lauantai 28. helmikuuta 2015

Taittuuko matikka?

Oppimista tarkastellaan nyt uusin silmin, kun uusi ops on tulollaan eskarista lähtien. Nyt puhutaankin luovuudesta, oppimisen ilosta, motivaation tärkeydestä ja oppimispaikkana voi olla pulpetin sijasta vaikka patja lattialla! 

Matematiikan opiskelussa konkreettiset havaintovälineet ovat mukavia. Ehkä vanhat helmitaulut eivät olekaan mitenkään vanhanaikaista sinänsä, sillä siitä havaitsee selvemmin lukujonon muodostumista ja niin edespäin? Huomasinkin tämän Taittuuko matikka? -kirjan suurella ilolla (Nemo, 2015, saatu kustantajalta, suomennos Noora Arvola ja Miika Luoto, harmillisesti kirjassa ei kerrota onko suomennosapuna käytetty asiantunijoita oikeiden termien ym. kanssa- tämä olisi opetuskirjassa vähintäänkin suotavaa). Kirja on alunperin englanninkielinen (DK-kirjat, 2014).



Kirja alkaa mukavasti perusteista, lukujonosta eli laskutikkaista. 0-23 numeroilla havainnoillistetaan laskemista tikkailla kiipeämiseen; ylös tai alas. Sivulla on myös pari yhteenlasku ja vähennyslaskutehtävää. Aukeaman toisella sivulla taas tahkotaan pallokuvin kymppipareja, mukana on myös luukkuja- jotka olivat ainakin lapsistani heti äärimmäisen kiinnostavia. Sitten päästään itse vau -osioon.


Muotoihin tutustutaan nimittäin läppien kautta mutta myös taiteltavien kolmiulotteisten mallien avulla. Siis kappaleita kootaan paperissa kiinniolevista "läpistä", jotka taittuvat muun muassa ympyräkartioksi, kuutioksi, pyramidiksi ja sylinteriksi. Voi olisittepa nähneet miten "näin yksinkertaisella jutulla" lapseni hihkui ilosta (ja oppimisen riemusta?). Kappaleita tehdessään esikoiseni, soon to be eskari, esitteli saavutuksiaan kuin paraskin taikuri! Mahtavaa! 



Kappaleiden jälken tehdään muodonmuutoksia. Kuinka kolmiosta tuleekin neliö tai neliöstä suorakulmio? Jälleen kerran kiinnostavia läppätehtäviä ja lapset hihkuivat... Uskomatonta. Sitten kirja siirtyykin jo vaikeampiin aiheisiin sillä mukaan tulee kertotauluja ja jakolaskuja. Nämä olivat tietenkin lapselleni vielä aivan uutta ja tuntematonta aluetta mutta koska kiinnostus heräsi, juttelimme kertotauluista ja murtoluvuista kirjan tekstien ja varsinkin loistavien kuvien ja liikkuvien kiekkotaulujen kautta. Kirja jatkaa vielä tasajakoa havainnoimalla, muun muassa pizzamallilla. Lopuksi oli vielä pieni tietokilpailu kirjan opeista.



Tosi kiva kirja! Tykkäsin ja voin sanoa, että esikoiseni on aivan hullaantunut tästä. On kyllä aina ollut enemmän numeroiden perään kuin kirjaimien mutta uskaltaisin sanoa, että tämä saattaisi inspiroida myös numeroista kiinnostamattomammankin matematiikan moninaiseen maailmaan. Kirja sopii varmasti myös mukavana lisäna alakoululaisille ja varsinkin jos perusjutut tuntuu vaikeilta, ja taatusti myös ihan muutenkin. Voi, toivottavasti näitä tekemiseen ja keksimisen iloon, oivallukseen perustuvia oppimateriaaleja tulee näin vapaaseenkin harjoitteluun lisää ja sisältö muistetaan tarkastaa aina ammattilaisilla!


Millä tavalla teillä matikka tulee arjen mukana? Kiinnostaako sinua tällaiset suoraan oppimiseen houkuttelevat lastenkirjat?


