torstai 26. tammikuuta 2017

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Toista kertaa Pottereita luettaessa voin vain uudestaan ihmetellä sitä neroutta, ettei J.K. Rowling ole sortunut kirjasarjoille tyypilliseen liialliseen toistoon ja turvallisuuteen mutta tekee sitä kuitenkin juuri sopivan koukuttavalla tavalla.


Potter -kirjathan käsittävät yleensä yhden lukuvuoden Tylypahkassa. Se alkaa kesäloman lopusta ja päättyy sen alkuun. Mutta vaikka miten ihanaa olisikin matkustaa Tylypahkaan kulkevassa junassa myös toisen kirjan alun mukana, niin ei: Rowling räjäyttää jo heti kättelyssä lukijansa aistit hereille ja matkustetaankin lentävällä autolla ja päjäytetään suoraan päin Tylypahkan puuta!


Harry Potter ja salaisuuksien kammiossa tapahtuu jo astetta jännempiä juttuja. Koulussa huhutaan olevan salaisuuksien kammion, jonka vain pelätty pahuuden perillinen voi aukaista. Lapsia ja jopa kummituksia jähmettyy jonkin kamalan hyökkäyksen johdosta, puhdasveristen ja jästisyntyisten välillä nousee uutta vihaa osin myös Harry Potteria vihaavan Draco Malfoyn ansiosta. Harry saa myös luettavakseen mystisen T.L. Valedron päiväkirjan ja useampi käyttäytyy jotenkin kummallisesti.... Tarinoita ja jännityksen aiheita on siis riittämiin. Ja voi voi kun me luimme kuin hullut puuroa (puuron lukeminen olisikin melko hullua).


Nämä Jim Kayn kuvittamat kirjat ovat niin mahtavia. Lapseni (kumpikin!) ovat ihan hupsahtaneita Potteriin, vaikka vain toinen jaksaa usein kuunnella (javinkua vielä lisää!) niin hurjia lukumaratoneja mitä tämän kirjan äärellä iltaisin vietimme. Ei siinä tarvinnut enää äidinkään omaa kirjaa lukea, kun pää oli ihan uppoutunut Potterin taianomaiseen ja kaikin puolin kiehtovaan maailmaan. Ja miten mahtavaa huumoria kirjassa onkaan (miten höperön ärsyttävän itsekeskeinen hahmo tämä professori Lockhart onkaan!!!) . Loistavaa tasapainottelua rohkean jännityksen rinnalla! Aivan uskomattoman lumoava kirjasarja ja Kayn monipuolinen, yksityiskohtainen ja jännittävä kuvitus vielä alleviivaa tätä ihanaa lukukokemustamme.


Se vaan, että kirjasarjan seuraavaa Potter ei ole vielä kuvitettu, tai sitä ei ole tullut ainakaan suomeksi. 

Joten jouduimme aloittamaan Azkabanin ankeuttavan tarinan ihan normiversiona.


"Harry Potter on niin mahdottoman kuuluisa," , Malfoy vinoili.
"Ei voi mennä kirjakauppaankaan ilman että joutuu etusivun uutiseksi."

- J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammion (Tammi, 2016, suom. Jaana Kapari, oma kirjahylly)

tiistai 24. tammikuuta 2017

Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen

Aki Ollikainen on aikuiskirjojen puolella yksi tämän hetkisistä kotimaisista suosikeistani. Olinkin hyvin yllättynyt, kun huomasin häneltä tulleen lasten runokirjan. Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen (2016, Otava, saatu kustantajalta) on runokokoelma, jonka on kuvittanut Silja-Maria Wihersaari. Olen iloinen, että sain myös tälle vuodelle näin tuoreen ja raikkaan lasten runokirjan esittelyyn, koska valitettavasti kevään tarjonnassa sekä lasten runokirjat että tietokirjat ovat vähäisemmässä tarjonnassa.


Runokirja lähtee kirjan nimeä kantavilla merirosvorunoilla. Aloitimme aluksi näillä ennen joulua ja luulimme ensin, että kirja on runomuotoinen tarina. Kirja jäi tämän virheellisen ajatuksen vuoksi hetkeksi tauolle. Mutta nyt tammikuussa otimme kirjan uuteen käsittelyyn ja hyvä näin, sillä kirja ei todellakaan ole kokonainen tarina (joka vaatisi paljon keskittymistä), vaan yksittäisiä runojoa, joissa osassa on samojen henkilöhahmojen (kuten possujen Fiktio ja Fakta) useampia juttuja. Huomasin myös, että oikeastaan Ollikaisen runot ovatkin todella kauniita ja mukavasti suussani mutkittelevia ja niitä oli hauska lukea sellaisissa neljän viiden runon pätkissä.



