perjantai 30. tammikuuta 2015

Se on nyt ilmestynyt- lastenkirja Chimoista!

Koko tammikuun sain vastata lapseni kysymykseen "Joko se paketti tuli?", kun palasin kotiini. Voi olla, että vaikka alkuvuosi on ollut lastenkirjojen ilmestymisen suhteen meillä melkoista juhlaa (kuten myös viime vuoden tilastot- lastenkirjojen myynti on noussut pari prosenttia!), niin tulleet paketit ovat kohdanneet pienen huokaisun (okei, ison), koska paketista ei ole ilmestynyt tämä. Siis kirja Chima -legoista, joka on esikoiseni ehdoton lempileikki tällä hetkellä. Kyseessä on siis Chima ensyklopedia.




Kirjassa esitellään tähän mennessä ilmestyneet Chima -legot, siis kyllä, eli tähän mennessä ilmestyneet Chima tyypit ja rakennukset. Autot fanitusaikana meillä luettiin tosi paljon Autojen ensyklopediaa, jossa esiteltiin hyvin, hyvin monta the Cars -autoa, joten arvasin tämän Chima -kirjan olevan meillä hitti. Kirjassa esitellään Chimaheimot: leijonat, krokotiilit, kotkat, korpit, sudet, gorillat, sarvikuonot, nomadit, kiveliöheimot, tuliheimot ja saalistajat. Kirjassa on 176 sivua ja kirjan mukana tulee yksi tuliheimoon kuuluva ukkeli. Chima. No se ukkeli. En ehtinyt ottaa kuvaa kirjasta se ukkeli kirjassa kiinni, koska esikoiseni hihkui sen irti alle nanosekunnissa.



Kirja kertoo myös Chiman tarinan. Se ei nyt ole kovin kaksinen, mutta onpahan kuitenkin. Ukkelit asuvat Chiman maassa, jossa virtaa CHI:tä, josta heimot saavat voimaa. Periaatteessa heimot taistelevat vallasta toisiaan vastaan, joskin liittoutumiakin ymmärtääkseni on. No niin, ja sitten Pertti takasvasemmalta ilmaisee soraäänensä Chimojen aggressiivisuudesta ja sotaisuudesta. Kyllä, minäkin hieman vierastan rauhaa rakastavana tällaista sotaisuutta leluissa mutta samalla muistan (kuten Lastenleikkiä -kirjoituksessani aikoinaan jotain höpisin), että lapsi tarvitsee erilaisia leikkejä. Aggressiivisuus on meissä oleva luonnollinen voima, joka ei ole ainoastaan negatiivinen. Joskin sen jalostaminen sosiaaliseen muotoon iän myötä lienee tavoiteltavaa noin yhteiskunnallisesta perspektiivistä. Siispä, Chima -lelut ovat ehkä vain nerokas markkinallinen keino iskeä lasten ikävaiheeseen, jossa taistelut, hyvän ja pahat kohtaamiset, mustavalkoisuus kukoistaa myös heidän kehityksessään. Toki näitä leikkejä voi leikkiä muutoinkin kuin tiettyjen pitkälle brändättyjen lelujen kautta! Pyssynhän lapsi tekee jo kepistä tai vaikka etusormestaan.


Chima -kirja on ulkoasultaan siisti. Ainoastaan kansi on minulle käsittämätön. Kannessa olevan lelun kiinnityksen vuoksi ilmeisesti kansilehdestä on tehty törkeän paksu, jonka funktiota en voi ymmärtää. Kirja vie siis kaksinkertaisen tilan kirjahyllystä sen sivumäärään verraten. Törkeää, sanoo hän, jonka kirjahyllytila on rajallinen. Kuitenkin valokuvitettu kuvitus on tarkkaa ja siistiä. Sivukokonaisuudet ovat selkeitä ja tekstit helposti luettavissa sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Lasten tietokirjaksi kirja on siis varsin hyvä kokonaisuus. Oikeastaan tietokirja fantasiahahmoistahan on aika hauska idea jos sitä sinänsä ajatellelee.