"Harjoita matikka-aivosi kuntoon avaamalla ja kokoamalla nämä kappaleet."

- Taittuuko matikka?

torstai 26. helmikuuta 2015

Visuaalisesti vahvat pahvikirjat: Numerot ja Värit

Aino-Maija Metsolan iloisen väriset ja kauniit pahvikuvakirjat kiinnittivät heti huomioni Nemon sivuilla (2015, kirjat pyydetty kustantajalta). Metsola on suunnittelija ja kuvittaja, jonka töitä on on mm. Marimekon mallistoissa. Siksipä kuvat hivelevätkin silmiäni varsin paljon ja ilokseni huomasin, että myös lapseni tykkäsivät kuvista ja innostuivat kirjoista.



Kirjasarja on ilmeisesti julkaistu englanninkielisenä alkuteoksena, koska kirjoissa suomentajana kummassakin kirjassa on Nina Tarvainen. Alkuperäisissä kirjoissa kuvituksen ja tekstin on tehnyt Aino-Maija Metsola. Kirjat ovat pahvikirjoja, joissa on myös luukkuja.



Numerot -kirjassa numeroita (1-10) esitellään 1-3 numeroa per aukeama ja lähinnä samanmääräisten kuvien kautta. Luukkujen alta löytyy lauseita ja kysymyksiä, kuten: "Mustarastas lentää etsimään päivällistä. Löydätkö 3 tammenterhoa?" tai "Iloinen etana on kiivennyt kukan vartta pitkin ylös. Kuinka monta terälehteä kukassa on?". Kuvituksessa on käytetty erilaisia eläimiä tutummista hiiristä eksoottisempiin flamingoihin. Lisäksi löytyy vaatteita, ötököitä, kasveja, kulkuneuvoja, kissoja ja koiria. Kuvat ovat ihastuttavan söpöjä ja herättivät varsinkin reilun kaksivuotiaani mielenkiintoa. Laskutehtävät taitavat pääosin olla alle viiden summalla mutta joku seitsemäänkin laskeminen mukana on. Se on mielestäni mukava juttu ja palkitsevaa vasta laskemista harjoittelevalle.

Kirjojen ikäsuosituksena on takasivulla 1+. Kirjojen pahvisivut ovat kuitenkin hieman ohuempia ja itse asiassa yksi luukku irtosi jo ensi lukukerralla lapsillani, joka ei ollut mitenkään erityisen raisua. Luukku oli aika lähellä alalaitaa. Sinänsä harmillista, joten kirjaa kannattanee pienempien kanssa katsella aikuisten seurassa. Tällä kuvituksella kyllä näkisi mielellään hyvin simppelin ensikuvakirjan vauvalle, sillä yksittäisinä kuvinahan nämä olisivat aika valmiita vauvojenkin havaittavaksi.


Värit -kirjassa esitellään seitsemän väriä, kukin omalla aukeamallaan (punainen, sininen, keltainen, oranssi, vihreä, vaaleanpunainen ja violetti). Mukava, että kukin väri on saanut oman sivunsa. Usein väri -kirjoissa ahnehditaan loppua kohti ja viimeisellä sivulla on useampi väri. Tässä kirjassa on toistuva "tehtävänanto", jokaisella aukeamalla kehotetaan löytämään kaikki kunkin sivun väriset asiat (joita on kaikki paitsi yksi) sekä asia, mikä ei ole sivun teeman värinen. Kaksivuotiaani nopeasti skippasi ensimmäisen kysymyksen, nimesi sivun värin ja halusi vain etsiä poikkeavan kuvan. Tässäkin kirjassa voi samalla nimetä erilaisia asioita, kuten eläimiä, marjoja, kulkuneuvoja, vaatteita, esineitä, kasveja. Kirjat käyvät siis myös "ensi"sanakirjoista. Väritykset eivät aina ole totuudenmukaisia, vaan esimerkiksi norsu on vaaleanpunainen ja kani keltainen.