Välillä Ollikaisen runot ovat hieman vaikeita pienemmälle lapsikuulijalle ja käsittelevät osaltaan mielestäni myös aikuisaihepiirejä. Samalla nämä runot voivat saada aikaan keskustelua esimerkiksi erikoisemmista sanoista, joita runoissa käytetään (kuten fakta ja fiktio). Runoissa on myös runsaasti mukavia seikkailuita lasten leikkien tapaisesti, joista itse nautin eniten. Myös jänniä aiheita käsitellään, kuten ukkosilmaa mökillä, mutta onneksi kaikki päättyy hyvin (ja hauskasti!):

"Vaan pian on ohi ukkoskuuro. 
Kun on syöty iltapuuro, 
juoksen rantaan mökkisaaren, 
ja kiveltä pissaan sateenkaaren."

Lyyrisen taidokkuuden lisäksi Ollikainen paljastaa runoissaan myös hyvää huumorintajua ja tämähän kolahtaa meille. Talitintin puuceessä:

"Talitintti kevään tullen
muuttaa suureen kuuseen
ja kuusen jälkeen rakennuttaa
pikkulinnun puuceen
timpuriksi palkattu
käpytikka 
oveen hakkaa
pienen sydänreiän, josta
tintti ulos katsoo
samalla kun kakkaa."



Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen on runsas runokirja. Usein toivoisinkin, että kustantamot raskisivat tehdä välillä lasten runokirjoja lyhemmällä kaavalla. Uskon (mutten tiedä), että tämä madaltaisi lapsiperheiden tarttumista runokirjoihin. Silja-Maria Wihersaaren kuvitus kunnioittaa vanhemman tyylistä kuvitustapaa, joka ei valitettavasti oikein aina viehätä minua. Pohdinkin kuinka hyvin se kutsuu nykylasta luokseen. Kirjan kansi on kuitenkin mielenkiintoa herättävä ja merirosvoaiheeseen vetoaminen voisi kutitella kivasti myös poikia runojen äärelle.

Ollikainen  osottautuu debyytillään lupaavaksi myös lastenrunouden saralla ja erittäin toivottavaa on, että hän jatkaa lasten runojen kirjoittamista romaaniensa lisäksi. Luonnollisen sananokkeluuden ja loruttelun viisaus ei asu meissä kaikissa ja sitä toivoisi Ollikaisen myös lapsillemme tarjoavan.


"Sataa, sataa, sataa
ja silloin aika mataa.
Se on sateen tulos,
kun ei pääse ulos.

Tai sitten kumisaappaat jalkaan,
sadetakki päälle.
Omat vaatteet tehty on
lähes joka säälle."

- Aki Ollikainen: Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen

lauantai 21. tammikuuta 2017

Mun ja sun juttu

Kaikki varmasti muistavat viime vuoden Katri Kirkkopellon Piki -kirjan. Kirjaan on tehty myös opas kasvatuksen ammattilaisille, jonka teemakokonaisuuksien kautta voidaan harjoitella lasten sosiaalisia taitoja. Sosiaalisia taitoja vahvistamalla pyritään ennaltaehkäisemään kiusaamista.



Mun ja sun juttu -kirjasen lisäksi materiaaliin kuuluu suoraan Piki -kuvakirjasta otettuja kestävän tutuiselle materiaalislle painettuja tilannekuvia. Lisäksi materiaalissa ovat kirjan hahmot, joita voidaan käyttää esimerkiksi pöytäteatterissa. Itse oppaassa on kirjan aukeamien mukaisesti 16 eri teemaa. Teemoihin liittyen oppaasta löytyy sekä lapsiryhmälle (esim. luontainen päiväkotiryhmä) tehtäviä dialogisia keskusteluja ja toiminnallisia leikkejä. Teeman sisällöstä ja ideasta on myös infopaketti kasvattajalle että myös kotiväelle tarkoitettu "info" asiasta, jota on ryhmässä käsitelty. Kotiväen infosta en ollut ihan varma oliko teksti tarkoitettu kirjeen muodossa annettavaksi/ ilmoitustaululle laitettavaksi (jos näin on, osa teksteistä oli minusta tähän tarkoitukseen liian monimutkaisesti kirjoitettuja ja hieman liian pitkiä) vai vanhempien kanssa keskusteltavaksi (miten tämä järjestyy arjessa?).


