torstai 31. maaliskuuta 2016

100 asiaa jotka haluat tietää

Lasten suomennettuja tietokirjoja tulee aika vähän vuosittain, joten lienee hyvä, että kerralla yhdessä onkin ainakin Sata asiaa jotka haluat tietää (Lasten Keskus, 2016, suomennos Reija Jousjärvi)! Kirjaa ovat kirjoittaneet Alex Frith, Minna Lacey, Jerome Martin ja Jonathan Melmoth. Kuvituksesta vastaavat Federico Mariani ja Jorge Martin.



Kirjassa esitellään yhdellä aukeamalla aina kaksi asiaa. Näiden sadan tietoiskun joukkoon kuuluu asioita, kuten universumi, mitä tehdä jos myrkkyä pääsee kehoosi, tsunami, maan ulkopuolinen elämä, tulivuorenpurkaukset, valaiden sormiluut, krokotiilin kyyneliä juovat hyönteiset ja aurinko. Kaikki nämä ovat minun ymmärrykseni mukaan suloisessa sotkussa pitkin kirjaa ja oikeastaan lukiessa ei saata koskaan tietää mikä tietoisku tulee seuraavana. Huomasin, että meillä osa jutuista kiinnosti, ja osa ei yhtään. Niinpä välillä huomasin itse ihmetteleväni kirjan äärellä "Oho. No en ois tiennyt tuotakaan!", kun lasteni keskittyminen karkasi jo toisaalle. Sittemmin luinkin kirjaa ääneen niin, että kysäisin otsikon perusteella mikä kappaleista luetaan yhdessä (ja mitä vilkuilen ihan vaan itsekseen).



Kirjan lukeminen on siis kesken, sillä lukemista riittää. Yhdellä sivulla on paljon tietoa ja jostakin tiedettävästä asiasta lukiessani, luin pääasiallisesti pääjutun, enkä lisäinfoja esimerkiksi kuvatekstejä tai pieniä laatikoita. Tässä tietokirjassa tietoa on monentasoisesti ja monen ikäiselle. Vaikka aihealueet heittelevät solusta avaruuteen on monimuotoisuutta minusta tasoitettu kohtuullisen selkeällä kuvituksella joka ei, nykystandardeilla mitaten, lyö täysin överiksi. Minulle kuvituksen väritys ja koulukirjamaisuus toimii ja tekee kokonaisuudesta mielenkiintoisen ja kaikesta huolimatta helppolukuisen. Kirjan lopusta löytyy toki sisällysluettelo, jonka kautta voi katsoa myös oman kiinnostuksensa mukaan kirjasta löytyviä tietoja.



Tämä kirja kiinnostanee varmimmin koululaisikäistä mutta näköjään myös pienempiä kiinnosti kuunnella montakin asiaa ja suoranaisia kysymyksiäkin nousi mihin voisin ystävällisesti etsi kirjasta tietoa, kun kerran kysymisen mahdollisuus annettiin. Kirjan asioita lukieassa tosin saa olla varma, että aikaa saa varata myös keskusteluille ja hyvin mielenkiintoisille lasten tulkinnoille miten asiat oikeasti menevät... Se olisikin sitten ihan eri tietokirja nimeltään: 100 asiaa mitkä aikuinen on tajunnut ihan väärin.


"Taivas ei ole sininen...
se on vain valon luoma harha."

- 100 asiaa jotka haluat tietää

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pää tyynyyn!

Benji Daviesin Toivo ja valas oli viime vuoden parhaita kuvakirjoja. Siksipä uusi Davies kiinnosti minua hurjasti ja pyysin sen Karistolta luettavaksemme (jopa kahteen otteeseen). Pää tyynyyn! on Jory Johnin kirjoittama (2016, suomentanut Roope Lipasti).



Karhu on lopen uupunut ja haluaa mennä ansaitulle unelle. Mutta ankalla on asiaa, se on pirteä kuin peipponen, ja pyytää karhua jos jonkinlaiseen puuhaan. Karhu saa kieltää tässä kirjassa useammin kuin kolmesti ja silti ankka vain ilmestyy nallen nenälle uusin kysymyksin. Kärttyinen nalle ajaa ankan lopulta ulos huutaen: Pää tyynyyn!