Voisin kuvitella, että vaikka WSOY:lta ei tänä vuonna ilmesty montaa lastenkirjaa (toisin kuin bonnierkumppanilta Tammelta), Chima saattanee olla myyntihitti. Vaikka materialismi ei ole elämänarvoista kirkkain, voisin silti sanoa, että jos tällaiset kirjat saavat muuten lukemattomia lapsia ja perheitä kirjan äärelle- olen todella iloinen. Sillä lukeminen kannattaa aina! Ja epäilen, että meillä luetaan tätä kyllästymiseen asti (joka tapahtuu kohdallani jo yhden lukukerran jälkeen).


"Chiman taruhohtoinen maa on rehevä paratiisi, jossa on trooppisia viidakoita, synkkiä metsiä, kimaltelevia jokia ja arvoituksellisia aavikoita. Kaiken tämän yllä leijuu taianomainen Cavorevuori, joka on kuin jättimäinen kompassi."

- Beth Landis Hester ja Heather Seabrook: Chima, kuvitettu opas (2015, WSOY, suom. Päivi Rekiaro, kirja pyydetty kustantajalta)

torstai 29. tammikuuta 2015

Sirkusjuna saapuu: uusi Jukka Itkosen superhauska kirja!

Jukka Itkoselta on ilmestynyt uusi kirja mutta tällä kertaa ei olekaan kyseessä runokokoelma, vaan hyvin hauska ja kielellisesti leikittelevä tarina Sirkusjuna saapuu (Lasten Keskus, 2015, 92 sivua, pyydetty kustantajalta).


Odotin tätä kirjaa vähän jännityksellä, sillä pidän erityisen paljon Jukka Itkosen lastenrunoista mutten ollut lukenut häneltä pitempiä lukukirjoja. Onnekseni kirja tempaisi meidät vauhdikkaalla tarinalla ja hyvällä kielellään reippaasti mukaansa. Luimme kirjan kahdelta istumalta ja esikoiseni nautti sen kuulemisesta (myös 2 -v. kuunteli muttei tainnut pysyä perässä, koska kieli on niin rikasta ja kujeilevaa). Tarinassa kerrotaan Nurkanpyhtään tylsässä pikkukaupungissa asustavasta Rahtusen perheestä, joka ihan tavallisena aamuna ajautuu melkoiseen ralliin. Perheen isää, Urhoa, luullaan raitayöpaitansa vuoksi vangiksi, ja hän juoksee lähes koko kirjan läpeensä, kaksi huhuilevaa poliisia kintereillään. Äiti Laina taas ottaa kaiken ilon irti puutarhaansa ajautuneesta oikeasta vangista ja laittaa tämä "isän roolissa" taloushommiin. Ruokapalkalla. Lilli taasen uneksii eläväisemmästä elämästä ja kun kaupunkiin saapuu sirkusjuna, tarina saakin riemastuttavan lopputuleman.



Kirjan tarina on todellakin hauska, ihan nauroin itsekin ääneen monessa kohdassa, sillä siinä on tosi nerokasta kikkailua ja sanoja, jotka jäävät elämään, kuten sisäpaisti (sitä paitsi sanojen korvikkeena). Parasta on myös ennustamattomuus, sillä välillä tarinaan tupsahtaa muun muassa pingviini ja nakki- ja jäätelökojun edessä nujakoivat miehet. Tarinan kaikkeutta on niin vaikea kuvailla, enkä sitä haluakaan tehdä, sillä tämä teidän on luettava ihan itse. Yksi vakava syy siihen, miksi luimme tämän kahdessa otteessa oli varmaankin se, että MINÄ halusin todellakin kuulla mitä tarinassa oikein tapahtuukaan! Kirjan kuvituksen on tehnyt Elina Warsta, joka antaa hengästyttävälle tarinalle rauhallisuudessaan tasapainoa, tosin jääden ajoittain tekstin varjoonkin. Warstan ihmiskuvitukset olivat minusta ihastuttavia hauskoilla persoonallisilla piirteillään.



