tiistai 27. helmikuuta 2018

Rikun ralliauto

Pikkukaverit -kirjasarja on ollut meille tuttu, kun esikoisemme oli vauva/taapero. Kirjasarjasta on myös pastellisempi ja hempeämpi versio, joissa oli prinsessoja ja eläinlääkäriä mukana. Myös nämä oli hyvässä luvussa kuopuksen kanssa. Sain Aurinko Kustannukselta iloisen ylläripaketin, jossa oli Pikkukaverien Riku Ralliauto, joka taitaa olla yksi kolmesta vasta ilmestyneestä uudesta Pikkukaverit -sarjasta (muut: Miskan moottoripyörä, Nikon nosturi).


Minusta on aina hauskaa, että kun paketista ilmestyy vauvakirjoja, saattaa lapseni tarttua niihin aina yhtä ilolla kuin muihinkin kuvakirjoihin! Näissä pahvikirjoissa, vauvakirjoissahan on usein varsin voimakas ja mahtava kuvitus- joten miksipä ne eivät kutsuisi vanhempaakin lasta ihastelemaan luokseen. Rikun ralliauto pääsi myös heti lasten lukuun: pikkusisarus sai iltasadun kuullakseen ja siitä pienempi jatkoi kirjan lukemista yksin. Myöhemmin luimme kirjan vielä yhdessä. Rikun ralliautossa on hauskasti kerrottu tiivistettynä ja LORUTELTUNA, aina taattuun Pikkukaverit iloiseen tyyliin, tarina rallikisoista, joihin Riku ja Risto osallistuvat.


Rikun ralliautossa kuvitus on animaatiotyyliä ja vauhtia juuri sopivasti menevään ja pärisevään makuun! Kuvissa on aika paljon nähtävää ja tsuumattavaa, että voi olla että kuvat kiinnostavat parhaiten taaperomaisempaa lähestymistä. Kirja on varma hitti autofanittajalle (voi noita aikoja, muistan kun lapsellemme sai lainata vain autokirjoja- mutta minä lainasin aina lisäksi muutakin....). Tämä kirja kestää  myös omaa lukua, sillä kannet on paksut ja kestävät. Ainakin aiemmat versiot eivät ole menneet meillä miksikään satojen lukujen jäljiltä.



Kirjan lopussa on aina yhtä kinkkiset kysymykset, joissa harjoitellaan hauskasti luetun ja kuullun ymmärtämistä. Olen niissä aina ihan hoo moilasena, mutta lapseni keksivät vastauksia hienosti. Loppulainauksena kirjasta on kohta mistä saatiin hauska keskustelu, kun pohdittiin mitä se tarkoittaa!
Minulla on aina ollut heikkoutta ranskalaisiin lastenkirjoihin ja onkin kiva, että Aurinko Kustannus kustantaa tätä Pikkukaverit sarjaa yhä uusille autokirjafaneille, joista kasvaa yhä uusia ja uusia lukijoita. Eikös Kimi Räikkösestäkin ole kohta tulossa kirja...?


"Moottori jo surraa lähtöpaikalla.
Rikulla on perhosia vatsassa."

- Emilie Beaumont (teksti), Alexis Nesme (kuvat) ja Nathalie Bélineau (suunnittelu): Rikun ralliautoo  (2018, suom. Susanna HIrvikorpi)



lauantai 24. helmikuuta 2018

Ensilukukirjoja pikkutytöille

Luultavasti seuraavien kirjojen kohderyhmä on pikkutytöt, uskallan näin näitä sukupuolittaa, vaikka toki näitä kirjoja saa lukea ihan kaikki. Jopa aikuiset ukonjöllikät jos niikseen tahtoo. Meidän perheen kuopustyttö on oppinut lukemaan ja nyt vihdoinkin hän antoi minun lainata kirjastosta kokonaisia kirjoja hänen luettavakseen iltasatujen jatkeeksi. Aijai, mikä kirjaäidin onni!