Pää tyynyyn! on (jälleen kerran) todella taidokkaasti kuvitettu lastenkirja. Kirjan tarina etenee lähes tupsahtelevin lausein ja minun pitikin lukea sitä useamman kerran, että osasin lukea sen oikealla painolla ja hauskasti. Kirja on reipasotteinen: ankka ärsyttää karhua ja karhu uskaltaa olla äreä. Kirjassa myös huudetaan! Ja samalla se on hauska ja erilaisuudessaan virkistävä. Ja toki huudahdus Pää tyynyyn jää mieleen kaikille kuulijoilleen. Mielenkiintoinen lastenkirja!


"Karhu! Nukutko?
Minä täällä, naapuri."

- Jory John ja Benji Davies: Pää tyynyyn!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Mikä ihmeen krokotiili?

Kaikki meistä ei näe ympärillään vaaroja, vaan mahdollisuuksia seikkailla ja onnistua! Mikä ihmeen krokotiili? (Kustannus-Mäkelä, 2016, suomennos Raija Rintamäki) on hulvaton kuvakirja siitä, miten pieni apina ei huomaa selvääkään vaaraa, eli krokotiilia, vaan loikkii vain iloisesti eteenpäin.



Tämä hyvin kaunis ja todellakin hyväntuulinen kuvakirja oli loistava kirjastolöytö. Kuvitus on iloisen värikästä ja kuvat ovat selkeitä. Tarina kulkee lähinnä yksilauseisesti per aukeama, joten kirjan tekstin ja kuvituksen suhde on oikein loistava lasten kuvakirjamitalla ja soveltuu näin monenikäiselle pikkukuulijalle! 



Lauseet soljuvat mukavasti suussa Rintamäen taatulla suomennoksella ja tarinassa on juuri loistava määrä toistoa. Lisäksi lapseni seurasivat ilolla muun muassa kuinka kuvituksessa ankka hyppeli krokon pään päältä (luullen tätä kiveksi)- eikä tätä kerrottu tarinassa ollenkaan!


Lisää tällaisia kuvakirjoja, kiitos!

jk. kuvauksissa ei ole vahingoitettu kuvakirjoja


"Ankanpoika ja gorilla istahtivat joen rannalle nauttimaan eväsherkuista.
Eikä krokotiilia näkynyt mailla halmeilla!"

- Sam Williams ja Cecilia Johansson: Mikä ihmeen krokotiili?

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Onnenpäivä

Kotiäitivuodet olivat itselleni siinäkin suhteessa kasvattavia, että ne pakottivat pysähtymään. Tähän ja nyt. Arki kotona lasten kanssa on toistuvaa ja välillä hyvin pitkäpiimäistä, mutta siinä samalla se antaa ikkunan kokea elämää vähän eri silmin. Lapset ovat kasvaessaan siinä oikein hyviä apureita. Oih, mikä soliseva kevätpuro! Mikä tuo kaunis perhonen oli? Kato äiti, kukka!



Aikuisten maailmassahan tätä hetkeen pysähtymistä opetellaan kursseja myöten. Löysin kirjastosta Onnenpäivä -kirjan (Karisto, 2016, suomennos Sanna Vartiainen), jossa minusta on juuri tätä hetkeen pysähtymistä ja arjen pikkuiloista onnen löytämistä. Danny Parkerin kirjoittamassa ja Freya Blackwoodin kuvittamassa kuvakirjassa esitellään jokaisella aukeamalla erilaisia arjen iloja, joissa lapsen on hyvä, turvallinen ja rento olla. Kirja painottuu paljon rauhalliseen, kauniiseen kuvitukseen ja yksittäiset sivun lauseet ovat onnella ladattuja!