Kirja on myös oikeastaan suoraan toteutettavissa lastenelokuvaksi, niin selkeitä mielikuvia Itkosen teksti luo. Tosin minä koin tämän mieluiten kirjana. Toivottavasti kirjasarjan aloituksena vieläpä.
Ja vaikka Itkosfanit ehkäpä yllättyivätkin, ettei kyseessä ole runokirja, niin ällös huolehtiko, mukana on myös runoja, joiden kautta Lilli puhuttelee lukijaansa itsensä kautta siitä, mitä oikeastaan on ihmisen tarpeen osata ja olla tässä maailmankaikkeudessa. Taustalta löytyy siis tutusti Itkosen runoissakin varsin vahvasti elävät kestävät arvot, kuten luonnon ja tavallisten asioiden arvostaminen. Lopussa jopa vihjaillaan ihmisten tarvetta opetella yksi tärkeä taito, taito keskittyä ja vain olla. Se onkin muuten välillä tosi vaikeaa, pysähtyminen nimittäin. Varsinkin jos on kaksi poliisia kintereillä!

Tämä kannattaa todella lukea! Käy uskoakseni siitä noin 4v./eskari-iästä vielä alkuopetuksenkin oppilaille, jos ei yläkoulun hujakoillekin. Kielikuvia voi toki suomentaa lapselle kirjaa lukiessa. Mutta varsinkin kirja toimii keski-ikäistyville kielileikittely-huumorin ystäville.

Lasten Keskuksen kevään anti on ollut tähän mennessä huimaava, vau mikähän lastenkirjakausi tästä vielä tuleekaan. Itkosen kirja kiri kuitenkin selvästi tähän mennessä parhaimpiin, sillä esikoisenikin antoi täydet pisteet, joka oli jotain kuusi miljoonaa kuusi.


"Kiinni tuo mies!
Mies kiinni! Ottakaa tuo mies kiinni!"

- Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu (toisto toimii tässäkin kirjassa, uskokaa pois)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Rähmäräpylä

Britta Teckentrup on tehnyt ihanan ja värikkään kuvakirjan Rähmäräpylä (Clumsy Duck, suomennos Anna-Reetta Sipilä, 2015, Lasten Keskus, pyydetty kustantajalta). Teckentrupin omalaatuinen kuvitustyyli ei petä tässäkään kirjassa. Oikeastaan suurin iloni kirjasta tuli siitä, että kuvituksessa hahmot ovat isokokoisia ja aika selkeitä, elikäs nyt puhutaan pitkälukuisesta kirjasta, jonka uskoisin uppoavan jo varsin nuoreen lukijakuntaan, eli jopa vauvoihin!



Kyseessä ei kuitenkaan ole pahvikirja, vaan ihan tavallinen kuvakirja. Kuvituksen väritys ja tekniikalla x tehty piirtojälki on hauskan eläväistä ja kuin väriä olisi raavittu. Mutta samaan aikaan osa kuvista on hyvin tarkkaa ja terävää, kuin animoitua, kuten ankan räpylät. Niin, miksi räpylät?


No pääseehän sen bleue vihdoin kirjan tarinaankin. Tarina ei ole kovinkaan yllättävä mutta kuitenkin perinteisen eläinsadun muodossa oleva, jossa ankanpoikanen kompastelee ja kaatuilee isoissa räpylöissään. Sirompi tipu auttaa ankanpoikaa löytämään räpylöiden vahvuuden, koska jokin tarkoitushan niillä täytyy olla. Loppu on tietenkin onnellinen.



Tarina koskettaa erilaisuutta, itsensä ymmärtämistä, ystävyyttä, yrittämisen tärkeyttä siinä missä kömpelyyttäkin. Teksti on selkeää ja lyhyttä ja sopii myös senkin puolesta pienemmälle kuulijalle. Kirjassa plätsähdellään mutta kuitenkin mukana on sellainen hyväntahtoinen tunnelma. Oikein hyvä kuvakirja ja todennäköisesti taas yksi iltasatukirja, jota luetaan hyvin monta kertaa. Kulkee meillä myös nimellä Lähmäläbylä. Sattuneesta syystä. Ja sitten korjataan, että eikun dähmädäpylä.


"Vasta kolmannella yrityksellä se pääsi vihdoin ylös asti.
'Täältä näkee kauas!' Rähmäräpylä huudahti tohkeissaan."