Tosi kaunis kirjasarja (viittaan esimerkiksi Pirhosen kuvakirjoihin), jälleen kerran yksi kirja, joka sopii vaativammankin sisustussilmäisen vanhemman kahviöydälle mutta onneksi myös kiinnostaa lapsia yhtä lailla. Itse arvostan kovasti sitä, että lastenkirjoihin panostetaan työmäärällä, joka näkyy tässä varsinkin laadukkaana kuvituksena. Kuvathan ovat sitä luokkaa, että kaikki nämä sopisivat mukiin, verhoihin...



Oletteko te katselleet ja lukeneet jo Metsolan uusia kuvakirjoja? Näyttävätkö kirjat sinusta hyvälle?


"Sorsa erottuu joukosta, sillä se on violetti."

- Aino-Maija Metsola: Numerot ja värit

tiistai 24. helmikuuta 2015

Suomen linnut tunnistusopas

Lasten tietokirjat on mielenkiintoinen alue. Koen pientä painetta nykyään, kun lapseni toivoo kirjastokäynniltäni "tuliaisia" lasten tietokirjaosastolta. Sillä niitä hitsin kala- ja lintukirjoja, jotka ovat juuri nyt huudossa, on loppujen lopuksi rajallinen määrä hyllyssä. Siksi löytyneet kirjat majailevatkin meillä lainassa useita kuukausia. Lapsi tykkää katsella niitä ihan itsekseenkin. Enpä siis voinut olla muuten kuin ilahtumatta Otavan laitettua minulle uuden Lasse J. Laineen Suomen linnut tunnistusoppaan (2015). Kirja on aikuismallia sisältäen "kaikki Suomen pesimälinnut perusteellisin esittelyin" mutta kirja on todella hyvin kuvitettu (pääasiallisesti valokuvin, joitakin piirroksiakin, suurinosa kuvista Laineen, muutkin kuvaajat kiitoksissa nimettynä), kädessä sopiva ja selkeästi toteutettu, joten toimii aivan täydellisesti myös linnuista kiinnostuneiden lasten tutkittavaksi.



Luontokirjailija Lasse J. Laine on biologi. Minulle se, että kirjantekijänä on asiaan todella ammatillisesti perehtynyt tekijä on iso bonus, luotan sisältöön helpommin. Kirjan alussa on kuvattu niin lintujen kuin kirjankin tarkkailuun selkeät ja hyvät ohjeet, joka auttaa tällaista amatööriä. Kirja on kuitenkin amatöörillekin helppolukuinen ja selkokielinen, vaikkakin tietomäärä on huima. Näin valtavan opuksen tekemisestä ei voi muuta kuin nostaa hattua Laineelle ja korkealle.
230 linnun osalta lintujen äänet löytyvät myös Otavan nettisivuilta. Sivut ovat selkeät paitsi, että olisin arvostanut lintujen nimien olevan aakkosjärjestyksessä myös kirjainten alla. Nopeuttaisi äänen löytämistä.



En minä nyt oikeastaan osaa kirjoittaa kirjasta sen kummempaa, sillä uskon, että kuvat puhuvat nyt puolestaan. Kirjan eilen saavuttua selasimme lapseni kanssa heti tärkeimmät lävitse (haukat, kotkat, pöllöt) ja illalla lueskelin ja selailin itse kirjan kokonaan läpi. Oli hassu huomata, miten sitä heti alkoi haastaa itseään lintuja läpi käydessään: mitä on nähnyt ja mitä ei. Tai mikä olisi siiiiis-ti nähdä, tai että minkä linnun äänen muistaa tai millä muistaa olleen hyvin jännä ääni. Hauskaa oli tosiaan huomata se, että tällaiset kohtaamiset luonnon kanssa ovat jääneet yllättävän hyvään muistiin! Tämä kirja pääsee siis heti pinoon "kulkevat reissuillamme mukana". Olisi muuten ihan erinomainen mökkikirjastokirjanakin...





Kevään myötä olen alkanut jo pohtia uusia metsäretkiä lasteni kanssa ja mieleeni on noussut viime vuoden supertietokirja Jouni Laaksosen Lapsiperheen retkeilyopas. Olikin ilahduttavaa huomata, että myös lukijani olivat löytäneet kirjan näin kevään korvilla ja kirja oli noussut luetuimpien joukkoon. Niinkö se vain kevät kutkuttaa valollaan meitä taas vähän enemmän luonnon helmaan, ihastelemaan ja ihmettelemään kaikkea sitä luonnon heräämistä...