Tiina Haapsalon, Katri Kirkkopellon ja Laura Revon Mun ja sun juttu (Lasten Keskus, 2016, esittelykpl) on siis hyvin monipuolisesti suunniteltu opas. Sosiaalisten taitojen harjoittelu, miten sun ja mun kanssa ollaan, tapahtuu usein lasten perusarjessa. Samaan aikaan täsmällisempi kasvattajan opastus harjoitusten ja teoriapohjan kautta tukee kirjan mukaisesti kiusaamisen ehkäisyä. Repo kuvaa asiaa näin: "Nykyisin kuitenkin ymmärretään, että kiusaaminen on opittu ja monimutkainen ryhmäilmiö, joka sitoutuu kulloiseenkin kulttuuriin ja kontekstiin. Näin ollen ehkäisemisessä keskeistä on kiinnittää huomio ympäristön eikä niinkään lapsen yksilöllisten ominaisuuksien muuttamiseen.".


On täysin mahdotonta ymmärtää ja pohtia kuinka opas toimisi käytännössä näin pelkällä selailulukemisellani. Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista kuulla jos joku ryhmä on tämä opasta käyttänyt toiminnassaan: orjallisesti tai sitten soveltaen. Koulupuolella ymmärtääkseni kiusaamisen ehkäisyä, sosiaalisia taitoja, "elämän perusoppeja" on mielestäni alettu opetella erilaisten projektien kautta yhteisöllisellä periaatteella, eli koko koulun yhteisiä toimintamallia muokkaamalla ja yhdentämällä. Varhaiskavatuksen arki, uusine tavoitteineen ja ryhmäkokoineen (!) on melko täyttä. Ymmärtäisin, että oppaan ideana on käsitellä sosiaalisia taitoja koko ryhmän kanssa, eikä pienryhmässä. Oppaan idea on hieno ja toivon, että kasvattajat tutustuvat Piki -kirjaan ja oppaaseen ja saavat vahvistusta tärkeään työhönsä kuinka kasvatamme, ohjaamme, mallinnamme erilaisia vuorovaikutus-, tunnesäätely-, itsesäätely- ja sosiaalisia taitoja. Tää kokonaisuus on todellakin sun ja mun juttu ja sitä tehdään yhdessä ihan joka päivä.


"Ammattikasvattajan tulee mahdollistaa ryhmässä kaikkien tunteiden opettelu ja ilmaisu. Monet tavat ilmaista tunteita ovat yhtä hyviä ja hyväksyttäviä, kunhan niillä ei alisteta, uhata tai vahingoiteta toista."

- Tiina Haapsalo: Mun ja sun juttu

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Hius

Minulla on hiuksia, sinulla on todennäköisesti hiuksia. Leslie Patricellin Vauvalla on Hius (Lasten Keskus, 2017, suom. Rauna Sirola, saatu kustantajalta).


Hiuksista ollaan ylpeitä, hiuksista ollaan iloisia. Ne antavat meille ilmettä. Ja joskus tuottavat päänvaivaa. Varsinkin kun kasvavat liian pitkäksi tai huonokuntoiseksi. Ja miltä tuntuu ensimmäinen hiustenleikkuu?


Vauvan hius kasvaa ja pitää mennä parturiin. Se epäilyttää. Sattuukohan rakkaan hiuksen leikkaaminen? Naps. "Ei sattunut ollenkaan!"


Patricellin pahvisivuiset kirjat ovat mahtavia. Niissä on sanomaa ja se on esitetty loistavalla huumorilla. Miten söpö vaippapeppu tämä vauva onkaan? Mitä kaikkea olemme hänen kanssaan kokeneetkaan? Tämä vaippapeppu on kuin yksi perheemme kavereista. Sen kanssa on oltu potalla ja nyt tuumattu karvaisia kuontaloita.


Täysi kymppi ja loistava vuoden 2017 uusien kirjojen aloitus! Olen iloinen aloittaessani vuoden uutuuksien esittelyn kirjallisuuslajeista vaikeammalla, eli vauvaperheiden ensikirjalla!
Nautimme kirjasta lapseni kanssa täysin siemauksin- ja se luettiin ihan HETI. 4-vuotiaan lapseni pyynnöstä.