- Britta Teckentrup: Rähmäräpylä

lauantai 24. tammikuuta 2015

Upea, upea kuvakirja Sibeliuksesta

Tänä vuonna juhlitaan Sibelius 150 -juhlavuotta. Sen kunniaksi myös lasten kuvakirjoista löytyy tänä keväänä kaksi uutta kirjaa Jean Sibeliuksesta. Vaikka aihepiiri on mielestäni haastava lastenkirjaksi, kiinnostuin Katri Kirkkopellon Soiva metsä -kirjasta heti, koska Katri Kirkkopelto.


Kaikki toivottavasti muistavat Molli -kuvakirjan, eli Kirkkopellon viimeisimmän kuvakirjan. Myös Soivassa metsässä kuvitus on yhtä upeaa. Värit ovat lumoavia ja ihmishahmot jotenkin hyvin sympaattisia, jopa itse Janne, jonka lähes pelottavan tuimaa kaljupäätä saatoimme tutkiskella Ateneumissa vastikään! Olin hyvin iloinen, että Kirkkopelto on tehnyt kirjassaan Sibeliuksesta kaikessa raamikkuudessaan hyvin helposti lähestyttävän papan. Osa koko sivun täyttävistä maisemakuvista ovat perisuomalaista "sielun maisema" -taidetta. Kuten sanottu, hyvä lastenkirja on taideteos ja tässä kirjassa määritelmä täyttyy mielestäni täysin.



Soivassa metsässä Jean Sibeliuksen elämäntarinaa kerrotaan lapsenlapselle kerrottavan tarinan kautta. Tyttö (jolla ei muuten tainnut olla taas nimeä?) saa kuulla mummiltaan Jannen vaiheista pikkupojasta papaksi. Tarina on pitkähkö ja siinä mainittaneen kaikki pääasiat Sibeliuksen tuotannosta ja elämästä. Kirjan lopussa on pieni elämänkerta tiivistelmänä. Kirjaan kuuluu myös cd, jossa Nazig Azezian (piano) ja Jussi Makkosen (sello) soittavat Sibeliuksen tunnetuimpia kappaleita (kuusi kappaletta), joita tarinassakin mainitaan. Aivan mahtava idea! Suosittelen lämmöllä soittamaan klassista musiikkia lapsille- ennakkoluulottomasti. Tai tutustumaan klassiseen musiikkiin vaikka Sibeliukseen liittyvässä konsertissa.


Kirja on pitkähkö lasten kuvakirjaksi, silti lapseni jaksoivat sen kuunnella loppuun saakka jopa iltasatuna. Vaikka kyseessä on kuvitettu elämänkerta (lisää näitä!), niin se kertoo myös jollakin upealla ja herkistävällä tavalla isovanhemmuudesta- ja kansamme suurmiehestä! Mielestäni kirja näyttää myös upean esimerkin siitä kuinka voisimme itse kukin kertoa sukujemme tarinoita lapsillemme ja opettaa näin kulttuuriamme, historiaamme- ehkä jopa jotain hyvin olennaista meistä itsestämme? Kirja myös inspiroi taiteen äärelle ja kertoo upeasti sellaisen menestystarinan, jolle ei löydy vertaistaan.



Suosittelen tutustumaan tähän upeaan kokonaisuuteen kulttuurikasvatuksenkin nimissä. Olin itsekin hyvin kiinnostunut kuulemaan Sibeliuksen elämästä näin selkeässä muodossa. Kirkkopellon lämminhenkinen tarina on sulavaa ja miellyttävää luettavaa, vaikka toki kirjan teema vaatii paljon informatiivista tekstiä. Kirja on ihan mahtava kouluihin (toki päiväkoteihinkin!), joissa varmasti juhlavuosi huomioidaan ympäri Suomea. Kuvakirjan kautta Sibeliuksen elämä jää luultavasti monelle mieleen, sillä upea kuvitus auttanee sekä huomion kiinnittäjänä että muistin apuna. Tämän jälkeen voisikin tehdä pienen vapaan taidehetken Sibeliusta kuunnellen...