Ihastuin tähän oikeaan hyvän mielen kirjaan. Tämä sopii täydellisesti iltasatukirjaksi, sillä se kannustaa haaveiluun ja rentoutumiseen... ja sitäpä on hyvä jatkaa unien maailmassa. Myös varsinkin tyttäreni ihastui tähän kirjaan ja kipitti heti lukuhetken jälkeen kertomaan isille, että "Hei! Aamupalankin voi syödä ulkona!!!". Niin voi, varsinkin kohta kun on aurinko lämmittää ja alkaa kesä.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!


"Edessä on koko pitkä päivä...
ja saa vain leikkiä."

- Parker ja Blackwood: Onnenpäivä

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hilla siivoaa

Kathleen Amantin Älä pure, Hilla! on mielestäni loistava kuvakirja ja olinkin hyvin iloinen, kun huomasin, että Hilla -sarja jatkuu osalla Hilla siivoaa (Lasten Keskus, 2016, suomentanut Sanna Hytti, esittelykappale). Odotukseni olivat siis korkealla.



Hilla huomaa lelupupunsa kadonneen. Isä kannustaa siivoamaan huonetta, jotta lelu löytyisi. Äidilläkään ei ole harmainta aavistusta missä pupu on. Hilla etsii pitkin taloa ja lopulta, kun hän siivoaa, pupu löytyy. Ja lapseni huutavat: "Sen ei ois tarvinnut siivota, kun vaan katsoa tuon auton takaa!". Realismia.



Lapset siivoavat hoidossa ja kerhoissa, se kuuluu sääntöihin. Mutta oikeasti siivoavatko teidän lapset joka kerta lelunsa auliisti pois- kotona? Ei vaan meillä. Siinä saa olla vähintäänkin apurina. Ja totuus on, ettei Hilla kirja kyllä tainnut paljon asiaa auttaa.


Hilla -kirjat ovat hauskoja lapsiperheen arkikirjoja. Siivouskirja ei mielestäni yllä ihan puremiskirjan tasoon, sillä kirja on hieman tavanomaisempi ja vähemmän hauska. Kuvitus on kuitenkin mukavan selkeä ja perusvärein, joten uskonpa, että Hilla -kirjat sopivat myös aika pienten lasten kanssa luettaviksi!


"Pehmolelut Hilla nostaa siististi sängylle,
ja kirjat omalle hyllylleen."

- Kathleen Amant: Hilla siivoaa

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Täydellinen eväsretki

Tiedätkö tunteen, kun suunnittelet jotain oikein mukavaa ja odotukset ovat korkealla? Ja sitten kaikki pätkähtää kuin käpy kuusesta ja menee päin talvisia kinoksia. Vai meneekö? Ciara Floodin kuvakirjassa orava haluaa järjestää juuri täydellisen eväsretken hänelle ja myyrälle. Eväät ovat just oravan mieleisiä ja eväiden syöntipaikaksikin löytyy juuri sopiva paikka, joskin aika suuren etsinnän jälkeen. Mutta.


Myyrän reppuun on tullut reikä ja eväät ovat tippuneet matkan varrelle. Nyt on eväsretki pilalla! Mutta onneksi metsäneläimet ovat löytäneet eväät ja tuoneet nuo aika paljon matkassa nuhraantuneet jämät myyrälle ja oravalle ja retki saadaan kuitenkin pelastettua.



Lapseni sanoi, että mutta nehän saivat sittenkin täydellinen eväsretken! Niinpä niin, moni asia ja onnistuminen taitaa ollakin omasta asenteesta ja katsantokannasta kiinni. Lapsiarjessa on tullut opittua monta asiaa ja yksi niistä on, ettei kannata odotella liikoja vaan katsoa miten asiat sujuvat. Tekijöiden määrän kasvaessa myös variaatiot lisääntyvät. Tilastollinen fakta! Ja yleensä ne asiat sujuvat ihan just (riittävän) kivasti. Ei ehkä juuri sillä tavoin, kun itselle olisi kaikkein mielekkäintä mutta aikuisiahan me tässä hommassa ollaan ja lapsemme niitä joustamattomampia kasvukkaita.


Mutta harmittaahan se kun ei kaikki suju niin kuin Strömsössä. Ja harmituksistakin noustaan. Syödään sitten vaikka vähän hiekkaisia leipiä palkinnoksi.