"Nyt hiukseni on juuri sopiva."

- Leslie Patricelli: Hius

torstai 12. tammikuuta 2017

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita

WSOY julkaisi viime vuonna mielenkiintoisen, helppolukuisen kirjasarjan, nimeltään Lukupalat (loistava nimi!). Olin tästä ajatuksesta hyvin innoissani. Sain kokeiluumme Tapani Baggen ja Carlos Da Cruzin Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita (2016). Kirja kuitenkin odotutti itseään melko pitkään kaapissamme. Huomasin jo alkuselailulla, että kirjan tarina on kuitenkin sangen pitkä aloittelevalle lukijalle. Syksyn mittaan kirja ei myöskään lähtenyt lapseni omatoimiseen lukuun kirjapinosta, jota aina hänelle tarjoilin pientä palkkiota vastaan.



Luimmekin kirjan siis kahdestaan. Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita kertoo lapsista, jotka etsivät kadonnutta Ariadne -pikkusiskoa. Matkalla löytyy myös muita kadonneita ja tekijäksi epäillään lohikäärmettä. Kirjan kuvitus on mukava, hauska ja sen määrä on kirjan parhautta. Aloittelevalle lukijalle kuvituksen määrä saisi minusta ollakin runsas. Ja tarinan lyhyt ja lennokas.


Jäin vähän pettyneeksi kirjan suhteen. Todella harmin paikka, koska tämä on juuri sitä kirjallisuutta, jota toivoisin kustannettavan ja laadukas kotimainen tuotanto on loistava idea! Mutta en voi taaskaan muuta kuin haikailla Kustannus-Mäkelän Vihreitä banaaneja! Ne ovat juuri sopivia kirjoja vielä harjaantuneemmallekin lukijalle, joka ei ole sisäsyntyisesti niin kiinnostunut lukemisesta/ viihdy paikoillaan hyvin kauaa, mutta haluaa kokea lukukokemukseksi koosteisen kokonaisuuden, eli lukea yhden kirjan kokonaan.

Kun menin kirjamessuille, sain yhden toiveen: osta Vihreitä banaaneja. En ostanut, sillä kaikki oli jo myyty.


"Topi nosti etusormen pystyyn. Hän oli taas saanut ajatuksen."

- Tapani Bagge ja Carlos Da Cruz: Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita

tiistai 10. tammikuuta 2017

Tärkeitä karttoja

Nykyaikana(kin) kirjojen kilpailijat ovat kovia. Lelut ovat huikeita, kaikenlaiset pelikoneet ja internet- ja entäpä kaverien seura! Lapset harvoin viihtyvät paikallaan montaa minuuttia ja tämäkin luonnon peruslaki asettaa haasteensa kirjalle. Olen huomannut, että jotta lapsi kiinnostuu itsenäisesti jostakin kirjasta, sen pitää osua juuri oikeaan kutituskohtaan. Ja kullakin se kutituskohta on eri paikassa. Toiset tykkäävät huumorista, eläimistä, seikkailuista ja toiset vaikkapa tiedosta.


Eräänä lauantaisena päivänä, vetäydyin kuntosalin jälkeisessä raukeassa tilassa lapseni kanssa köllimään ja katselemaan kirjoja- jotta nuorempi olisi saanut leikkiä rauhassa kaverinsa kanssa. Otimme tutkiskeluun kirjastosta löytämäni Sarah Shepardin Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille (Nemo, 2016, suomentaja Sini Linteri, ap. ruotsinkielinen). Kirjan sisäkannet avaavat maailman lippujen meren. Mikähän on minkäkin maan lippu? Tunnetko yhtäkään? Ai niin osaat jo lukea vastaukset!


Ensimmäinen kirjan aukeama kertoo maapallon aarteista: kullasta ja jalokivistä. Noissa asioissa on sellaista taikaa, mikä automaattisesti tuntuu kiehtovan lapsiani. Legoissakin parhaita ovat ne kimmeltelevät timanttinappulat! Opimme aukeamalta, että Afrikan tähti on oikeasti olemassa ja se on vain osa maailman suurinta timanttia ja kuuluu nykyään Iso-Britannian kuningattarelle. Kartastosta huomaamme, että Afrikassa on valtavasti jalokiviä.