Tulin juuri kävelylenkiltä metsästä ja jäätyneeltä järven jäältä. Lumiset, kuuraiset puut ja vaaleana sinertävä taivas, punertavine pilvineen, oli taideteos, joka sai minut hymyilemään lenkilläni typertyneesti vain sen ihmeellisen kauneuden tähden. Hengitin raikasta ilmaa. Luonto todellakin soi.


"Pienestä hymystä papan suupielissä arvaan, että hän on huomannut minut, vaikka hänellä on silmät kiinni. Minuakin alkaa hymyilyttää. En millään malttaisi odottaa, että pappa kysyy joka-aamuisen kysymyksensä."

- Katri Kirkkopelto: Soiva metsä (Lasten Keskus, 2015, esittelykappale)

tiistai 20. tammikuuta 2015

"Kop-kop. Kuka siellä?"

"Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen." Tämäpä lienee lainaus, jonka jokainen Fedja-setä, kissa ja koira -kirjan lukeneet muistavat. Kyseessähän on Eduard Uspenskin alkuteoksena venäjänkielisen lastenkirjasarjan aloituskirja. Muistan kun aloitin pari vuotta sitten kirjoitella blogiini lastenkirjoista, että tätä kirjaa vinkattiin minulle isolla huutomerkillä. Lainasin kirjan, mutta vielä tuolloin esikoiseni oli aivan liian pieni kuuntelemaan näin pitkää tarinaa (116 sivua). Äänikirjoihin hurahdettuamme, löysin kuitenkin Uspenskin Krokotiili Genan ja hänen ystävänsä, johon esikoiseni ihastui niin, että kuuntelimme satua monta kuukautta putkeen. Viime kesänä löysin myös Fedja-sedän äänikirjana ja se oli menoa sitten. Ostin Fedja-setä kokoelman esikoiselleni joululahjaksi ja vaikka kirjalahja avautuikin aattona vain puoliksi, oli se suuri ilo, kun ymmärrys lahjasta tavoitti viisivuotiaani tajunnan (seuraavana päivänä).

Mahtava naivistinen kuvitus: Gennadi Kalinovski


Fedja-setä -kokoelma kirjasta löytyvät kuusi erillistä Fedja -tarinaa. Olemme nyt lukeneet ensimmäisen, sen jonka esikoiseni oli kuullut jo monesti äänikirjana (esikoiseni mm. korjasi venäjänkielisiä nimiä puolestani!). Tarinassa poika nimeltään Fedja-setä päättää karata kotoaan, koska ei saa pitää ikkunalleen saapunutta kissaa. Hän muuttaa pieneen kaupunkiin ja saa ystävikseen tämän edellä mainitun Matroskin nimisen kissan sekä Musti-koiran. Tarinaan liittyy myös muita eläimiä. Eläimet ovatkin melkoisen taitavia, sillä he osaavat puhua. Puheen lisäksi heillä on myös varsin ihmismäisiä ajatuksia ja tekoja. Musti-koira muun muassa kokisi elämäntäyttymyksekseen olla urhoollinen metsäkoira, mutta huomaakin, ettei oikeastaan halua metsästää ja päätyy kamerametsästäjäksi. Eläimillä on siis samaan aikaan myös hyvin lajityypillistä käyttäytymistä: koira on hieman höntti ja kissa taas varsin itsetietoinen. Näinpä kolmikko asustelee talossaan, jonne muuttaa myös muun muassa ruualla kulkeva, ainutlaatuinen traktori Tr-Tr-Mitja sekä naakanpoika Pitkäkynsi. Talon elämää käy urkkimassa ja hieman häiritsemässäkin posteljooni Petshkin.