Ciara Floodin kirja on tosi hempeän kaunis. Pidin jo aiemman suomennoksen kuvituksesta kovasti, mutta tässä tarina oli vielä parempi. Lapsiani kiinnosti seurata letkeää ja mukavasti toistoa omaavaa tarinaa, joka eteni yhtä lailla kuvassa kuin tekstissäkin.
Oikein hauska ja kaunis kuvakirja!


"- Ei syytä huoleen, myyrä, orava sanoi.
- Minä löydän meille täydellisen paikan eväsretkeä varten.
- Selvä pyy, myyrä sanoi. "

Ciara Flood: Täydellinen eväsretki (Kustannus-Mäkelä, 2016, suomennos Terhi Leskinen)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kissa Killin villi lelupäivä

Tuula Korolainen on tässä blogissa sangen tuttu kirjailija. Kissa Killi -kirjasarjakin on päässyt aiemmin blogiin näköjään varsin vauvavuotisissa tunnelmissa sekä uhmaiän syövereissä. Olinkin hyvin iloinen huomatessani, että Tammi julkaisee tänä keväänä uuden Kissa Killi -kirjan. Tällä kertaa temperamenttinen Killi on kerholainen ja kerhossa on lelupäivä...


Kissa Killi menee valitsemaan lelupäivälleen saman possulelunsa, minkä se otti viimeksikin. Possu ei tunnukaan enää niin kiinnostavalta, varsinkin kun Kissa Killi huomaa, että muut ovat tuoneet jos jonkinlaista uutta härveliä ja varsinkin uskomattoman hienot robotit. Kissa Killin lelu ei kiinnosta muitakaan, onhan se jo tuttu juttu- ja vielä pehmo! Onko Kissa Killi siis ihan VAU-VA, kun tuo vauvalakanasta tehdyn pehmon kerhoon?! Tästä seuraa lapsille tuttua lällättelyä ja Kissa Killin jo aiemmista kirjoista tuttua tulistumista, jossa possu saa kyytiä. Ja Kissa Killi pääsee jäähylle.


Killi houkuttelee kaveriaan lainaamaan robotti-lelun hänelle yön yli possua vastaan. Kuitenkin tuo aikuisilta salaa tehty vaihto tuntuukin yötä myöten hieman ikävältä ratkaisulta ja kummallakin kerholaisella tulee ikävä omaa leluaan. Ja mikäpä sitä oikeasti rakasta unikaveria voittaisi? Ei edes uusi hieno robotti.



Tuula Korolaisen tarinasta huomaa, millainen on lasten kuvakirja, jonka eteen on tehty laadukasta työtä ja ajatuksen kanssa. Tarina pitää otteessaan (joskin possulle kirjoitetut puhekuplat hieman katkovat tarinan lukemista) ja se on hauska ja oikeasti mielenkiintoinen. Korolainen tavoittaa lasten arkea ja tuntemuksia kauniilla tavalla, kuin herkin sivulausein. Tarinassa on toki myös sanoma, joka kolauttanee meitä kaikkia nykymaterialismissa vellovia aikuisia. Lapseni kuuntelivat sadun todella keskittyneenä ja tarinaa imien. Myös itse olin menossa aidosti mukana. Tekstissä on tyylikkyyden huipentumana käytetty muistaakseni aiemmista kirjoista tuttua toistoa, jota käytetään juuri sopivassa määrässä.


Christel Rönnsin kuvitus on täydessä sopusoinnussa loistavan tekstin kanssa. Kuvitus on yhtä lailla hyvin mielenkiintoista ja tasalaatuista koko kirjan ajan. Se on laatua kauniista kannesta kirjan lopussa olevaan runoon saakka. Tässäpä upea kirja. Tällä hetkellä ehdottomasti kevään 2016 kuvakirjojen laadukkaimpia löytöjä, ja vielä kotimainen! Kiitos.


"Takku tönäisi Miisun hiljaiseksi ja veti esiin kuorma-auton.
- Tämä on Sisu-auto ja se on tullut lelulaatikosta, Takku sanoi."

