sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Liian ISO, liian pieni?

Villi veikkaus, että suuri osa Sinisen keskitien lukijoista on kotivanhemmuuden pauloissa pyöriviä vanhempia? Hihkaise jos olen väärässä! Ainakin itselläni paras aika blogien seurailuun oli ehdottomasti tuo pikkulapsiaika, jolloin päiväuniaika käytettiin tehokkaasti netin vertaistuen piirissä. Tilastollisesti lienee todennäköistä, että useammassa perheessä on noin kaksi melko pientä lasta yhtä aikaa ja tällöin juuri siihen tilanteeseen liittyvät uudet ilot ja haasteet nousevat pintaan. Noita aikoja lämmöllä muistellen...


Siksipä siis halusin vinkata kivasta kirjastolöydöstä, jossa karhuperheeseen on syntynyt uusi pentu ja isompi nallekarhu kokee oman roolinsa muuttuneen. Toisaalta se kuulee olevansa jo niin ISO ja toisiin asioihin hän on vielä niin pieni. No ei ihme, että tilanne hämmentää?!



Catherine Leblancin hauska ja osuva tarina Eve Tharletin aina niin uskomattoman ihastuttavilla kuvituksilla nostattaa tavanomaisen tarinan sisällön poikkeuksellisen hyväksi lasten kuvakirjaksi.


Kirjassa karhuvanhemmat löytävät yhdessä hyvän ratkaisun isomman karhuveikan huomioimiseen hankalassa tilanteessa ja osaavat katsoa tilannetta sen näkökulmasta. Hyväntuulinen, mukava, ratkaisukeskeinen ja äärimmäisen kaunis kirja!


"Luulen, että sinä olet juuri oikean kokoinen kutitettavaksi."

- Leblanc ja Tharlet: Liian ISO, liian pieni? (Lasten Keskus, 2018, suom. Marketta Vaismaa, kirjastolöytö)

torstai 8. helmikuuta 2018

Hilja ja vihreän talon kesä

Heidi Viherjuuren Hilja ja vihreän talon kesä kertoo tavallisen eriskummallisesta perheestä vihreässä puutalossa. Äiti toimii talossa toimien parturina, kolme lasta jaloissa pyörien ja isä on keikkamuusikko, joka aiheuttaa hieman haastetta perheen arjen ja talon kunnostuksen hoitumisessa.


Kirjalla on sangen kaunis ja kutsuva kansi ja kirjan kuvituksesta vastaa Nadja Sarell. Hilja -kirjan tarinat (14 lukua) ovat arkisen kepeitä, pääosin lapsiperheille tuttujen tilanteidensa kautta, ja kauttaaltaan hyväntuulisia. Kesä kukoistaa ja lapset vipeltävät lähimaastossa naapuruston asukkaisiin törmäillen ja pieniä seikkailuja tehden. Luin kirjaa tyttäreni kanssa ja hän tykkäsi kirjasta. Uskoakseni kirjan mukava, rauhallinen tunnelma olivat asioita, joita lapseni iltasadussa arvosti. Omaan mieleeni kirja oli ehkä hieman liiankin pliisu, eikä isompi lapsemme jaksanut viihtyä sen äärellä hetkeäkään (eikä tainnut olla kohderyhmääkään). Taidetaan olla vähän samaa laatua hänen kanssaan, että halutaan mieluiten räväkkää huumoria ja villejä tilanteita! Hilja -kirjoissa oli paljon aikuismaisia kielikuvia ja -leikkejä, jotka uskoakseni menivät pitkälti lapseltani ohi mutta hauskuuttivat aikuislukijaa. Samalla ne toki antoivat mahdollisuuden oppia noita sanontoja yhdessä- joskin lapseni janosi tarinaa vain eteenpäin.


Hilja -kirjoista tuli mieleeni Maria Kuutin Anna ja Elvis -kirjasarja, jossa oli ehkä hieman railakkaampi huumori mutta jotenkin muutoin hyvin samanoloinen mukava tunnelma. Hauska lukea erilaisia tarinoita ja huomata omissa lapsissakin erilaisia toiveita. Tyttäreni tykkäisi myös Onneli ja Anneli saduista nyt kovasti ja sai (allekirjoittaneelta) kirjankin joululahjaksi, mutta minulle lukeminen on vielä melko haasteen takana (kirjoja on kyllä tässä välin äänikirjakuunneltu ja katsottu leffoina). En tiedä miksi näin- pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja uusi nousu tyttökirjojen suhteen. Olinhan itsekin pienenä suuri Neiti Etsivä -fani...


Hilja -kirjat saavat muuten keväällä jatkoa! Vink vink!
Ja me aloitimme uuden tyttökirjan Ronja Ryövärintytär, joka kylläkin vauhdikkuutensa ja räväkkyytensä puolesta ei taida lukeutua perinteiseen tyttökirjasarjaan. Olemme seuranneet Netflixiltä Ronja Ryövärin tytär -animaatiota, ja se on tosi ihana! Mutta ehdottomasti satu pitää lukea myös alkuperäisessä muodossa :)!


"Veini pääsee kesällä sirkusleirille.
- Epäreilua! minä huudan ja marssin yläkertaan niin, että rappuset jytisevät"

- Heidi Viherjuuri: Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä, 2017, kirjamessuhankinta)

maanantai 5. helmikuuta 2018

Se on minun!

Anuska Allepuzin Se on minun! kiinnosti kantensa perusteella, vaikkei aihe nyt niin kovasti herättänytkään huomiotani. Norsut löytävät metsästä uuden hedelmäpuun ja koettavat yksi toisensa jälkeen saada noita makeita hedelmiä itselleen. Samaan aikaan taustalla piipertää pikkuhiirulaisia...


Ja annapas ollakaan hiirulaiset pääsevät hedelmän kimppuun, koska käyttävät yhteistyötä. Siis hiirikin saattoi olla vahvempi kuin norsu, kun tekee asioita yhteistyössä toisten kanssa!
Hiirten juttelut on painettu kirjassa pienemmällä tekstillä hiirten kohdalle ja tekee kokonaisuudesta hieman sarjakuvamaisen- ja toimii hyvin! Kirjassa on myös paljon isoin kirjaimin kirjoitettuja sanoja, joten kirjaa on hyvä lukea myös ns. tandemlukuna vasta lukemaan oppineen lapsen kanssa.


Kirjan kuvitus on todella kiinnostava ja kaunis. Kirjan hyväntuulisuus ja hauskuus oli ehdottomasti kirjan lumo ja hauskuus nousi upeasti esille Allepuzin ilmeikkäiden eläinhamojen kautta.



Loistavaa iltasatumatskua ja laadukas aloitus kirjavuodelle 2018! Kantsii tsekata!


"Elefantit alkoivat olla HYVIN ärtyisiä ja HYVIN nälkäisiä!
Neljäs elefantti päätti vain puskea täyttä vauhtia päin puuta.
'MINUN!'"

- Anuska Allepuz: Se on minun! (onnistunut suomennos Arja Kanervalta, 2018, Lasten Keskus, esittelykpl)