Kuten sanottu, kirja on klassikko ja voisin kuvitella, että tästä kirjasta löytyy halukkaille tutkielma poikineen, joten oma tulkinta kirjasta tuntuu näin äkkiseltään kirjoitettuna naiivilta. Tyydynkin lyhyesti toteamaan ja kirja on valtavan humoristinen ja hauska fantasiamainen tarina pikkupojasta, joka erottautuu vanhemmistaan. Tarinan voisi oikeastaan ajatella myös lapsen mielikuvitusmaailmaksi jos näin haluaisi, sillä loppujen lopuksi Fedja- setä palaa vanhempiensa luo. Satu leikittelee myös varsin jännittävälllä ajatuksella, jossa lapsi karkaa vanhemmiltaan ja ottaa ohjat itselleen! Siis sangen herkullinen asetelma lapsen näkökulmasta katsoen. Kirja tosiaan on niin hauska ja upeasti, hieman sarkastisesti (?) ja toteavasti kirjoitettu, että voin sanoa nauraneeni tämän äärellä aidosti ääneen. Siispä, aivan kuten minulle viisaat lukijani suosittelivat, niin minäkin teen: kannattaa tutustua Fedja-setään, kissan ja koiraan. Ja toivon, että kirjasarja jatkuu yhtä laadukkaana myös seuraavissa osissa...


Oletko sinä lukenut Uspenskin kirjoja? Mikä on suosikkisi/suosikkinne?


"Päivää, arvoisat te jotka rakennatte traktoreita! Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle traktori. Mutta ei ihan oikeaa, eikä ihan leikkitraktoria. Ja sellainen että se söisi vähemmän bensiiniä mutta menisi kovempaa. Ja että se olisi iloinen ja että siinä olisi sateensuoja. Lähetän teille rahat, sata ruplaa. Jos siitä jää yli niin lähettäkää takaisin.
Kunnioittavasti... Fedja-setä (poika)"

- Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (Otava, 7. painos kirjasta Fedja-setä, 2013, suomentanut Martti Anhava ja Mervi Vyyryläinen-Väänänen)

perjantai 16. tammikuuta 2015

Huiske-lauluja!

Olen tänä syksynä saanut sivellä ihanaa uutta esiopetuskirjaa nimeltä Huiske. Ihanan siitä minulle teki lempparikuvittajani Katri Kirkkopellon kuvitus, joskin kirjan sosiaalisten ja tunnetaitojen opetusideakin on toki iloinen asia pienten opetusmateriaalissa. Pyysinkin Lasten Keskukselta Huiske-lauluja cd:n, kun se oli kevään 2015 uutuuslistalla. Kuten sanottu, meillä ei ainakaan ole liikaa hyviä lastenlaulucd:tä, koska niitä kuunnellaan päivittäin. Lapseni rauhoittuvat usein musiikin tahdissa ja viihtyvät jopa leikeissään paremmin jos taustalla on mukavaa ja laadukasta musiikkia. Sitä siis aina lisää etsin...

Kuvitus on Katri Kirkkopellon
Huiske-lauluja cd:llä solistina on Vuokko Hovatta, jonka guuglaten huomasin olevan näyttelijä, laulaja ja Ultra Bran rivistöä. Sävellyksiä ja sanoituksia on tehnyt rivi ammattilaisia. Levyn laulut ovat mielestäni ihan mukavia. Cd:llä on myös instrumentaalibiisejä. Kuunnellessani levyä noin kolmatta kertaa sanoin perheelleni, että musiikista tulee minulle osittain mieleen teatterimusiikki, vähän kuin musikaali. Se voi toimia kirjan kanssa paremmin kuin minulle ilman kirjaa. Tunnustan, etten ole oikein teatterimusiikin suurin ystävä. Cd:n lemppareitani ovat ehkä aloitusbiisi Kasvulaulu, jossa on kiva sanoitus sekä Avaruuden onkaloissa. Lisäksi instrumentaalit ovat mukavia. Meillä on sellainen kuin Rytmikylvyn Pikku-kuplat (varhaiskasvatusmateriaalia mutta cd on oivallinen myös kotikäyttöön!) ja siinä on myös osittain instrumentaalibiisejä, joka toimii mielestäni tosi kivasti.




Luulen, että tämä cd on monesta lapsesta ja perheestä tosi kiva ja laadukas. Lauluissa on aika paljon rallatusta ja toistavaa ideaa, joka tietysti helpottaa myös lapsen laulamista mukana. Joten kannattaa kokeilla!

