lauantai 2. toukokuuta 2015

Luen jo itse (tai ainakin äiti lukee): Eemeli -kirjoja

Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa haluta pitempää tarinaa kuin lasten kuvakirjat tarjoavat, on erittäin hyvä ajatus suunnata kirjaston/kirjakaupan ensilukukirjojen pariin, eli niiden, joita suositellaan vasta lukemaan oppineelle. Kirjoissa on jo pitempi tarina ja usein mukana on kuvitusta mutta tarina on kuitenkin mukavan lyhyt lukea ääneen. Eli kannattaa kokeilla!




Luimme tällä viikolla kaksi Astrid Lindgrenin Eemeli -kirjaa, jotka olivat WSOY:n Luen jo itse -sarjaa. Eemeli ja pikku Iidan metku (1985, suomennos Kerttu Piskonen, krjastolaina) kertoo tutusti Vaahteramäen Eemelistä ja hänen pikkusiskostaan. Iidaa harmittaa, ettei ole koskaan päässyt verstaaseen niin kuin siellä alati vieraileva veljensä. Iidan kysyessä oppia metkuihin, Eemeli toteaa, että no oikeastaan ne vain tuppaavat sattumaan kohdalle... 

SIIS katsokaa tuota Eemelin pinkaisuasentoa! LOISTAVA!


Eemeli ei kitsastele -kirja (WSOY, 1986, suomennos Kerttu Piskonen, kirjastolaina) kertoo Eemelin kotona, Kissakulmassa, järjestettävistä pidoista, jossa hulluttelevat sekä lapset että aikuiset, eikä kommelluksiltakaan säästytä. Entä kuka pussaa ruustinnaa? Eikä vain yhdesti vain kahdeksan kertaa peräjälkeen! Tarinoiden kerronta kulkee niin leppoisasti ja letkeästi, että kirjoja on sula nautinto lukea. Kielenkäyttö on myös värikästä ja rikasta, mikä antaa aikuiselle lukijallekin aivan toisenlaista lukunautintoa kuin kökkölauseiset, kuinka-monta-kertaa-tämä-on-jo-kerrottu -tarinat!


Nämä Eemeli -kirjat olivat kerta kaikkisen mahtavia. Luin yhden kirjan iltasatuna, eikä tehnyt tiukkaakaan (tulihan minun lukea myös pätkä Fedja-setää sekä perinteinen plinsessakilja). Tekstin ja kuvan suhde oli ääneen lukuun oikein mainio ja entäs Björn Bergin kuvitus! Hyvänen aika miten mahtava! Katsokaapa noita ilmeitä ja ihmisten elekieltä- todella mahtavia ja hauskoja! Vaikka kuvituksen ihmiset, taustat ja vaatteet ovat "vanhaa aikaa" ja värityskin nykynormein haaleampaa, luonnonläheistä, kuvitus on kestänyt aikaa minusta uskomattoman hyvin. Hauskat, vauhdikkaat ja mukavasti kokeilevat Eemeli -kirjat, klassikoita!

Hellyyttävä asetelma, josta katselisi mielellään kotiseinälläkin.
Kun lapsi oppii lukemaan on ensilukukirjan valinta tosi tärkeä juttu. Toivoisin itse sellaisia jopa parinkymmenen sivun kokoisia kirjoja, joissa tekstin ja kuvan suhde olisi kuin näissä Eemeleissä. Lukemamme Eemelit olivat noin 50 sivuisia ja vasta lukemaan oppinut kokisi tuon määrän jo varsin pitkäksi, varsinkin jos motivaatiokaan ei lukemiseen ole kaksinen. Kaksikymmentä sivua, se saattaisi ollakin saavutettavissa, ja kun vielä vanhemman kanssa yhdessä saa lukea vuorotellen! Voi sitä riemua, kun saa kirjan ihan itse kokonaan luettua ja palkinto loppuun saattamisessa ei kestä montaa vuorokautta/viikkoa, vaan se on saavutettavissa vaikka yhdessä illassa. Kuvakirjat ovat toki mahtavia tässä mutta valitettavasti kuvakirjojen tarinat ovat taas pikkuisen lapsellisia usein ekaluokkalaisen maailmassa, saati tokaluokkalaisen. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Kuva-teksti suhde on täydellinen,
Oletteko te lukeneet lyhyitä lukukirjoja lapselle ääneen? Entä tykkäättekö Eemeleistä? Eemeleitä löytyy muuten myös äänikirjoina, joista vahva suositus lapseltani!


"Kaikki söivät syömistään ihan tukahtuakseen asti. Sen jälkeen sitä vain istuttiin yltäkylläisinä ja liikkumatta eikä jaksettu oikein jutellakaan.
Mutta opettaja oli toista maata.
Hän halusi nyt että ruvettaisiin leikkimään."

- Astrid Lindgren ja Björn Berg: Eemeli ei kitsastele

4 kommenttia:

  1. Eemeli on kyllä iki-ihana klassikko ja meillä myös suosittu. Sopii hyvin omalle rakkaalle pojankoltiaiselle. <3 Ei sulla sattuisi olemaan vinkkejä supersankarikirjoista? Meillä tämän hetken hitti on Tatu ja Patu supersankareina, mutta en ole löytänyt vastaavia, jotka sopisivat alle kouluikäisille. Noista kouluikäisten kirjoistahan niitä kyllä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ja kiitos kommentistasi! Anteeksi viive vastauksessani. Kuule, heti tuli mieleeni (Tatun ja Patun jälkeen) Maija Hurmeen ja Antti Hurmeen Lepakkopoika http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2014/12/lepakkopoika.html
      Nyt en kyllä keksi äkkiseltään muita... Erinomainen kysymys. Jään raksuttamaan...

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, pitääpä ottaa lukuun. :) Itse bongasin kirjastosta Smallman, S. & Biscoe, C.: Superpöksyt nimisen kuvakirjan. Siinä Jenna jääkarhu "ratkaisee" tilanteita isänsä kanssa.

      Poista
    3. Olisiko tämä kirja ollut juuri jossakin marketissa alessakin? Ollaan ehkä luettu kirjastosta mutten ole ihan sata varma :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!