Jatkamme tutkimusmatkaa. Lapsi lukee otsikoita,  minä pidempiä tekstejä. Aina en ehdi lukea, kun hän jo aloittaa. Nyt pääsemme mielenkiintomme ytimeen. Salaperäiset paikat johdattavat meidän maailman ratkaisemattomien arvoitusten äärelle: onko Isojalka tai Jeti olemassa? Mitä tapahtuu salaperäisellä Alueella 51? Ja arvaa mitä, äiti on käynyt tuolla Loch Nessin järvellä. Ei, en nähnyt hirviötä.  Sillä kerralla. Vauuu, nämä kummalliset tarinat lumoavat lapseni ja minut lähes henkeäsalpaavaan tilaan. Sulatellaan tarinoita juttelemalla.

Kirjan äärellä viihdymme helposti tunnin. Mukana on muun muassa myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä, löytöretkeilijöitä, merirosvoja ja aarteita, meriä ja vuoria ja lopulta pohdimme mannerlaattoja ja niiden yhteyttä maanjäristyksiin ja tulivuoriin. Huhhuh, kylläpä opimmekin vaikka mitä ja uskomattoman kiinnostavalla tavalla!


Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille on loistava lasten tietokirja! Se osuu upeasti noin koululaisikäisen tietohermoon olemalla pikkuisen jännittävä ja lumoava ja palkitsemalla timantein ja kultaharkoin. Karttojen avulla maapallo avartuu toistuvana kuvana lapsen edessä. Ensin kohdennetaan Suomi ja sitten muu maailma. Ymmärräthän, että maapallo on oikeasti ympyrä, eli tuosta laiva tuleekin tuonne?

Aivan uskomattoman kiehtova kirja. Kirja on helppolukuinen, kuvitus ja aukeaman kokonaisuus selkeä. Olen todella myyty ja haluaisin ostaa tämän kirjan omaksemmekin. Onko kukaan muu lukenut Tärkeitä karttoja? Kiinnostuitko? Mitä luulet, voisiko tämä kirja kiinnittää sinun lapsesi huomion?


"Aikaa ennen karttoja (jotka pitivät kutinsa) urheat löytöretkeilijät matkasivat ja purjehtivat täysin tuntemattomaan. He etsivät uusia maita, uusia meriteitä ja uusia seikkailuita - eikä heillä ollut aavistustakaan, mitä horisontin tuolla puolen odotti. Löytyisikö sieltä uusi manner vai meri täynnä merihirviöitä?"

- Sarah Sheppard: Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille

perjantai 6. tammikuuta 2017

Sinisen keskitien vuoden 2016 parhaita kirjalöytöjä!

Vuodenvaihteeseen kuuluu viime vuoden muistelu ja varsinkin uuteen suuntautuminen. Nyt minäkin sain jo ensi kevään esittelykirjoja pyydettyä kustantajilta. Jes, tosi kivoja on luvassa! Jonkin verran esittelyt kaventuu tiukentuneiden kustantajien vaatimusten myötä, johon en pysty lupautumaan tällä harrastuspohjallani mutta toivon kovasti, että ehdin tänäkin vuonna bongailemaan kirjaston uutuushyllyjä ja napsimaan kivoja löytöjä myös sitä kautta!


Vuonna 2016 luimme uutuuksien lisäksi klassikoita. Nalle Puhista lähdimme ja loppuvuosi meni Harry Potterin kanssa (kuten myös alkuvuosi 12017)!



"Huli vili hunskeli,
hippeli huppeli
muutu sinä minuksi
ja minä muutun sinuksi!"

Parasta!


Vuoden odotetuimpia meidän perheessä...








Alas Taikavirtaa ja Mestaritontun tarinat jäivät mieleen hyvinä lukukokemuksina. Yllä olevissa kuvissa myös muita kirjoja, joita on meillä luettu ahkerasti vuoden aikana.


Keväällä ja syksyllä pidettiin tietokirjaviikkoja. Tietokirjoja lapsille kannattaa välillä kurkkia myös "aikuisosastolta".


Keväällä 2016 pääsimme Luen itse- kirjoihin <3! Seikkailu Robomaassa oli loistava kirja ja ilokseni ilmoittelen, että keväällä esittelen kirjasarjan toisen osan Kustannus-Mäkelän kustantamana!