Minkä lastenlevylöydön sinä olet viimeksi tehnyt? Mikä on teidän perheen lempparilevy?
Entä käyvätkö sinusta lastenlevyjen esittelyt Siniselle keskitielle lastenkirjojen joukkoon?

Postaukseen pääsi myös ihana joululahjamme, eikun kuopuksen, nukketalo. Sitähän äitinäkin on ihan innostunut leikkimään (ja varsinkin järjestelemään) tuota pikkutaloa lasten kanssa!


"Uu-uu, pimeää,
pimeässä tuulee.
Avaruuden onkaloissa
kummallista kuulee."

- säv. Anna-Mari Kähärä, san Kaisa Raittila

lauantai 10. tammikuuta 2015

Riepu! Kevään uutuuskirjojen esittely alkaa!

Tämän vuoden uusien kirjojen esittely käynnistyykin ilolla pahvisella vauvakirjalla. Olen sitä mieltä, että tämä kirjalaji on lähes tärkein maailmassa. Huomasin silti surukseni, että lasteni kasvaessa myös blogini "vauva"kirjojen esittely oli aika vähäinen viime vuonna. Kuitenkin katsellessamme Lasten Keskuksen kevään 2015 uutuuksia kumpikin lapsistani (2v. + 5 v.) huomasivat Leslie Patricellin uutuuden Riepu (2014, pyydetty kustantajalta) heti ja tunnisti kirjasarjan. Sillä tämän vauvaroisen seikkailut ovat meillä olleet luvussa jo pitkään.



Tällä kertaa kirja kertoo meille suomalaisille ehkä hieman vieraammasta turvaesineestä rievusta. Joissakin kulttuureissa riepu taitaa olla hieman suositumpi kuin meillä Suomessa mutta silti riepu on myös suomalaisten turvaesine. Meidän kotona riepu kulkee nimellä harso, ja se on hyvin arkinen kapine varsinkin flunssa-aikaan, jolloin harso on superhyvä apuri lapselle nenän niistossa ja ehkäpä siinä samalla turvaa luovana esineenäkin. Kuitenkin riepuun ei taas varmaan niistellä useimmiten nenää, vaan se kulkee kuten lempilelu tai tutti, kaikkialla mukana.



Niin myös tässä hauskassa kirjassa vaippahousuvauveliini kuljettaa riepuaan joka paikkaan ja ilman ei voi olla, vaan se haetaan kyllä. Riepu on monessa arjen puuhassa mukana ja toimii myös leikkivälineenä. Kun luimme kirjan yhdessä, lapseni aloittivat heti lukemisen jälkeen harsoleikit. Myös kirjan kuvaaminen meinasi olla vaikeaa, kun harsot heiluivat kameran edessä kuin viuhkat. Riepu on oikein mukava hyvänmielen kirja ja sopii varmasti taaperolle ja vauvallekin. Ajattelen kuitenkin, että ihan ensiensikirjaksi tämä on mielestäni aivan liian pitkä, vaikka tekstiä on minimaalisesti. En tiedä yltääkö Riepu meillä yhtä suureen megasuosioon kuin aiempi kirja Paukku, joka todella on vieläkin hittikirja! On ihana juttu, että vauvakirjoja kuitenkin julkistetaan joka vuosi- myös laadukkaita. Sillä pikkuvaippalukijoita syntyy tässäkin maassa joka hetki ja jokainen ansaitsee hyvän, laadukkaan kirjan tutkintaansa! Laadukas, värikäs kuvakirja kutsuu myös vanhempia helpommin luokseen, jotka kuitenkin ensisijaisesti tutustuttavat lapsensa kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Ja kirjojen maailma vain laajenee vuosi vuodelta- ihanaa! Olen nyt laittanut kevään uusia lastenkirjoja korvan taakse ja hakuun. Lista on kutkuttava... En kuitenkaan tänä vuonna kerro ennalta mistä kirjoista olen ollut kiinnostunut, vaan maltan kerrankin pitää salaisuuden. Toivottavasti sinäkin pysyt mukanamme lastenkirjojen äärellä, ja kommentoikaahan matkan aikana taas matalalla kynnyksellä!


"Aina en tahtoisi mennä nukkumaan,
mutta rievun kanssa se on helpompaa."