- Tuula Korolainen ja Christel Rönns: Kissa Killin villi lelupäivä

torstai 17. maaliskuuta 2016

Sopu sijaa antaa!

Tracey Corderoy ja Jane Chapman ovat tehneet näyttäväkantisen Sopu sijaa antaa! -kirjan, jossa Chapmanin värikäs, tummahko kuvitus jatkuu runsaana lähes koko kirjan läpi. Kirja on kevään uutuuskirjoja (Kustannus-Mäkelä, 2016, suom. Raija Rintamäki, saatu kustantajalta).



Kirjan tarina ei olekaan ihan tavanomaisin. Pieni ja pippurinen hiiri löytää kivannäköisen talon, johon päättää muuttaa, ihan noin vain ja lupia kyselemättä. Mutta talossa asustaa jo ärisevä karhu, iso krokotiili ja tiikerikin, eikä tilaa ole! Mutta hiiripä ei noita isoja eläimiä pelkää, vaan päättää jäädä, koska talo on hänestä täy-del-li-nen.



Pian tukalan tiukkaan taloon saadaan kuitenkin uutta tilaa ja sijaa antaa muukin kuin sopu. Kirjan tarina on kirjoitettu humoristisesti, jonka suomennus on hyvin onnistunutta änkäämisineen ja punkaamiseen. Se nauratti yllättävän paljon lapsiani, vaikka itse en niin kokenutkaan suurta hullaantumista tarinaa kohtaan. Kuvitus taasen on rohkean värikäyttönsä vuoksi silmääni oikein miellyttävä ja eläinhahmotkin ovat mukavia. Jotta jokaiselle jotakin.


Kirjan lopussa on vielä lapsia miellyttävä yllätys, kun viimeinen aukeama avautuu hauskalla tavalla isoksi.


"JYRIN - JÄRIN - JYSKIS!
'Se tulee lähemmäksi! Krokotiili kiljaisi hampaat kalisten.
JYRINÄ ja JÄRINÄ kasvoi kasvamistaan, kunnes teekupit hyppelivät lautasillaan!"

- Corderoy ja Chapman: Sopu sijaa antaa! (hieno alkuperäinen nimi: Squish, Squash, Squeeze!)

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Auts, tohtori Tilkka!

Annet Rudolphin lasten kuvakirja Auts, tohtori Tilkka! kertoo lapsille klassisesta lääkärileikistä. Tiikeristä tulee tohtori Tilkka, jolla on nallekarkkimehua lääkkeenä. Ja kylläpäs eläinkavereilla onkin jos jonkunnäköistä vaivaa.


Annet Rudolphin kuvitus oli minulle tuttu Pikku Korppi Raitasukka -kirjoista, jotka ovat muuten tosi kivoja tarinoita. Hempeä, naivistinen piirtotyyli ei ole lemppariani mutta selvästikin tyyli oli miellyttävä lapsilleni. Kuvituksessa on paljon pieniä eläintyyppejä, joita voi etsiä ja katsella pitkin runsaita sivuaukeamia.


Rudolphin tarina lääkärileikistä on aika ennalta-arvattavamutta kuitenkin lapsistani kiinnostava. Onhan aihepiiri aina hieman jännä. Tarina on kaikessa kipeydessään ihan hyväntuulinen ja mukava. Lopuksi kaikki saavat pipinsä hoidettua ja herkkumehulääkettä lusikallisen verran- myös itse tohtori.



Leikitäänkö teillä lääkärileikkejä? Kirjahyllystämme löytyy muitakin lääkärikirjoja, kuten Mintun lääkärikirja ja muistelen, että myös Sanna, Veera ja Emppu -kirjasarjojen lääkärikirjat ovat olleet aika ajoin (ehkä juuri näin kevätflunssien aikaan) kovassa luvussa. Ja kirpparilta aikoinaan löytyneet lääkärileikkitarvikkeet ovat olleet myös kovassa käytössä.


"'Noin' , sanoo Tilkka, 'tämä kyllä tepsii. Kohta olet taas terve kuin pukki.'"