Meidän tutustuminen Mimmi-lehmään on käynyt lähinnä sarjisten kautta. Tämä jatkuu myös keväällä!
Vuoden värityskirja oli meillä Prinsessavärityskirja!!!

Kirsi Kunnas on lastenkirjallisuuden mestari.
Vuonna 2016 on  kirjoituksia tullut näköjään 137, joista varmaan kaikki ovat kirjaesittelyjä yksittäistä kirjoitushairahdusta ja paria tehtäväkirjaesittelyä lukuunottamatta. Ja tällä linjalla jatketaan myös vuonna 2017.

Tähän bloggaukseen kokosin kuvia vuoden 2016 lukemistamme sykähdyttäjistä. Valokuvat lastenkirjoista on aina ihanan hyväntuulisia, joten aloitetaan vuosi oikealla hyväntuulikuvapostauksella!


Viime vuosi oli Roald Dahl -juhlavuosi. Ja se näkyi vähän sattumalta myös blogissani, aivan kuten jo vuonna 2015...




Kotimaisia vauvakirjoja tulee vuosittain vähän, mutta sitäkin jytkympää laatua! VAU ja Brum Brum!


Lasten Keskus jatkaa tätä superhauskaa Onks noloo? -kirjasarjaa keväällä 2017 ja Sininen keskitie lukee tuon kirjan varmasti!


Koolla ei ole aina väliä. Katri Tapolan ja Alessandro Pelliccionin Pelätin jarastas on ajankohtainen ja upea satu. Etsikää tämä pikkukirja kirjastoistanne, vaikka suurennuslasia käyttäen!



Miten hienoja kirjoja, miten hienoja kirjailijoita ja kuvittajia! Jos aikuisblogissani olen huomannut suosivani nyt enemmän ulkomaisia kirjoja niin lastenkirjojen kanssa ei näin ole käynyt. Meillä on kotimaassamme uskomattoman taidokkaita lastenkirjailijoita, joiden laadukasta työnjälkeä katsoo ja lukee ilolla ja todella tarkoitukseensa sopivasti, eli lapsen kanssa kirjasta nauttien. 

Tästä suuren suuri kiitos kaikille kotimaisille lastenkirjailijoille ja niiden parissa työskenteleville (kuvittajat, kirjailijat, suomentajat ynnä muut tekijät), teette valtavan tärkeää työtä <3! Pidetään lippu korkealla!









Uuden OPS:n vuoksi tunteista ja tunnekasvatuksesta kertovat kirjat olivat syksyn 2016 hienoa satoa. Piki oli minulle ehdottomasti ykkönen. Keväällä 2016 Lasten Keskukselta tulee myös nuorten tunnekasvatuskirja, jota odotan pienellä jännityksellä.





Siiri -kirjat ovat meidän tytön lemppareita. Myös Maurit alkavat olla jo klassikoita! 



Kaksi loistavaa päiväkori/eskarikirjaa!



Mahvata vauvakirja Anne Vaskolta ja ajankohtainen kännykkäkirja Pukkien pikku pila.



Suomen täyttää 100 vuotta, jolloin Suomen lasten Suomi on melko osuva kirja!




Blogini loppuvuoden ilotulitukset tulivat laatukirjailijoiden kirjoista: Toiveretki, Mur ja Pikkuapina <3!



Kirjat, jotka myyvät! Mahtavaa, että näin on! Kunkin tulee löytää oma kirjansa... Valinnanvaraa on!
Mikä on sinun lapsesi lempikirja?


Toivotan kaikille loistavia kirjalöytöjä vuodelle 2017!

Ja nyt saatte toki esittää toiveita millaisia kirjoja toivoisitte esiteltävän vuotena 2017? 

Kuvakirjoja, pidempiä satukirjoja on luvassa, tietokirjoja oli keväälle tarjolla vähemmän, runokirjoja taisi olla lähes nolla... (pitänee kaivaa omaa kirjastoa esille!) ja myös aloittelevien, juuri lukemaan oppineiden -lastenkirjaesittelyt jatkuvat!


"Sitten kun vanhenemme, emme ehkä ole 
enää niin toimeliaita. Mutta ihmiset
elävät nykyisin kauemmin ja tuntevat
itsensä hyväkuntoisiksi ja terveiksi
yli satavuotiainakin. Useimmilla
vanhoilla ihmisill on edelleen hauskaa,
ja heillä on elämänmittaisia muistoja."

- Hoffman, Asquith: Meidän ja muiden kehot