- Leslie Patricelli: Riepu (suomentanut: Rauna Sirola)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kun eräs kaksivuotias valitsee iltasatuja

Meillä kävi viimeksi hyvä tuuri kirjastossa, aivan kuten jo kerroinkin, ja huomasinkin, että tässä kevään kirjoja odotellessani, en osaa muuta kuin kirjoitella teille mitä kaikkea tällä hetkellä hyllystämme löytyy. Nämä kaksi kirjaa löytyivät siis kirjastosta ja kaksivuotiaani tykkää valita näitä iltasaduiksi, varsinkin tätä ensimmäistä, jonka osaamme jo lähes ulkoa. Ja aiemmin esiteltyä Tukaaniveljeksiäkään ei kuulemma saa sitten koskaan palauttaa.





Ruth Gallowayn Hymyhai ja hirveä hikka (Kustannus-Mäkelä, 2013, suom. Terhi Leskinen) -kirjan nimi kertoo olennaisimman. Jostakin syystä mereen liittyvät kirjat ovat lastemme suosiossa (kuten aiemmin olen esitellyt mm. Arkajalka Artturin) ja tässä kirjassa päähenkilönä on hai, jolle tulee hikka. Kaverukset yrittävät auttaa haita hikassaan perinteisin keinoin mutta tuloksetta, ainahan se HIK sieltä tulee- ja tämähän vasta onkin kaksivuotiaastani hauskaa. Isompi lapsistani taas leikkii lukevansa HIK kohdat puolestani, joten lukeminen on melkoista yhteistyötä! Kirja on mielestäni tosi yllätyksetön ja parin lukukerran jälkeen niin nähty, kuvituskin aika tavanomainen- mutta sekös lapsia ilahduttaa! Kaksivuotiaani ehdoton lempparikirja tällä hetkellä, joka pitää saada vielä sänkyyn omaan lukuunkin illan päätteeksi.





Chae Strathien ja Sebastian Braunin Hiiren matka unten maille (Kustannus-Mäkelä, 2014, suomennos Raija Rintamäki) -kirjassa taas hiirilapsonen ei saa unta. Hän kokeilee kaikki mahdolliset kikat (hetkonen kuulostaako tämä juoni samalta kuin tuo hikkakikkakirja?!). Millään ei toki nukuta mutta onneksi lopulta uni saapuu mummin sylissä unilorua kuuntelemalla, silmät kiinni, tähtitaivaan alla. Tässä kirjassa on kaunis ja hempeä kuvitus. Myös lopun rentouttava olotila loruineen on hyvä ja rauhoittaa lukijankin kertomaan satua haukotellen ja rauhoittuen. Toimii siis erinomaisesti kaikessa keskinkertaisuudessaan rauhoittavana iltasatuna.

Minkähän kuvakirjan sinun lapsesi on viime aikoina valinnut?


"Tähtitaivaan alla
pupun pursi kiitää.
Siinä turvaisasti
unten maille liitää
kullanmuru uninen.
Nuku hyvin, pikkuinen."

- Chae Strathie ja Sebastian Braun (suom. Raija Rintamäki): Hiire matka unten maille

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kirjaesittelyjä päivitettynä!

Hei, sain vihdoin päivitettyä kesän ja syksyn 2014 kirjat tuonne yläpalkkien alle oleviin tietopankkeihin, joista löytyy nyt jo yli 200 kuvakirjavinkkiä sekä lasten runokirjoja, tietokirjoja ja vauvojen kirjoja sekä muuta lapsiin liittyviä kirjoja, kuten laulukirjoja. Toivottavasti vinkeistä on teille hyötyä ja viihdytte lastenkirjojen äärellä!










Piti vähän fiilistellä vanhoilla valokuvilla, joita löytyi blogiarkistoista. Tämä palaisi huomenna sorvin ääreen, vain jäädäkseen taas loppiaisen päiväksi lomalle. Niin sanottu kevyt aloitus.
Kevättä kohti ollaan menossa! Hyvää uuden vuoden arkea ja yhteisiä lukuhetkiä!


ystävällisin terveisin,
bleue