perjantai 8. joulukuuta 2017

Loruja lapsille ja lapsenmielisille

Voi  kuinka säilyttää lapsenmieli läpi elämän? Ainakin minulle se tuo ajatuksen pyyteettömästä ilosta ja pienten asioiden arvostamisesta. Syksyn aikana olemme lukeneet kolmea erilaista runokirjaa. Runoja lukiessani olen huomannut, että lastenrunoissa on monenlaista tarjontaa. Meillä on selvästi omat suosikkirunoilijamme, ja teillä omat! Osa lastenrunoudesta lyö läpi teatterilavoille saakka, joten lastenrunoissa on voimaa.


Syksyn ihastuttavin, hauskoin ja kaikin puolin meille osuvin on jälleen kerran Jukka Itkosen uusin runokirja, Aprillipäivä (Lasten Keskus, 2017, esittelykpl). Camilla Pentin kuvittama kirjanen on suoranainen riemukas räjähdys, sanojen ilotulitus ja jätkänkyntilä lumimyrskyssä. Aprillipäivän runot ovat todella taidokkaita ja osuvia, lukiessani näitä lapselleni nauroimme ääneen monta kertaa ja useita runoja piti toistaa lapseni pyynnöstä. Itkonen osaa lorutella mielestäni niin, että sanan taiasta nauttivat sekä aikuinen että lapsi! Tässäpä se vaikeus piileekin! Sanojen mahti ei ole minulle vaikeiden sanojen kokoelmassa, vaan sen notkeudessa ja ymmärrettävyydessä. Runous ei ole helppo laji aikuisellekaan, joten lapsikuulijan mieltä ymmärtäen on todella tärkeää, että loruttelussa osataan ottaa tämä seikka huomioon. Jukka Itkosen Aprillipäivä on täysi kymppi, uskomaton taidonnäyte. Itkonen on kuin viini, joka paranee vanhetessaan, sillä maun täyteläisyys runoissa on noususuhteessa!


Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston Leijona se venytteli Leijona se venytteli, 100 vuotta suomalaista lastenrunoutta on hatunnosto suomalaiselle lastenlyriikalle (Lasten Keskus, 2017, esittelykpl). Runokirjan on taitavasti ja ihastuttavan runsaasti kuvittanut Maija Hurme. Runoissa kuvautuu usein ajan henki ja myös ajankohtaiset aiheet ovat runojen kohteena. Epäilemättä myöskin lastenrunoissa on aina ollut vuosien mukana viitteitä ajan politiikkaan ja mielipiteitä vähän ovelammassa muodossa ilmaistuna. Lukiessamme näitä kokoelman runoja huomasin, että vanhempien aikojen runot olivat selvästi vaikeampia osuttaa omaan suuhuni, saatika lapsen kiinnostukseen. Runoja saattoi lukea pari kerrallaan, jo pituutensa, mutta myös ymmärrettävyytensä ja osin aihepiirinsä vuoksi. Leijona se venytteli onkin mielestäni kirja, joka sopii nimen omaan loistavaksi (joulu)lahjaksi varsinkin lapsenmielisille ja runoutta arvostaville (aikuisille). Kirja olisi mielestäni todella upea lahja esimerkiksi kirjallisuutta arvostaville isovanhemmille.


Hannu Hirvosen Hui Hai Hajamieli! (Karisto, 2017, esittelykappale) onkin nimetty näin: Loruja lapsille, kissoille ja kummituksille. Ei lapsenmielisille, heheh. Virpi Pennan iki-ihana kuvitustyyli livertää sivulta toiselle pirteänä kuin peipponen. Hirvosen runot edustavat minulle sellaista hieman aikuismaista lastenrunoutta. Runoissa sanat kulkevat nonsensemäisesti ja usein varsin monimutkaisellakin tavalla. Näiden runojen kautta sanavarasto karttuu ja aivot saavat purtavaa- tai sitten voi vain kölliä sanojen aalloilla ja antaa mennä fiiliksellä.

Rohkaisen kaikkia kokeilemaan näitä ja monia muita lastenrunokirjoja, joita oikeastikin löytyy ihastuttavan paljon, kun vain menee kirjastossa lastenruno-osastolle ja heittäytyy aarremetsälle. Runojen kautta lapselle välittyy ajatus sanoilla leikkimisen ilosta sekä lukemiselle tärkeästä taidosta: riimittelystä. Se saattaa aiheuttaa kikattelua iltapalapöydässä hupsujen sanojen äärellä...mutta tällä on tarkoituksensa kielen kehityksessä! Nuorimmaiseni on nyt kuunnellut paljon Heinähattu ja Vilttitossu -satuja ja toistellut sieltä oppimaansa runoa, joka menee muistaakseni näin: "Olipa kerran kerran sieni, joka alas mäkeä kieri, ja mennessään kovaa pieri.". Että kiitos vain Sinikka ja Tiina Nopola! (ja oikeasti: suurkiitos!)


"Ilmassa lentää mitä vaan,
alushoisuista kurpitsaan.
Ilmassa lentää vaikka mitä.
Ja pienet ampiaiset."

- Jukka Itkonen: Pienet ampiaiset


4 kommenttia:

  1. Olen yrittänyt lasten kanssa lukea tänä vuonna (syksynä) runoja ihan tietoisesti enemmän kuin ennen. Yökyöpelit on tämänhetkinen suosikkimme, mutta myös tuo Leijona se venytteli on ihastuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot unohtuu hyvin helposti, eli tuo tarkoituksenmukaisuus on tarve meilläkin. Sitten sitä kyllä aina villiintyy ja nyt vousin taas lukea Itkosen koko tuotannon :D

      Poista
  2. Meillä tämä kirja toimi tosi hyvin 6-vuotiaalle! Tykkäsi lueskella itsekseen etenkin niitä vanhempia runoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijona se venytteli? Kiva kuulla :)! On mukava, kun on vaihtoehtoja mistä valita ja löytää omansa!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!