lauantai 9. toukokuuta 2015

Satuhieronnasta - ja lapsen koskettamisesta

Lainasin kirjastosta vihdoin ja viimein Sanna Tuovisen Satuhieronta -kirjan, jota kuikuilin jo WSOY:n katalogista blogiini viime syksynä mutta hillitsin itseni ajan puutteen pelossa (2014). Satuhierontahan on varmasti viime aikojen varhaiskasvatushitti, josta harva skeneissä pyörivä on jäänyt kuulematta. Mitä se satuhieronta nyt sitten on? Sitäpä lähdin lueskelemaan. Ja mikäpä parempi aihe näin äitienpäivän alla kuin lapsen ja aikuisen lämmin yhdessäolo ja kosketuksen voima!


Sanna Tuovinen on itse satuhierontavalmennuksen kehittäjä. Kirjasta sain lukea hänen olevan hieroja, lapsihierontakoulutuksineen ja lisäksi opintoja on kertynyt mm. kehoterapian perusopinnoista. Tuovinen kuvaa satuhieronnan saaneen vaikutteita Rosen -terapiasta (kehoterapia muoto, löysin tiedot googlesta), Theraplaysta (vuorovaikutuksellinen, leikkisä terapia) ja NLP:stä (neuro-lingvistinen ohjelmointi).


Satuhieronta kuvataan kirjassa: "satujen, tarinoiden ja mielikuvien yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan.", "rauhoittumista ja rentoutumista.", "läsnäolevaakohtaamista ilon ja leikin kautta." ja "itsetunnon tukemista ja ihmisarvon kunnioittamista.".


No miten sitä sitten satuhierotaan? Kirjassa on useita tarinoita ja niihin liittyviä hierontamalleja. Vauvahieronnassa (jota en ole koskaan harrastanut, vaikka kyllä piti) ideana on muistaakseni se, että kosketus ei missään vaiheessa katkea. Satuhieronnassa kosketus voi katketa hetkellisesti mutta muuten ymmärsin näin, että kosketus on yhtä lailla vauvahieronnan mukaan lämmin ja turvallinen "jykevä", pääasiallisesti ei sellainen liian keveä ja pyyhkäisevä (mutta kokeilevampi kuin vauvahieronta). Selvä kosketus varmaankin auttaa lapsen kehonhahmotuksessa paremmin kuin sipaisu joka jää vielä orastavassa kehonhallinnassa ymmärtääkseni lapselle (ja varsinkin vauvalle, ja varsinkin jos tuntoaistissa on herkkyyttä?) jäsentymättömämmäksi. Voisiko sanoa, että koosteinen kosketus tuo turvaa ja koostaa myös lasta itseään omassa kehossaan (siksi itkupotkuraivareissa, jolloin lapsen hallitsematon tunne saattaa olla jo lähes kaoottinen ohjataan lapsen sylitykseen). Kirjassa kerrotaan, että satuhieronnan voi aloittaa laskemalla kädet vakaasti ensin selälle ja siitä sadutus selkään voi alkaa. Satuhieronnan voi myös lopettaa aina samalla lailla. Se antaa tuntuman selvästä alusta ja lopusta.


Satuhierontaa voi ymmärtääkseni tehdä sekä maaten että istuen ja hyvinkin spontaanisti. Vaikka lapsiryhmässä toinen toiselle jonossa istuen tai kun jollakulla meinaa mennä överiksi, aikuinen voi rauhoittaa lasta satuhieronnalla. Se on vuorovaikutuksellinen hetki. Alaspäin suuntatuvat vedot rauhoittavat, ylöspäin taas virkistävät. Ensimmäinen kirjan tarina on puusta, joka on hyvin perinteinen symbolinen kasvutarina ja omakuva. Kirjassa on erilaisia valmiita tarinoita mutta itse ajattelin, että jotta vuorovaikutuksellisuus ja läsnäoleva kosketus olisi luonnollista, niin mikseipä satuja voisi keksiä itse siinä paikallakin, mikäli valmiit sadut eivät jää mieleen tai miellytä. Satuun voi liittää aaltomaisia vetoja tai sateen ropinaa sormilla... Kirjassa kerrotaan, että aluksi satuhieronta ei ehkä rauhoita lasta, mutta tottuessaan satuhieronnan idea pääsee toimimaan.


Kirjassa on tyylikäs kuvitus ja layout. Ihanan tunnelmalliset ja ilmeikkäät valokuvat ovat Mikko Törmäsen ja suloinen piirroskuvitus on Onni-poika -kirjoista tutun Sann Pelliccionin käsialaa. Mahtavaa! Tekee "tietokirjasta" heti huomattavan paljon mielenkiintoisemman!


Kokeilin itse lapsilleni pari kertaa sadutusta ja lapset kyllä tykkäsivät, eivät rauhoittuneet, innostuivat lähinnä mutta uskonpa että kertaamisen kautta se myös rauhoittaisi. He ovat myös pyytäneet itse satuhierontaa uudestaan. Meillä on ollutkin vähän samaan ideaan oleva rauhoittumiskeino noin puolisen vuotta, joka on tullut "sukuperintönä": selän rapsuttelu. Kuopukseni nukahtaa monestikin rapsutteluuni ja samaan aikaan isoveljelle luettuun satuun. Selän rapsutteli rentouttaa muuten vielä näin vanhemmallakin iällä.

Oletko sinä satuhieronut? Haluaisitko kokeilla? Oikein mukavaa äitienpäivää huomiselle!


"Kun tarinaa kerrotaan kahden eri aistikanavan kautta, ajatus ei lähde niin herkästi harhailemaan."

-Sanna Tuovinen: Satuhieronta

4 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitit satuhierontakirjasta. Minusta tuo kirja on todella kaunis ja ihana. Minä olen satuhieronut lapsiani jo vuosia ja joulun alla kouluttauduin myös satuhierontaohjaajaksi eli nyt vien myös eteenpäin satuhieronnan sanomaa satuhierontatuntien merkeissä. Satuhieronnassa ollaan tekemisissä ihanien asioiden kanssa: sadun, läsnäolon ja kosketuksen. Nämä kaikki ovat lapselle tärkeitä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kovasti kommentistasi! Olipa hienoa kuulla myös oikean ammattilaisen mielipidettä teemaan. Ilmeisesti satuhieronta on ollut monesta kiinnostava juttu? :)

      Poista
    2. Satuhieronta kiinnostaa paljon lapsiperhetyön ammattilaisia, he käyvät paljon koulutuksissa ja ovat hankkineet kirjaa itselleen. Tavallisia perheitä satuhieronta ei ole vielä juurikaan tavoittanut. Siksi on hyvä, kun siitä kirjoitetaan ja satuhieronta tulee tutummaksi perheille.

      Poista
    3. No näin minäkin ajattelin kun otin kuvaa tästä instagramiin. Ajattelin etten ehkä ehdi kirjoitella tästä tänne mutta samasta syystä sitten ponnistin kirjoittaa, kun ajattelin että eihän "tämä nyt sinänsä sen kummempi ole", tarkoittaen nimenomaan, että täysin vanhempien kotikäyttöön sopiva :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!