Linnuista puheen ollen, minä liverrän ja viittaan myös twitterissä nykyään nimellä skbleue. Twiitit ovat lähinnä ääniä elävästä elämästä, vinkkejä uusista postauksista ja lapsiperheille kiinnostavia linkkejä, mitä uusiotwiittaan, siis kierrätän.


"Lintuja tunnistettaessa kannattaa jo alkuvaiheessa kiinnittää huomio nokkaan. Sen pituus ja muoto paljastavat linnun ravintotottumukset ja vihjaavat, mihin ryhmään lintu kuuluu."

- Lasse J. Laine: Suomen linnut tunnistusopas

perjantai 20. helmikuuta 2015

Meidän ja muiden vihreä kirja!

Vieläkö muistat Meidän ja muiden tunteet? Samalta kirjailijakaksikolta on nyt tullut uusi Meidän ja muiden vihreä kirja (Lasten Keskus, 2015, pyydetty kustantajalta). Mary Hoffman ja Ros Asquith tarttuu ajankohtaisiin, hieman vaikeisiin mutta hyvin tärkeisiin aiheisiin. Ensimmäinen kirja taisi käsitellä erilaisia perheitä.




Vihreässä kirjassa kerrotaan lyhyin lausein, värikkäin kuvin ja hyväntuulisesti maapallostamme. Kuinka pallomme on vain pieni osa avaruutta mutta kuitenkin ainoa paikka missä tiedämme olevan ilmaa ja vettä, jotka ovat elintärkeitä meille kaikille. Kirjan aukeamat ovat eriteltyinä omin otsakkein, esimerkiksi Sininen planeettamme kertoo vedestämme. Vihreä planeetta kertoo taas puiden ja kasvien merkityksestä.



Kirja on siis varsin hyvä lasten tietokirja ja sopii luettavaksi pienemmällekin kaverille. Kuvissa riittää katseltavaa, vaikka sarjakuvamainen kuvitus ei olekaan aikuisen silmään "mediaseksikkäintä" on se tavanomaisuudessaan ainakin meidän lapsillemme hyvin mielenkiintoista.


Kirjan edetessä käsitellään myös vakavampia aiheita: saasteita ja ilmastonmuutosta. Ja kannustetaan kestävämpiin käytäntöihin: energian ja veden säästämiseen, kierrättämiseen, tavaroiden korjaamiseen ja jopa elämäntyylin hidastamiseen. Lopussa lasta kannustetaan pohtimaan erilaisia asioita ja tekemään keksintöjä! Kirjassa kerrtotaan, että 16-vuotias egyptiläistyttö on keksinyt menetelmän, jolla tehdn jätemuovista polttoainetta. Joten tärkeätkin keksinnöt voivat syntyä jo varsin nuorena!


Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se auttaa juttelemaan tärkeistä asioita ja on kuitenkin koko ajan kunnioittava erilaisiin ratkaisuihin ja valintohin, muun muassa ydinvoimaa esitellään varsin neutraalisti ja toiveikkaasti. Kirja on kaikin puolin korrekti muttei hajuton ja mauton- jollakin taidokkaalla tavalla kirja on hyväntuulinen ja innostava, vaikka aihepiiri onkin meistä aikuisista varsin vakava. Tämä kirja pitäisi löytyä jokaisesta koulukirjastosta (kuten myös koulukirjasto pitäisi löytyä vieläkin jokaisesta uudesta koulusta...) ja uskonpa, ettei kirja mene kenenkään perheen lukemistossa hukkaan.


"Ehkäpä juuri sinä keksit ideoita ja keinoja auttaa planeettamme sen suurimmissa haasteissa?"