Ja kappas vain, kerrankin osasin vinkata ihan oikein! Nappasin hyllystä violetin ja pinkin sävyisiä Kirjatiikerin kirjoja ja näytin kuinka tarinat olivat lyhyissä kappaleissa, runsaasti kuvitettuna ja vieläpä isoilla kirjaimilla tavutettuina! Ja tämä toimi: kirja ei näyttänyt pelottavan suurelta, vaan hallittavalta hommalta. Lapsi kuitenkin pyysi minua aluksi lukemaan rinnakkaislukuna ballerinakirjaa yhdessä, joka varmasti kannusti vielä enemmän kokeilemaan ko-ko-nai-sen kirjan aloittamista.

Ja seuraavana aamuna, sohvalta kuului tyytyväinen lukeminen ja ilo siitä, kuinka ensimmäinen oma kirja on luettu! Oikea ballerina oli kuulemma juuri hyvä kirja jos tykkää tanssimisesta ja pitipä kuvien asentoja näköjään välissä kokeillakin.


Kirjasarjasta löytyi myös Poni pelastaa prinsessan (satumainen, vähän jännääkin mukana; Jablonski & Aekroyd, 2015, suom Kukkonen, Kustannus-Mäkelä, kirjastolaina) ja Kivaa olla tyttö! (jossa pohditaan sitä, että tyttönä saa tehdä sitä mistä tykkää, likkamaistakin!; von Vogel, Czerwenka, 2016, suom. Kukkonen, kirjastolaina) mutta toistaiseksi meillä on luettu nyt vain tätä ballerinakirjaa.

Ja kun lapsi lukee näitä itse, niin minä säästyn. Sillä selkeästikin en ole kirjojen oikea lukija, sillä sekä kuvitus että teksti tökkivät- mutta hei mitäpä siitä, nautin vain siitä, että kirjat toimivat toisille ja lapset löytävät kirjojen maailman! Ihan parasta!


"SEU-RAA-VAL-LA BA-LET-TI-TUN-NIL-LA
O-PE-TEL-LAAN UUT-TA LII-KET-TÄ."

- Annette Neubauer ja Betina Gotzen-Beek: Oikea ballerina (Kustannus-Mäkelä, suom. Seija Kukkonen, kirjastolaina, 2015)

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Sen sadan sortin sanakirja

Rachel Saundersin kauniisti kuvittamassa Sen sadan sortin kuvakirjassa ei ole sanoista pulaa. Kirja todellakin on suomenkielinen sanakirja, jossa luetellaan kiinnostavien kuvien rinnalla sanoja ulkona, sisällä, puutarhassa, eläinpuistossa...



Sanakirjasta löytyvät myös muun muassa värit, muodot, kuviot, kehonosat ja sääsanat. Kirja on siis oikein hyvä kirja perusvarhaiskasvatuksen käyttöön. Kirjan sanoja lukiessa voi vain ihmetellä miten paljon yhdestä asiasta voikaan keksiä erilaisia kuvauksia ja tästä suuri kiitos kuuluukin suomentajalle Anna-Reetta Sipilälle!


Kirjan kuvitus on oikein mainio ja kiinnostava. Kirja ei ehkä mene satulukuun mutta se on hauska kiinnostava kirja alle kouluikäisen tutkittavaksi ja vielä sanastosisällöltään toimiva myös vanhemmallekin lapselle. Kirjan lopussa voi sepitellä satuja erilaisia sanoja yhdistämällä.


"litimärkä
likomärkä
mutainen kurainen
kostea
vettynyt"

- Rachel Saunders: Sen sadan sortin sanakirja



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tuttityttö ja peukalopoika

Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Tuttityttö ja peukalopoika on ihana, hyväntuulinen lasten kuvakirja, joka ansaitsee huomionsa. Luimme kirjaa kuopukseni kanssa ja vaikka päähenkilöinä ovatkin pikkuisen pienempää sorttia olevat lapset (siis syövät tuttia ja sormea! omg!) niin silti tarina kaikessa arkipäiväisessä gloriassaan oli meitä kumpaakin hymyilyttävä. Tapolan ytimekäs ja samalla poeeminen kirjoitus herätti kaikkia aistejani: haistoin korvapuustin kanelin ja tunsin majan rentouden vartalossani.



