torstai 31. elokuuta 2017

Terveysmetsä

Vietimme vasta Suomen luonnonpäivää ja oikein liehuvin lipuin. Siinäpä hieno asia! Luonto ja metsä on usealle meille varsin rakas ja tärkeä asia mutta aina näin ei ole. Joskus luonto voi tuntua vieraalta ja metsä lähes pelottavalta asialta. Viime vuosina metsä on jotenkin noussut mielestäni enemmän lapsiperheiden vapaa-ajanviettokohteeksi ja ainakin itse olen huomannut lähimetsässä olevan paljon enemmän kuhinaa kuin vaikkapa seitsemän vuotta sitten. Lapsiperheitä poluilla ja retkillä, sepä kivan näköistä puuhaa!


Pyysin Gummerukselta Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Terveysmetsän vähän hetken mielijohteesta blogilukuuni. Aikaisemmin Sinisessä keskitiellä taisi olla vähän tapana nostaa luontoa, metsää ja retkeilyä keväisin esille kesäloman alkaessa ja ihmisten virkistyessä talvikoloistaan. Terveysmetsä näytti mielestäni kirjalta, joka voisi kiinnostaa myös lapsiperheitä. Odotin kirjan olevan myös kuvallisesti runsas, hieman tietoiskumainen, visuaalisesti voimakas kokonaisuus (kahvipöytäkirja) mutta kirja onkin ihan täyttä tekstiä. Kirjasta löytyy jopa 31:een jaoteltua kappaletta, joiden tiedot pohjautuvat ymmärtääkseni kirjailijoiden toimintaan Terveysmetsä-ministeriöhankkeen vetäjinä ja oppaina, jonka aikana kirjoittajat ovat pitäneet terveysmetsäryhmiä Sipoonkorvessa.

Kirja on melko runsas (kuten luontokin). Kirjassa esitellään paljon asioita, joita ollaan tieteellisestikin tutkimalla havaittu metsän terveyshyödyiksi. Useat tiedot olivat sellaisia, mitkä ainakin itsestä tuntuivat hyvin järkeenkäyviltä ja sellaisilta mitä itsekin on arjessaan havainnut. Metsä rentouttaa, avartaa ja syleilee. Kirjassa oli myös tarinoita metsäretkiltä ja jopa pieniä vinkkejä mitä metsässä voi retkillään puuhata. Esimerkiksi metsässä kuntosaleilu kuulostaisikin varsin paljon mielekkäämmältä kuin hikisillä, hekkohappisilla saleilla hönkiminen. Kuka keksii painolliset kykyt ja mavet metsän siimeksissä oleville treenipisteille, se ansaitsee kunniamerkin.


Kaiken kaikkiaan Terveysmetsä oli kunnianosoitus suomalaiselle metsälle ja mukava koonti aiheeseen liittyvästä tiedosta. Näin maalaistollolle ei kirja suuria älynväläyksiä tuonut, lähinnä hauskoja, lämpimiä hymähdyksiä ja nyökkäyksiä. Uskoisin, että kirja saattaisi madaltaa kynnystä metsään tutustumiseen sellaiselle, jolle se vieraampaa on. Lisäksi tieto tässä suhteessa ei lisänne tuskaa vaan iloa mitä me voimma ympäröivästä runsaasta luonnosta saada.

Milloin sinä kävit viimeksi metsässä? Ja mikä siellä oli mukavaa? Miksi?


"Melussa on vaikea keskittyä ja oppia. Myös lähimuisti heikkenee. Se vaikeuttaa lasten kykyä oppia lukemaan, kielen kehitystä, luetun ymmärtämistä ja selviytymistä monimutkaisista tehtävistä. (...)
Hiljaisuus vähentää aggressiivisuutta ja päästää esiin myönteisiä tuntemuksia. (...) Hiljaisuus auttaa keskittymään. (...) Hiljaisuus edistää luovuutta ja mielikuvitusta."

- Leppänen ja Pajunen: Terveysmetsä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!