- Mary Hoffman ja Ros Asquith (suomentanut, oikein hyvin, Maisa Tonteri)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Voi harmi, mäyrä! (+ mobiilipelivinkki)

Lastenkirjoissa käsitellään hyvin usein ystävyyttä. Myös tällä viikolla täällä esitellyt kirjat sopivat teemaan oikein hyvin. Uusin lukemamme kirja Voi harmi, mäyrä! kertoo mäyrästä, joka herää iloisena ja päättäen, että päivästä tulee superhyvä. Ilmeisesti päätös on yhtä enteellinen kuin, että päätät lähteä ostamaan housut (ostat paidan ja sukat, mutta et varmasti housuja- niitä ei löydy, ei millään).


Moritz Petz ja Amelie Jackowski ovat saaneet ilmeisesti toisen suomennetun mäyrä -kirjansa. Aikaisemmin sama mäyrä on vilahtanut pahan tuulen kirjojaesittelyn yhteydessä täällä. Pidin tuosta Pahalla päällä kirjasta, joten uskalsin kysyä Voi harmi, mäyrä! -kirjaa esittelyyn. Mäyrän mieliala on aiempaan kirjaan kohentunut huomattavasti, eikä kiukuttelua enää ole. Kirjassa mäyrä tosiaan herää iloisena mutta huomaakin, että päivä on muuttumassa epäonniseksi. Hän päättää, että nyt on parempi lähteä kotoa pois ja menee katsomaan ystäviään. Myös ystävillä tuntuu olevan jos jonkinlaista huolta: pesukarhun pyykkinaru on katkennut pyykkipäivänä, hirven pallo on hävinnyt ja hiirikään ei jaksa vatkata kakkuaan yksin. Mäyrä auttaa kaikkia ystäviään ja palaa kotiinsa, tipahtaen vielä matkalla jokeenkin. Kotona kuitenkin odottaa yllätys ja todellinen ystävyyden periaate toteutuu: tee toiselle niin kuin toivoisit itselleni tehtävän. Ja kirja päättyy juhlaan ja kellahteleviin nauruihin.




Söpö yksityiskohta kirjasta Voi harmi, mäyrä!
Kirjan kuvitus on todella söpöä ja ihanaa. Tykkään kamalasti. Se on samalla myös selkeää ja sopii näin myös nuoremmalle katselijalle/kuulijalle. Tarina on sangen perinteinen eläinsatu, eikä suuria yllätyksiä sisälly, joskin jokin hauska humoristinen kohta kirjasta löytyykin.

***

Ystävänpäivän kunniaksi pieni mainos. Heh... Sain nimittäin Sanoma Pron Oppi & ilo mobiilisovelluksen testaukseen. Pelin nimi on Minä itse osaan värit, ja se on suunnattu 2-5 -vuotiaalle. Peli on mukavan lyhyt mutta siinä löytyy haastetta myös vanhemmalle lapselle. Kuvassa on usein yksi iso kuva, jota verrataan kolmeen vaihtoehtovastaukseen. Tässä varsinkin samanvärisen löytäminen lienee vanhemmalle pelaajalle suunnattu, koska kuva jää ainakin älypuhelimessa kovin pieneksi. Pelissä seikkailee Oppi & ilon tuttu orava -hahmo ja kysyy lapselta tehtävän, samalla kuuluu jankkaava rallatus. Orava myös kommentoi valintaa: "Hihii, se on oikein!" tai "Ei ole!". Kaksivuotiaani pelatessa peliä huomasin hänen olleen pääasiallisesti veikkauslinjalla ja tällöin "Ei ole!" vastauksia kuului lähes kaksi kolmesta. Tässä mietin, että (ehkä peli minulle lähetettäessä odotettiinkin minun antavan palautetta?) voisiko tässä nykyaikaisemmalla vuorovaikutustavoitteella sanavalinta voisi olla vaikka "Yritä uudelleen!"? Peli toimii iOS -käyttöjärjestelmän laitteissa ja on ladattavissa App Storesta parilla eurolla. Tosi kiva juttu, että laadukkaita suomenkielisiä mobiilipelejäkin on alettu tuottamaan- jopa oli aikakin! Myös Valeäiti vinkkasi vasta mobiilipeliä, jonka latasinkin jo mutten ole vielä kokeillut lasten kanssa. Mikä sinun uusin mobiilipelivinkkisi olisi?