Tuttitytön ja peukalopojan äidit tapaavat päiväkahvin merkeissä tuttitytön luona. Sillä aikaa, kun aikuiset kolistelevat keittiössä höpötellen, lapset saavat hyvää aika leikkiä majaa, riehua ja levähtää torkuille saakka. Mehukekkereillä voi tehdä kuplia pillillä ja taas leikit jatkuvat! Vierailu on kaikille mukava ja muistuttaa siitä, miten mukavasti arkipäivä sujuu hyvässä seurassa.



Karoliina Pertamon iloinen, rauhallinen, ilmeikäs, liikkuva ja tuttu kuvitus siivittää mukavaa tarinaa loistavasti. Kuvan ja tekstin suhde on mahtava ja kirjan pituus kuvakirjaksi täydellinen. Kiinnitin heti huomiota kirjan poikkeukselliseen taittoon, jonka onkin tehnyt Carlos da Cruz. Kirja on hauskasti "perinteisen kirjan" muotoinen ja kokonaisuus sangen raikas ja kutsuva!

Pidimme tästä kirjasta tosi paljon ja kirja pääsee kyllä ahkeraan iltasatulukuun, tuteistaan huolimatta!


"Peukalopojalla menee peukalo suuhun.
Tuttitytöllä menee tutti suuhun.
Täytyy huilata hetki.
Tuttityttö ja peukalopoika käyvät pitkäkseen.
Taskulampun valo halkoo pimeän."

- Katri Tapola, Karliina Pertamo: Tuttityttö ja peukalopoika (Teos, 2018, esittelykpl)

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Liian ISO, liian pieni?

Villi veikkaus, että suuri osa Sinisen keskitien lukijoista on kotivanhemmuuden pauloissa pyöriviä vanhempia? Hihkaise jos olen väärässä! Ainakin itselläni paras aika blogien seurailuun oli ehdottomasti tuo pikkulapsiaika, jolloin päiväuniaika käytettiin tehokkaasti netin vertaistuen piirissä. Tilastollisesti lienee todennäköistä, että useammassa perheessä on noin kaksi melko pientä lasta yhtä aikaa ja tällöin juuri siihen tilanteeseen liittyvät uudet ilot ja haasteet nousevat pintaan. Noita aikoja lämmöllä muistellen...


Siksipä siis halusin vinkata kivasta kirjastolöydöstä, jossa karhuperheeseen on syntynyt uusi pentu ja isompi nallekarhu kokee oman roolinsa muuttuneen. Toisaalta se kuulee olevansa jo niin ISO ja toisiin asioihin hän on vielä niin pieni. No ei ihme, että tilanne hämmentää?!



Catherine Leblancin hauska ja osuva tarina Eve Tharletin aina niin uskomattoman ihastuttavilla kuvituksilla nostattaa tavanomaisen tarinan sisällön poikkeuksellisen hyväksi lasten kuvakirjaksi.


Kirjassa karhuvanhemmat löytävät yhdessä hyvän ratkaisun isomman karhuveikan huomioimiseen hankalassa tilanteessa ja osaavat katsoa tilannetta sen näkökulmasta. Hyväntuulinen, mukava, ratkaisukeskeinen ja äärimmäisen kaunis kirja!


"Luulen, että sinä olet juuri oikean kokoinen kutitettavaksi."

- Leblanc ja Tharlet: Liian ISO, liian pieni? (Lasten Keskus, 2018, suom. Marketta Vaismaa, kirjastolöytö)

torstai 8. helmikuuta 2018

Hilja ja vihreän talon kesä

Heidi Viherjuuren Hilja ja vihreän talon kesä kertoo tavallisen eriskummallisesta perheestä vihreässä puutalossa. Äiti toimii talossa toimien parturina, kolme lasta jaloissa pyörien ja isä on keikkamuusikko, joka aiheuttaa hieman haastetta perheen arjen ja talon kunnostuksen hoitumisessa.