- Annet Rudolph: Auts, tohtori Tilkka! (suom. Seija Kukkonen, Kustannus-Mäkelä, 2016, saatu kustantajalta)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Karhun ärripurripäivä

Luimme ihan vasta ensilukukirjan Kipinäistä kiukuttaa ja tässä Stella J. Jonesin kirjoittamassa ja Alison Edgsonin kuvittamassa Karhun ärripurripäivässä käydään tismalleen samaa teemaa läpi (Kustannus-Mäkelä, suomennos Raija Rintamäki, saatu kustantajalta, 2016), eli mitä se on kun kiukuttaa.


Kirjassa karhu vain sattuu tartuttamaan pahantuulensa myös muihin metsäneläimiin ja pahatuuli vyöryy kuin torpedo metsän halki. Onneks eräs tilanteesta tietämätön eläin sattuu tekemään juuri karhulle ihanan yllätyksen, joka katkaisee pahan kierteen ja laittaakin mukavan aallon liikkeelle.




Tässä kirjassa oli mielestäni hyvä tahti. Hyvin usein tällaisissa tuttuja teemoja toistavissa kuvakirjoissa edetään rauhallisesti ja tarina tuntuu, no tutulta. Tässä kuitenkin tarina eteni joka sivulla vauhdikkaasti eteenpäin ja huomasin selvästi myös lapsistani, että he kiinnittyivät kirjan ääreen paremmin. Myös kuviin liitetyt pienet puhakuplat tekivät kirjan tarinan elävämmäksi ja kiinnostavammaksi. Ja onneksi pahantuulen rinnalle kirjassa on myös hauskaa huumoria, jota kuvitus tukee! Edgsonin kuvitus on minulle ollut oikeastaan jo luottokamaa, ja mukavahan tämä on tälläkin kertaa. Kuvituksen värit ja eläinhahmot ovat tutun oloisia Edgsonin aiemmista kuvituksista. Oikein mukava arkikirja hyvän- ja pahantuulen varalla!




"JÄKÄ JÄKÄ!
ÄRRIN PURRIN!
VALI VALI!"

- Stella J. Jones ja Alison Edgson: Karhun ärripurripäivä

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Varoitus! Ei saa koskea!

Tim Warnesin uusin suomennos Varoitus! Ei saa koskea! (Kustannus-Mäkelä, suomennos Raija Rintamäki, 2016) on yhtä hauska ja toimiva kirja kuin edeltäjänsä Vaarallinen! .


Myyrä tykkää laittaa lappuja joka paikkaan, aivan kuten hänen kaverinsa krokotiili nimeltään Muhkuraisen Kuhmurainen (loistavaa suomennostyötä!). Kirjan kuvituksessa on näin hyvin paljon yksittäisiä sanoja, joita aloitteleva lukija voi aikuisen kanssa tavailla. Eräänä päivänä Muhkuraisen kuhmurainen löytää hatun, jossa lukee varoituksen sanat. Mutta mitäs näin innokkaan ja tutkivan oloinen kroko muutakaan kuin tarttuu hattuun ja...?




Hattu taitaa kuulua taikurille, sillä hatusta putkahtaa ainakin sata pupua! Myyrä yrittää hallita tilannetta numeroimalla pupuja, mutta eivät noi veijakkaat pysy edes paikallaan. Millä tavoin noista vilperteistä siis pääsee eroon? Onneksi Muhkuraisen Kuhmurainen keksii keinon ja myyräkin tuulettaa!


Kirjan kuvitus on minusta todella hauska ja kaunis. Kuvat ovat mielenkintoisia, hassuja ja hyväntuulisia. Myös tarina on yksinkertaisuudessaan hyvä. Siinä on kuvituksen mukaan hyvää mieltä ja huumoria, opetus lienee takavasammalla. Paitsi jos löydät taikahatun. Ja sen jälkeen taikasauvan...

Kirjasta tuli kerta heitolla meidän perheen yksi tämän kevään suosikkikuvakirjoista!


"Muhkuraisen Kuhmurainen yritti tunkea pupuja takaisin hattuun, mutta ne rimpuilivat irti."

- Tim Warnes: Varoitus! Ei saa koskea!