"Voi kurjuus, myyrä ajatteli, se oli lempimukini!"

- Moritz Petz ja Amelie Jackowski (suomentanut Maisa Tonteri): Voi pahus, mäyrä!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Kaverit kaikesta huolimatta

Jutta Langreuterin ja Stefanie Dahlen Kaikista rakkain oli täällä esittelyssä puolitoista vuotta sitten. Kirjailijakaksikolta on nyt ilmestynyt uusi Kaverit kaikesta huolimatta (Lasten Keskus, 2015, saatu kustantajalta). Kirjan kuvitus on hurmaavan suloista ja hempeää ja kirjassa on hauskoja kauniita laitoja (osassa kuvitusta). Viime kirjassa käsiteltiin äidille kiukuttelua mutta tässä uudessa kerrotaan pupusisarusten välisistä suhteista, leikeistä, mustasukkaisuudesta ja sitten kuitenkin- välittämisestä.


Pupujen emo lähtee torille ja pupulapset jäävät keskenään. Kaveri Leena on tullut kylään mutta leikkiikin siskojen kanssa, eikä Jossen, kuten yleensä. Josse murjottaa tätä ja pitää tyttöjen leikkejä ihan tyhminä ja yrittää pilata ne. Tytöt ei kuitenkaan lannistu, vaikka loukkaantuvatkin Jossen kiukuttelusta, ja lähtevät eri paikkaan leikkimään. Pian Jossekin saa kaverikseen mäyrän, jonka kanssa syntyy kiva leikki.



Mäyrä kuitenkin tietää ukkosen oleva tulossa. Josse huolestuu, koska siskot pelkäävät ukkosta ja lähtee pelastamaan siskot kotiin turvaan. Kotona pikkusiskolla pääsee itkukin Jossen huolehtimisesta-  vaikka samaan aikaan Josse itsekin pelkäsi ukkosta. Lopussa kaikki saa porkkanoita ja haleja.


Kirja on mukava sisaruskirja. Tämä nuhjuaminen ja toistensa härppiminen on ainakin meillä ihan päivittäistä puuhaa- siinä missä yhteiset leikit ja hellyydenosoitukset. Kirjan kuvitus on todellakin minusta ihanan sympaattinen. Tarina on kyllä lopuksi jo hieman imelä!

Söpö yksityiskohta kirjasta Kaverit kaikesta huolimatta


"Josse oli niin odottanut Leenan vierailua. Se olisi jopa näyttänyt Leenalle salaisen porkkanapiilonsa."

- Jutta Langreter (kirjailija) ja Stefanie Dahle (kuvittaja), suomennos Maisa Tonteri

torstai 12. helmikuuta 2015

Tuulentaittaja

Lauri Hirvonen, oululainen lastenkirjailija, on meille tuttu Hupsutupsu -kirjoistaan. Nyt kirjailija-kuvittajalta on ilmestynyt neljäs kuvakirja Tuulentaittaja (saatu kustantajalta, 2015, Kustannus-Mäkelä). Tuulentaittaja sattuu aiheeltaan ihanasti kevättalveen ja käy nyt hyvin lukuajankohtaan.



Eeli havaitsee taivaalla muuttolintuja. Linnut tietävät kylän kevätjuhlia: herkkuja ja musiikkia. Mutta Eeli oli odottanut koko talven, että pääsee näyttämään leijansa lennätystä kevätjuhlissa. Leijan nimi on Tuulentaittaja ja se on odotellut Eeviä koko talven hänen katossaan. Mutta kun juhlat ovat vauhdissaan, yhtäkkiä Eeliä alkaa pelottaa. Entäpä jos leija meneekin tuulen mukana tiikerien maahan saakka?