Kirjalla on sangen kaunis ja kutsuva kansi ja kirjan kuvituksesta vastaa Nadja Sarell. Hilja -kirjan tarinat (14 lukua) ovat arkisen kepeitä, pääosin lapsiperheille tuttujen tilanteidensa kautta, ja kauttaaltaan hyväntuulisia. Kesä kukoistaa ja lapset vipeltävät lähimaastossa naapuruston asukkaisiin törmäillen ja pieniä seikkailuja tehden. Luin kirjaa tyttäreni kanssa ja hän tykkäsi kirjasta. Uskoakseni kirjan mukava, rauhallinen tunnelma olivat asioita, joita lapseni iltasadussa arvosti. Omaan mieleeni kirja oli ehkä hieman liiankin pliisu, eikä isompi lapsemme jaksanut viihtyä sen äärellä hetkeäkään (eikä tainnut olla kohderyhmääkään). Taidetaan olla vähän samaa laatua hänen kanssaan, että halutaan mieluiten räväkkää huumoria ja villejä tilanteita! Hilja -kirjoissa oli paljon aikuismaisia kielikuvia ja -leikkejä, jotka uskoakseni menivät pitkälti lapseltani ohi mutta hauskuuttivat aikuislukijaa. Samalla ne toki antoivat mahdollisuuden oppia noita sanontoja yhdessä- joskin lapseni janosi tarinaa vain eteenpäin.


Hilja -kirjoista tuli mieleeni Maria Kuutin Anna ja Elvis -kirjasarja, jossa oli ehkä hieman railakkaampi huumori mutta jotenkin muutoin hyvin samanoloinen mukava tunnelma. Hauska lukea erilaisia tarinoita ja huomata omissa lapsissakin erilaisia toiveita. Tyttäreni tykkäisi myös Onneli ja Anneli saduista nyt kovasti ja sai (allekirjoittaneelta) kirjankin joululahjaksi, mutta minulle lukeminen on vielä melko haasteen takana (kirjoja on kyllä tässä välin äänikirjakuunneltu ja katsottu leffoina). En tiedä miksi näin- pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja uusi nousu tyttökirjojen suhteen. Olinhan itsekin pienenä suuri Neiti Etsivä -fani...


Hilja -kirjat saavat muuten keväällä jatkoa! Vink vink!
Ja me aloitimme uuden tyttökirjan Ronja Ryövärintytär, joka kylläkin vauhdikkuutensa ja räväkkyytensä puolesta ei taida lukeutua perinteiseen tyttökirjasarjaan. Olemme seuranneet Netflixiltä Ronja Ryövärin tytär -animaatiota, ja se on tosi ihana! Mutta ehdottomasti satu pitää lukea myös alkuperäisessä muodossa :)!


"Veini pääsee kesällä sirkusleirille.
- Epäreilua! minä huudan ja marssin yläkertaan niin, että rappuset jytisevät"

- Heidi Viherjuuri: Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä, 2017, kirjamessuhankinta)

maanantai 5. helmikuuta 2018

Se on minun!

Anuska Allepuzin Se on minun! kiinnosti kantensa perusteella, vaikkei aihe nyt niin kovasti herättänytkään huomiotani. Norsut löytävät metsästä uuden hedelmäpuun ja koettavat yksi toisensa jälkeen saada noita makeita hedelmiä itselleen. Samaan aikaan taustalla piipertää pikkuhiirulaisia...


Ja annapas ollakaan hiirulaiset pääsevät hedelmän kimppuun, koska käyttävät yhteistyötä. Siis hiirikin saattoi olla vahvempi kuin norsu, kun tekee asioita yhteistyössä toisten kanssa!
Hiirten juttelut on painettu kirjassa pienemmällä tekstillä hiirten kohdalle ja tekee kokonaisuudesta hieman sarjakuvamaisen- ja toimii hyvin! Kirjassa on myös paljon isoin kirjaimin kirjoitettuja sanoja, joten kirjaa on hyvä lukea myös ns. tandemlukuna vasta lukemaan oppineen lapsen kanssa.


Kirjan kuvitus on todella kiinnostava ja kaunis. Kirjan hyväntuulisuus ja hauskuus oli ehdottomasti kirjan lumo ja hauskuus nousi upeasti esille Allepuzin ilmeikkäiden eläinhamojen kautta.



Loistavaa iltasatumatskua ja laadukas aloitus kirjavuodelle 2018! Kantsii tsekata!


"Elefantit alkoivat olla HYVIN ärtyisiä ja HYVIN nälkäisiä!
Neljäs elefantti päätti vain puskea täyttä vauhtia päin puuta.
'MINUN!'"

- Anuska Allepuz: Se on minun! (onnistunut suomennos Arja Kanervalta, 2018, Lasten Keskus, esittelykpl)