tätä kirjoittaessani lapseni pelaavat kahden lautapeliä (okei, tasoitetaan: tämä vaati hienoisen auttamisen pois sängyltä pomppimisesta ja melkein-kattolampun-särkemisestä johonkin muualle) ja isä on ansaitulla juoksulenkillään. Minua väsyttää raskaiden työviikkojen jälkeen mutta ei lainkaan niin kuin vauvavuosina. Elämä etenee ja se on mukavaa se. Ja äiti ja isä auttavat kyllä. Toivoisin, että omat lapseni voisivat luottaa tähän aina.


"'Oletko sinäkin ritari?' Arttu kysyi.
'Tietysti olen!' isä sanoi."

- Tracey Corderoy ja Alison Edgson: Kyllä isä auttaa!

6 kommenttia:

  1. On niin hienoa, että isillekin annetaan nykyään mahdollisuus olla muutakin kuin 'leivän tuojia' perheessä.
    Isien asema on nykypolvella paljon paremmin kuin edellisellä, puhumattakaan sitä edellisestä, sodan käyneistä isistä. Tästä kehityksestä nauttii koko perhe.
    Suloinen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se Marjatta on. On hieno asia, että tasa-arvoa on tullut moneen suuntaan ja tässä tapauksessa ymmärretty lapsen etu :)!

      Poista
  2. Meillä on tämä kirjassa lainassa juuri parhaillaan, samoi se edeltävä kirja "Minä haluan äidin luon!". Se edeltävä osa on mielestäni (ja ilmeisesti esikoisen mielestä myös) parempi kuin tämä "Kyllä isä auttaa". Tuo isä-kirja on paikoin aika imelä, kuten jo kirjoitikin. Jotkut kohdat ovat minusta myös aika keksimällä keksittyjä, jotta tarinaan on saatu lisää kohtia, joissa isä auttaa ja lohduttaa. Sinällään hyvä idea ja suloiset kuvat kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluan äidin luo on loistava! Tykkäsin itsekin siitä enemmän ja se on blogattuna muistelen... Vaikka siinähän äiti on poissa ja valokiilassa on mummo. Ehkäpä kolmas on suoranaisemmin äitiä huomioiva, heh...

      Poista
    2. Meillä esikoinen kikatteli mummon hullutuksille. Ihan paras kohta oli selvästi, kun munno tempaisi keittiöpyyhkeen viitaksi ja pölyhuiskan miekaksi. :)

      Poista
    3. Siinä kirjassa oli enemmän huumoria!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!