Hirvosen kirjan tarina on hyvin rauhallinen. Kirjassa käsitellään jännitystä ja pelkoa ja niiden voittamista. Kirjassa pohditaan tunteiden käsittelyä ja sanomista ääneen. Rohkein on se joka uskaltaa sanoa vaikeimmistakin tunteistaan. Kuvitus on mukavan värikästä ja Hirvosen kädenjäljen tunnistaa samaksi kuin Hupsutupsu -kirjoissa. Kirjassa on ripaus lämmintä hienovaraista huumoria.


Oletteko te lukeneet Lauri Hirvosen lastenkirjoja aiemmin? Entä lennättäneet leijoja? Minusta kirjassa oli mielenkiintoinen leija -teema, joka ei itselle ole niin tuttu. Ehkäpä tätäkin tulisi joskus kokeilla.



"Lintu istui oksalla, kallisteli päätään ja vihelteli heleästi. Äiti hiipi Eelin viereen, otti hänet kainaloon ja supitti, että ehtiipä noita leijoja lennätellä. He istuivat siinä ihan hiljaa, ja Eelistä alkoi tuntua mukavammalta."

- Lauri Hirvonen: Tuulentaittaja

torstai 5. helmikuuta 2015

Syvänmeren tohtori Teppo

Luimme iltasaduksi hyvin monennetta kertaa Syvänmeren tohtori Teppoa ja kuvailinpa kirjaa instagrammiinkin. Nyt huomasin kamalan vääryyden: tämä klassikko on jäänyt esittelemättä! Siispä tuumasta toimeen. Leo Timmers on meille tuttu lastenkirjailija nimi vauvojen pahvikirjasarjasta, jossa esitellään todella hauskalla tavalla erilaisia kulkuneuvoja, kirjoja on esitelty Vauvakirjojen top -postauksessani.



Kun esikoisvauvani kasvoi taaperoksi, Leo Timmersin Syvämeren tohtori Teppo oli ensimmäisiä hieman pitempiä kuvakirjoja, joissa oli selkeä tarina. Kirjankansi lupailee lukuiloa kolmivuotiaasta eteenpäin mutta muistelen (haparasti noita aikoja), että olisimme lukeneet tätä jo kaksivuotiaallemme.  No olipa miten oli, kirjassa Teppo tohtori päryyttelee sukellusveneellään meressä ja tapaa muun muassa lähes sokean merihevosen, hammassärkyisen hain ja itsetuntopulmista kärsivän valaan. Ja aina Teppo osaa auttaa, eikun vaan: "BSSSSSSS ... TSSSSSSS ... RRRRRRR ...". Ja homma hoituu. Mutta paluumatkalla Teppu juuttuu sukellusveneineen merenpohjaan ja saa apua jokaiselta eläimeltä, joita on itse auttanut. Ja jokaisen eläimen oma vahvuus tulee loistavasti avustustehtävässä esille.


Kirja on jotenkin niin huippu. Ensinnäkin kuvitus on ihanan selkeää ja lukuaukeamat rauhallisia ja silti kuvitus on tosi mielenkiintoista ja hauskaa. Sitä katselee aikuisenakin mielenkiinnolla. Kirjassa on tosi hyvä tunnelma, sopivasti toistoa, opetusta ja satumaisuutta. Tekstiä on mukavan vähän, vaikka kyseessä ei ole mitenkään lyhyin kuvakirja. Meillä tämä kirja oli monta kertaa lainassa kirjastossa ja heti kun se tuli vastaan ostin sen omakseni. Kirja on herättänyt merileikkejä ja lääkärileikkejä...



Instagramissa pohdin onkohan Timmersiltä suomennettu vauvakirjojen ja tämän lisäksi muuta, ja nytpä muistan, että on: Kuka ajaa?, joka sekin lienee esittelemättä. Voi hyvänen, pitääpä etsiä kirjahyllyjen uumenista. Luulenpa, että Tepon jälkeen myös tuo kirja tulee lapsilleni mukavana jälleennäkemisenä!


"Sinä tarvitset silmälasit, kaveri!
(...)
Eipä kestä, tohtori Teppo myhäilee.
Ja sukeltaa syvemmälle mereen."

Leo Timmers: Syvänmeren tohtori Teppo (Schildts, 2008, suom Mirjam Ilvas)